Hangon kirkko

Hangon kirkko on yksi 1800-luvun lopun puurakenteisista kirkoista ja kuuluu seurakunnan vanhimpiin ja historiallisesti merkittävimpiin kirkkorakennuksiin. Kirkko on rakennettu ja vihitty käyttöön Suomen autonomian aikana. Hangon ortodoksisen kirkon vihki käyttöön arkkipiispa Antoni 14. heinäkuuta vuonna 1895. Kirkko pyhitettiin pyhän suuriruhtinas Vlamidirin ja Maria Magdalan muistolle.

Kirkon rakentamisen taustalla oli Suomen suuriruhtinas Aleksanteri III pelastuminen vuoden 1888 junaonnettomuudesta. Tapahtuman muistoksi käynnistettiin varojen keräys, jonka tuotolla oli määrä rakentaa Hangon alueelle ortodoksinen kirkko. Varoja kerättiin ensisijaisesti kylpylävierailta ja paikallisasukkailta. Rakennustyöt käynnistyivät muutamaa vuotta myöhemmin ja peruskivi muurattiin 1894.

Kirkon piirustukset on laatinut venäläinen arkkitehti V.I. Barankejev. Temppeli on hirsirakenteinen ja matalalla länsitornilla varustettu viisikupolinen rakennus. Neliömäisen kirkkosalin ulkoseiniä rytmittämään on vuorilaudoituksen päällä pilastereita muistuttavat osat. Erityisesti kellotornin muodossa ja kirkkorakennuksen eri osien keskinäisissä suhteissa on jugend-vaikutteita. Kirkkosali on varustettu kolmella sisäänkäynnillä. Sen kulmissa on pienet korkeakaulaiset sipulitornit, joissa on mosaiikki-ikonit.

Hangon kirkko rakennettiin aikanaan palvelemaan ensisijaisesti pietarilaisia kylpylävieraita ja Hankoon asettuneita venäläisiä kauppiaita sekä huolehtimaan venäläisen sotaväen hengellisistä tarpeista. Sotien jälkeen pyhäkkö palveli erityisesti ortodoksista siirtoväkeä, sillä luovutetun Karjalan myötä kirkkoja jäi runsaasti rajojen taakse.

Jo autonomian ajan alusta lähtien Hangon seudulla on ollut ortodoksista seurakunnallista toimintaa, mutta vasta kirkon valmistumisen jälkeen Hangon seudun ortodoksinen yhteisö perusti alueelle oman seurakunnan.

Vuonna 1910 Hangon seurakunnan jäsenmäärä oli pari sataa henkilöä, joista valtaosa oli suomenkielisiä. Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan Hangon seudun ortodoksit liitettiin vuonna 1919.

Sotien aikana kirkkorakennus ei ollut kirkollisessa käytössä. Evakuoinnin aikana esineistöä oli sijoitettu vähitellen seurakunnan eri pyhäköihin. Kun Hanko luovutettiin talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle vuokra-alueeksi kirkon koko irtaimisto, vuonna 1895 Pietarissa valmistettu ikonostaasi sekä kirkonkellot siirrettiin Helsinkiin. Kirkkorakennusta käytettiin sodan jälkeen elokuvateatterina ja kulttuurikeskuksena.

Sotavuodet vaurioittivat Hangon kirkkoa pahoin, mutta purkamissuunnitelmista kuitenkin lopulta luovuttiin.

Monien vaiheiden ja korjausten jälkeen kirkko otettiin 1950-luvulla uudelleen pysyvään seurakunnalliseen käyttöön. Tällöin myös seurakunnan eri alueille aiemmin siirrettyä kirkollista esineistöä palautettiin vähitellen Hankoon. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön vuonna 1958. Palveluksia on siitä lähtien toimitettu Hangon kirkossa säännöllisesti.

Hangon ortodoksisen kirkon ystävät

Hangon ortodoksisen kirkon ystävät ry  perustettiin syksyllä 2012. Yhdistyksen tarkoituksena on tukea Hangon ortodoksisen kirkkorakennuksen ylläpitoa.