Pyhän Kolminaisuuden kirkko

Pyhän Kolminaisuuden kirkko on seurakunnan vanhin pyhäkkö. Vuoden 1827 elokuussa vihitty kirkko on ollut vuosikymmeniä seurakunnan venäjänkielisen työn keskus. Kirkossa toimitetaan jumalanpalvelukset pääsääntöisesti kirkkoslaavin kielellä.

Helsingin seurakunnan syntyhistoria katsotaan alkaneeksi Pyhän Kolminaisuuden kirkon vihkipäivästä.

Kirkon on suunnitellut Carl Ludvig Engel.

Ortodoksiyhteisö

Vuodesta 2003 toiminut Pyhän Kolminaisuuden kirkon ystävät ry tukee seurakunnan venäjänkielistä seurakuntatyötä. Yhdistyksen tavoitteena on ortodoksisen kulttuuriperinnön vaaliminen ja esillä pitäminen.

Yhdistys järjestää kulttuuritapahtumia, seminaareja ja seurakuntaretkiä sekä jakaa tietoa seurakunnan toiminnasta pääkaupunkiseudun venäjänkielisille asukkaille.

Jäseniksi voivat liittyä kaikki täysi-ikäiset henkilöt, joille yhdistyksen tavoitteet ja toimintaperiaatteet ovat lähellä sydäntä. Vapaamuotoiset jäsenhakemukset voi toimittaa osoitteella: pkky1827@gmail.com

Pyhäkön historia

Pyhän Kolminaisuuden kirkko on Helsingin Kruununhaassa Unioninkatu 31:ssä sijaitseva Carl Ludvig Engelin^[1] suunnittelema ja Jegor Uschakoffin rakennuttama vuonna 1826 valmistunut ja vuonna 1827 vihitty ortodoksinen kirkko, joka kuuluu Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle. Kirkko on empiretyylinen.^[1] Kirkko on Helsingin vanhin säännöllisessä jumalanpalveluskäytössä oleva kirkko: nykyisin siellä toimitetaan pääasiassa kirkkoslaavinkielisiä jumalanpalveluksia, suomenkielisiä satunnaisesti. Tämä palvelee erityisesti Helsingin ortodoksien suurta venäjänkielistä vähemmistöä siksi että Helsingin muissa ortodoksikirkoissa, mm. Uspenskin katedraalissa, on taas enimmäkseen suomenkielisiä jumalanpalveluksia.

Kirkon piti alun perin odottaa kunnes suuri luterilainen tuomiokirkko olisi valmistunut, koska molempia kirkkohankkeita rahoitettiin suolatullin tuotolla.

Kun tuomiokirkon rakennushanke venähti eri syistä, yksityiset helsinkiläiset ortodoksit ilmoittivat sijoittavansa oman kirkkonsa rakentamiseen tarvittavat rahat. Tämä vauhdittikin päätöksentekoa ja rakentamista olennaisesti ja näin ortodoksinen kirkko valmistui jopa kolmekymmentä vuotta alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin. Itse asiassa: tuomiokirkon rakentaminen alkoi vasta kolme vuotta Pyhän Kolminaisuuden kirkon valmistumisen jälkeen ja kesti lopulta vuoteen 1852.

Kirkon kellotornin yläosa oli alun perin puinen, mutta jo kaksikymmentä vuotta rakentamisen jälkeen se uusittiin nykyiseksi kiviseksi, kun kirkkoon saatiin uusia painavia kelloja ja puurakenne ei niitä enää olisi kestänyt.

Useimmissa Pyhän Kolminaisuuden kirkon ikoneissa on metallisuojus eli riisa; ne ovat etupäässä varakkaiden kauppiaiden ja yhden kauppiaanlesken, Serafina Baturinin, lahjoittamia. Muutamat ikoneista on tuotu lakkautetuista kirkoista sekä ainakin yksi kookas Tihvinän Jumalanäidin ikoni romutettavaksi määrätystä sotalaivasta.

Ikonostaasin runkoa tukevat uusklassisuudelle ominaiset joonialaiset pylväät. Kirkossa on useimmista muista aikakauden kirkoista poiketen tasakatto ja kaksi samanlaista kattokruunua.

Alun perin kirkko oli uunilämmityksinen; ensimmäinen keskuslämmitys saatiin jo 1800-luvulla ja sitä uusittiin moneen kertaan. Lopulta täyskorjauksessa 1960-luvulla kirkko ja sen piharakennukset liitettiin kaukolämpöön.

Kirkon vahtimestari asui hyvin kauan kiinteistöön kuuluvassa piharakennuksessa, mutta 1990-luvulla kun rakennus kaipasi peruskorjausta vahtimestarille hankittiin asunto toisaalta ja entinen virkatalo muutettiin kokoustilaksi. Toisessa piharakennuksessa on huoltotiloja.

Kirkon vihki Tallinnan piispa Nikanor Helsingin seurakunnan ja sotilaspapiston avustamana; hän olikin kautta aikojen ensimmäinen Suomessa nähty ortodoksinen piispa.