Kirkon elämässä alkaa tänään perjantaina joulupaasto. Tämä paastojakso on aina ristiriidassa kaupallisen ostamiseen ja kuluttamiseen liittyvän joulusesongin kanssa. Meidän on hyvä muistaa, että Kristuksen syntymäjuhlaan valmistautuminen on perustellusta syystä kalenterissa. Tärkeä on kaikissa paastoissa, että keskitymme vain omaan paastoomme.
Paaston tavoite on itsetutkiskelu ja omien oikeuksien sijaan oman vastuun miettiminen – ei lähimmäisen tuomitseminen. Esimerkiksi kirkon työyhteisönä paastossa, ja muulloinkin, voisimme ottaa lähestymistavaksi pohtia, miten seurakuntalainen asian näkisi ja kokisi.
Juuri ennen joulupaaston alkua valittiin seurakunnan ylimmän päättävän elimen eli valtuuston jäsenet. Vaalissa oli äänioikeutettuja yli 16 000, ja äänestämässä kävi 707 jäsentä. Meillä on siis paljon kurottavaa, mutta ilahduttavaa oli äänestysaktiivisuuden lievä nousu. Tällä kertaa seurakuntalaiset kunnostautuivat erityisesti Länsi-Uudenmaan ja Kirkkonummen alueella.
Vaaleissa ilahduttavaa oli myös nuorten hyvät äänisaaliit. Niin nuoret kuin vanhemmatkin valtuutetut voivat jatkaa sitä linjaa, jota on edellinen kausi korostanut: läpinäkyvä hyvä hallinto, jossa taataan mahdollisimman monelle vaikutusmahdollisuus. Valtuusto valitsee ensimmäisessä kokouksessaan lakisääteiset elimet: neuvoston, kiinteistölautakunnan sekä vaalilautakunnan.
Uusi valtuusto pääsee vaikuttamaan seurakuntien yhdistymisprosessiin, eli sen sujuvuuteen. Toimintakulttuurin yhtenäistäminen ja kehittäminen on niin luottamuselinten kuin työntekijöidenkin yhteinen asia.
Tulevaisuudessa tavoitteena tulee olla aktivoida ne, jotka miettivät, onko kirkko enää instituutiona sellainen, johon kuuluminen on mielekästä. Helsingin Sanomissa julkaistiin 14. marraskuuta tilasto siitä, miten suomalaiset luottavat eri yhteisöihin. Kirkko ei menestynyt hyvin kyseisessä vertailussa. Eli hyvän paimenen tavalla meidän pitäisi lähteä etsimään sitä yhtä eksynyttä.
Siunauksellista joulupaastoa toivottaen,
Markku Salminen
Kirkkoherra