Seurakuntamme venäjänkielisen työn pappi, rovasti Heikki Huttunen, käsittelee opetuspuheensa tekstissä Ukrainan sodan raakuuksien herättämiä tunteita ja kysymyksiä. Suurella viikolla kirkoissamme hiljennytään ja seurataan Kristuksen tietä kohti kärsimyksiä ja kuolemaa samaan aikaan, kun uutisissa meille tulvii tietoa ja kuvia siviilien kärsimyksistä Ukrainassa.
”Viime päivinä olemme nähneet kauheita kuvia ihmisruumiista. Ne lojuvat teiden varsilla, taloissa, autoissa, lasten leikkipuistoissa… ruumiit ovat olleet siellä päiviä, jotkut jopa viikkoja. Läheiset eivät ole voinet haudata heitä. Näissä ihmisruumiissa näkyy raa’alla se ihmisen kuoleman todellisuus, johon Martta viittaa, kun hän sanoo Vapahtajalle: Herra, hän haisee jo.
Kysymme: Missä Jumala oli, missä Jumala on, kun tällaista tapahtuu? Se on oikea ja rehellinen ihmisen kysymys. Siihen ei ole helppoa vastausta. Mutta rohkenen väittää, että kahdella tavalla voimme reagoida tähän kysymykseen: Voimme sanoa missä Jumala ei ole ja tiedämme missä Hän ainakin on.
Jumala ei ole siellä missä väkivaltaa suunnitellaan ja missä käskyjä tappamisesta annetaan. Hän ei ole sielläkään, missä Hänen nimeensä vannotaan ja lietsotaan vihollisuuksia ja Hänen nimessään selitetään, kuinka toisella kansalla tai valtiolla ei ole olemassaolon oikeutta tai kuinka toisen näköiset ihmiset tai toista kieltä puhuvat eivät oikeastaan ole ollenkaan ihmisiä. Jumala ei ole pelkästään jommallakummalla puolella rintamaa.
Toinen vastaus on, että Jumala on varmasti niiden puolella, joita ammutaan, joita lyödään ja kidutetaan, raiskataan ja ryöstetään. Hän on niiden luona, joista kukaan ei välitä ja joita kukaan ei muista. Hän on molemmilla puolilla taistelevien poikien kanssa, molempien puolien väkivallan uhrien kanssa. Kristus kärsii yhdessä unohdettujen ja kidutettujen kanssa. Jumala on kärsivien puolella, Jeesus Kristus on yksi kärsivistä. Hänet naulitaan uudestaan ristiin joka kerta, kun ihmisverta vuodatetaan.
Lasaruksen lauantain evankeliumissa on Raamatun lyhyin jae: ”Jeesus itki”. (Joh 11:35). Hän itki kuolleen ystävänsä Lasaruksen haudalla. Hän itkee jokaisen meistä haudalla, vielä lohduttomammin hän itkee hautaamattomien veljiemme ja sisariemme äärellä. Jeesuksen itkusta alkoi tapahtumasarja, joka johtaa ristille ja ylösnousemukseen. Hän huutaa ystävälleen Lasarukselle, ja hän huutaa jokaiselle meille kuoleman ja pimeyden vallassa oleville: ”Tule ulos!” Näihin suuriin tapahtumiin liitymme suuren viikon ja pääsiäisen päivinä.”
Isä Heikki Huttunen kirjoittaa suuren viikon tuovan eteemme paitsi ihmisen synnin hirvittävän taakan, myös Jumalan rakkauden.
”Suuri viikko on kärsimysviikko, ihmisen tragedian ja pelastuksen suurten tapahtumien viikko.
Suurella viikolla seuraamme Herran maanpäällisen elämän viimeisiä tapahtumia päivä päivältä, hetki hetkeltä. Suuri viikko muodostaa kuin yhden jatkuvan jumalanpalveluksen, joka etenee päivä päivältä. Vuosisatojen mittaan jumalanpalvelusjärjestys on muuttunut niin, että vietämme tapahtumia ennakoivasti. Varhaisen aamun tai yön aamupalvelukset (utrenja) ovat siirtyneet jo edelliseen iltaan. Evankeliumista luetaan pitkiä kappaleita, niin että niistä käy ilmi kunkin päivän oma teema, ja niin että se nähdään osana koko viikon tapahtumasarjaa. Suuri viikko tuo eteemme ihmisen synnin hirvittävän taakan, mutta myös Jumalan rakkauden ja pyhyyden kaikkivoivan, kirkastavan voiman.”
Rovasti Heikki Huttunen
Suomen ortodoksinen kirkko on tuominnut Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan, ja arkkipiispa Leo on vedonnut itse Moskovan patriarkka Kirilliin, että tämä tuomitsisi sodan ja käyttäisi vaikutusvaltaansa rauhan saavuttamiseksi. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaattiin, eikä Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa ole ehtoollisyhteyttä.