Kirkko viettää kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentämisen juhlaa 14. syyskuuta. Juhlan syntyhistoria yltää aivan kristinuskon ensimmäisille vuosisadoille saakka, tarkalleen ottaen 300-luvulle. Vuonna 312 Konstantinos Suuri joutui taisteluun vastustajiaan Maxentiusta ja Liciniusta vastaan. Ennen taisteluita Konstantinos näki taivaalla näyn: Herran ristin ja sen alla tekstin ”Tällä merkillä olet voittava.” Taistelut tuottivatkin Konstantinokselle menestystä ja hän kukisti vastustajansa. Vuonna 313 Konstantinos antoi niin sanotun Milanon ediktin, jonka nojalla kristinusko sai Rooman valtakunnassa laillisen aseman. Vuonna 323 Konstantinoksesta tuli lopulta koko Rooman valtakunnan keisari. Konstantinos siirsi valtakunnan pääkaupungin itään Bosborin salmen rannalle ja näin sai syntynsä Konstantinopoli.
Konstantinos halusi kovasti löytää alkuperäisen Herran ristin, johon Kristus oli ristiinnaulittu. Hän lähetti äitinsä keisarinna Helenan Jerusalemiin tehtävänään löytää Herran risti. Aluksi etsintä ei tuottanut tulosta, mutta sitten Helena johdatettiin heprealaisen Jude-nimisen vanhuksen luo, joka osasi kertoa, että risti on kenties haudattuna pakanallisen Venuksen temppelin alle. Temppeli purettiin ja maasta kaivettiin esiin kolme ristiä, Herran ja kahden ryövärin ristit. Lisäksi löytyi neljä naulaa, joilla Kristus oli ristiinnaulittu. Saadakseen selville mikä kolmesta rististä oli Herran risti Jerusalemin Patriarkka Makarios kosketti jokaisella ristillä vuorollaan kuollutta. Kun sitten yksi risteistä koski kuollutta ja tämä heräsi henkiin oli eläväksitekevä risti löydetty.
Vuonna 326 suuren väkijoukon ollessa kunnioittamassa ristiä pyysivät ihmiset, että patriarkka Makarios kohottaisi ristiä, jotta kauempana olevatkin näkisivät sen. Makarios kohotti ristin ja väkijoukko heittäytyi kunnioittaen maahan. Tästä nimitys ristin ylentäminen.
Keisari Konstantinoksen rakennuttama Pyhän haudan kirkko vihittiin Golgatalla syyskuun 13. päivänä vuonna 335. Seuraavana päivänä 14. syyskuuta sai alkunsa uusi kristillinen juhlapäivä, kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentäminen.
Jokainen kristitty tulee kasteessa ristinkantajaksi, ”sen tien kulkijaksi”, kuten kristittyjä kirkon varhaisina vuosisatoina kutsuttiin. Tie ylösnousemuksen kirkkauteen kulkee ristintien kautta. Tämä tie merkitsee uhrin kantamista Jumalalle, rakkauden uhrin. Rakkaus merkitsee aina lähimmäisen edun asettamista ensimmäiselle sijalle. Kristillinen rakkaus ei etsi ensisijaisesti omaa, vaan toisen hyvää. Kristitty iloitsee iloitsevien kanssa ja suree surevien kanssa. Hän kantaa toisten taakkoja rakkaudella ja myötätunnolla. Niin kuin Jumala uhraa oman Poikansa rakkaudesta ihmiseen, uhraa kristitty oman itsekkyytensä rakkaudesta lähimmäiseensä.
Kunniallisen ja eläväksi tekevän ristin ylentämisen juhlan päätöspäivää vietetään 21. syyskuuta.
Pastori Petri Korhonen
Espoon alueen pappi
Teksti on julkaistu alun alkaen vuonna 2018.
Juhlan jumalanpalvelukset seurakunnan eri alueilla voit tarkistaa jumalanpalveluskalenterista.