Kolumni: Nuorten äänet kuuluviin 

”No, nytkö ne rynnii ja vie paikat kokeneilta valtuustolaisilta?” 

”On järjetöntä päästää nuoria päättämään kirkon asioista!” 

Olen sulatellut huuli pyöreänä vastaavia kommentteja, kun keskustelussa on ollut nuorten äänioikeusikärajan lasku ortodoksisen kirkon seurakuntien valtuustovaaleissa. Ovatko pelkona todella seurakuntien äänestyspaikoille pilvin pimein rynnivät nuoret, jotka tönivät toisiaan ja vahtimestarien paikalle kantamia mellakka-aitoja?

Totuus on, että pienessä kirkkokunnassamme on vähän nuoria. Saamme nähdä vaivaa, jos ja kun mielimme saada nuoret vaaliuurnille tai jopa asettumaan ehdokkaiksi.

Kirkkomme tarvitsee nuoria päätöksentekoon. Nuorten osallisuuden edistämisen velvoite koskee kaikkea valtion tukemaa toimintaa, siis myös kirkkoa, ja on kirjattuna useaan lakiin (kuten perustuslaki ja nuorisolaki). Vielä tärkeämmin: ortodoksisessa kirkossa täysivaltainen jäsenyys alkaa kasteesta ja voitelusta. Siten nuorten mukanaolo päätöksenteossa on aivan loogista. Nuorilla voi olla raikkaita näkökulmia ja erilaisia lahjakkuuksia sekä sellaista sydämen uskoa, jota kirkkomme tarvitsee.

Syksyn seurakuntavaaleissa pääsevät ensimmäistä kertaa äänestämään kaikki 3.11. mennessä 16 vuotta täyttäneet seurakuntien jäsenet. Ehdokkaiden on oltava täysi-ikäisiä. Nuori voi vaikuttaa kirkossamme myös muilla tavoilla. Organisoitua paikallistason vaikuttamista voi olla tarjolla seurakunnan nuorisotyötoimikunnassa tai muussa toimielimessä. Seurakuntien ja järjestöjen henkilöstön tulisi kysyä nuorilta palautetta toiminnasta. Nuoria voidaan kannustaa myös uskonnonopetuksessa ottamaan kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin, esimerkiksi osallistumalla kyselyihin nuortenideat.fi-palvelussa.

Kirkkomme ylimmällä päätöksentekotasolla nuoret ovat toistaiseksi mukana nuorten kirkolliskokousstuerttien roolissa. On ilonaihe, että tuoreista kirkolliskokousedustajista yksi edustaja on kautensa alussa 29-vuotias. Kirkko on myös ottanut myönteisesti vastaan Ortodoksisten nuorten liiton (ONL ry) aloitteen tapaamisista, joissa kirkolliskokousedustajat tapaavat hiippakuntiensa nuoria kerran tai kahdesti kautensa aikana.

Moni nykyisen nuoren sukupolven edustaja on arkielämässään tottunut vaikuttamaan ja usein tekemään asioita myös itse. Jos nuori tietää, mihin voi mennä mukaan tai miten edetä idean kanssa, tilanne on hyvä. Jos tietoa ja tilaisuuksia ei ole, kynnys on korkea. Siksi muistutan, että jos nuoria halutaan mukaan kirkolliseen toimintaan, heitä on koetettava tavoitella eri keinoin. Nykynuorikin kaipaa yhteisöön kuulumista.

Kirkon toiminnan ytimessä on paitsi Jumalan, myös ihmisen kohtaaminen. Se, tuleeko henkilö nähdyksi ja kuulluksi. Vastuu kuuluu jokaiselle, työntekijöistä seurakuntalaisiin.

Maria Kauppila 
-Kirjoittaja toimii kirkon nuorisotyötä tekevän ja tukevan Ortodoksisten nuorten liiton toiminnanjohtajana.

---

Kolumni on julkaistu kokonaisuudessaan Ortodoksiviestin numerossa 4/2019.