Kulttuurien kirjoa kirkon liepeillä

Maahanmuutto ja vieraskielisen väestön lisääntyminen näkyvät myös Suomen ortodoksisessa kirkossa. Kirkkomme jäsenistä liki viidennes puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea, yleisimmin venäjää.

Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa laadittiin monikulttuuriselle työlle oma strategiansa, joka hyväksyttiin viime keväänä. Sen yhtenä tavoitteena on auttaa alueella asuvia ortodokseja löytämään seurakunnan jäsenyys.

Kirkon jäseneksi voi liittyä, kun henkilön kotipaikka on Suomessa. Kansalaisuutta ei vaadita. Uusia seurakuntalaisia voi tulla esimerkiksi opiskelijoiden, työn perässä muuttaneiden tai oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden joukosta.

Suomalainen käytäntö kirkon jäsenyydessä on monelle vieras. Monissa maissa jäsenyydeksi ymmärretään, että käy kasteella ja osallistuu pyhäkön jumalanpalveluselämään. Tästä syystä esimerkiksi kastetodistuksia ei välttämättä kirjoiteta tulijoiden kotimaassa.

Ortodoksisuuden todistaminen voikin olla vaikeaa, kun henkilö haluaisi liittyä kirkkoon Suomessa. Monikulttuurisen työn pappi Teemu Toivonen kertoo, että kastetodistusten sijaan hän on monesti pyytänyt tulijaa kyselemään äidiltään, milloin ja missä kaste on toimitettu. Joskus hän on itse ottanut yhteyttä kastaneeseen pappiin hankkiakseen varmistuksen.

Koulut ja puskaradio tavoittavat

Kuinka tulijat sitten löytävät ortodoksiseen kirkkoon Suomessa?

Yksi tärkeä linkki on koulujen uskonnonopetus. Esimerkiksi Helsingin kaupungin peruskouluissa ortodoksisen uskonnon tunneille osallistuu prosentuaalisesti enemmän lapsia kuin kirkkomme jäsenten määrä antaisi odottaa.

– Kulttuurinen tausta on peruste osallistua ortodoksisen uskonnon tunneille, vaikka ei olisi kirkon jäsen, kertoo kasvatustyöntekijä Kaarina Lyhykäinen.

Myös niin sanottu puskaradio on tehokas keino uusien tulijoiden tavoittamiseen, Teemu Toivonen kertoo. Yleensä tulijat ottavat itse yhteyttä seurakuntaan, kun heille tulee tarvetta kirkollisiin toimituksiin esimerkiksi lapsen syntymän tai avioliiton solmimisen yhteydessä.

– Tämän kaltaisen tiedotuksen tarve on suuri. Voisimme toki olla itsekin enemmän mukana ja esillä esimerkiksi ekumeenisissa tilanteissa, joissa tehdään arabian-, venäjän- tai vironkielistä työtä, Toivonen sanoo.

– Myös paikallisilla yhteisöillä on tässä rukouksen ja näkymisen paikka. Lähtökohtana on, että ihmiset löytäisivät oman kirkkonsa läheltä.

Tavoitteena on, että monikulttuurinen toiminta olisi osa seurakunnan arkea, eikä sitä eriytettäisi siitä irralliseksi. Esimerkiksi lasten ja nuorten leireillä saa puhua reippaasti omaa äidinkieltään, ja ohjaajien joukossa on myös venäjää taitavia.

Orientaalit osa kirkkoperhettä

Pakolaisuuden ja muun maahanmuuton myötä Suomessa toimii lukuisia orientaalisia ortodoksisia yhteisöjä, joiden kanssa Helsingin ortodoksinen seurakunta tekee yhteistyötä. Osa niistä on myös rekisteröitynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.

Suurimmat yhteisöt ovat eritrealaisilla ja etiopialaisilla, joilla on Suomessa omaa papistoa. Niiden lisäksi omaa toimintaansa on ainakin armenialaisilla, kopteilla ja assyrialaisilla eli Irakin kristityillä.

Orientaaliset haarat lasketaan osaksi ortodoksista kirkkoperhettä, mutta ehtoollisyhteys niihin puuttuu 400-luvun opillisten kiistojen vuoksi. Suomessa jumalanpalveluselämää on kuitenkin vietetty laajan yhteistyön hengessä, varsinkin ennen orientaalien omien pappien tuloa.

– Yhteisöjen kanssa on sovittu, että ne voivat toimittaa kahdesti kuussa oman jumalanpalveluksensa nimetyssä seurakuntamme kirkossa, Toivonen kertoo.

Etiopialaiset ovat kokoontuneet pääosin Tikkurilassa, osa Kotikirkossa. Loput yhteisöistä ovat toimittaneet palveluksensa lähinnä Myllypuron kappelissa. Orientaaliperheiden lapset osallistuvat koulussa ortodoksien oppitunneille.

Orientaalien ja Suomen ortodoksien välillä on kuitenkin avoimia käytännön kysymyksiä. Niitä ovat esimerkiksi hautapaikkojen saaminen tai ehtoolliseen osallistuminen perheissä, joissa toinen vanhempi kuuluu orientaaleihin ja toinen ortodoksikirkkoon. Kirkkomme jäsenyys ratkaisisi näitä kysymyksiä, mutta tulijoita ei haluta käännyttää.

– Haluamme kannustaa omien perinteiden ylläpitoon, mutta sitä täytyy miettiä, miten toimitaan missäkin tilanteessa, Toivonen puntaroi.

Laki sallii kuulumisen useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan, mutta Suomen ortodoksinen kirkko ei muiden vanhojen kirkkojen tavoin hyväksy tätä omilta jäseniltään.

Teksti: Mirva Brola
Kuva: Miro Järnefelt

Lue koko juttu 6/18 Ortodoksiviestistä.