Monikulttuurisuus on nykyään entistä näkyvämpi osa Helsingin ortodoksisen seurakunnan toimintaa ja jumalanpalveluselämää. Kotikirkossa Liisankadulla toimitetaan liturgia joka lauantai tai sunnuntai eri kielillä.
Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina liturgia toimitetaan yleensä ruotsiksi, toisena sunnuntaina englanniksi ja kolmantena kreikaksi. Muina aikoina liturgia toimitetaan romaniaksi tai arabiaksi. Palvelusten aikataulut ja tarkemmat tiedot löydät jumalanpalveluskalenterista.
Ulkomaalaistaustaiset seurakuntalaiset laulavat kirkkoveisuja sujuvasti ulkomuistista.
”Palveluksissamme käy paljon ortodokseja muun muassa Lähi-Idästä. Niin kauhea tragedia kuin sota ja sen aiheuttama tilanne Syyriassa onkin, se on meille siunaus sikäli, että tätä kautta kirkkoomme on etsiytynyt aktiivisia seurakunnan jäseniä. Esimerkiksi Libanonissa ja Syyriassa ortodoksikirkko on ollut elinvoimainen ja edistyksellinen. Voimme oppia heiltä paljon”, sanoo monikulttuurisen papin virkaa hoitava rovasti Heikki Huttunen.
Pappi lainaksi Ruotsista
Sunnuntaina 29. syyskuuta klo 11:00 on vuorossa arabiankielinen palvelus, jonka tulee toimittamaan arkkimadriitta Jean Mansour Ruotsista.
”Meillä ei toistaiseksi ole omassa seurakunnassamme arabiankielistä pappia, joten saamme arabiaa osaavia pappeja avuksi Ruotsista. Suomea varten ei ole ketään tiettyä pappia ’varattuna’ Ruotsissakaan, vaan henkilöt vaihtuvat”, isä Heikki kertoo.
Arabiankielisiä palveluksia on toimitettu muutaman vuoden ajan. Sen sijaan palveluksia on toimitettu kreikaksi jo kymmeniä vuosia ja romaniaksi 25 vuotta.
”Kreikkalais- ja romanialaistaustaiset seurakuntalaiset muodostavat jo vakiintuneen, kotoisan osan seurakuntaamme ja sen toimintaa. Meiltä löytyy omasta takaa pappeja, jotka voivat toimittaa palveluksia kreikaksi ja romaniaksi – ja tietenkin ruotsiksi ja englanniksi.”
Venäjänkielisiä ortodokseja palvelee ensisijaisesti Pyhän Kolminaisuuden kirkko Unioninkadulla.
Suuri osa ortodokseista rekisterin ulkopuolella
Isä Heikin mukaan monikulttuuriset seurakuntalaiset ovat lukumäärältään pieni, mutta näkyvyydeltään merkittävä osa seurakuntaa.
”Lisäksi on syytä huomata, että Suomessa on kymmeniätuhansia ortodokseja, jotka eivät ole kirkon rekisterissä. Tämä johtuu osittain siitä, että kaikissa kulttuureissa se ei yksinkertaisesti ole tapana, tai sitten kuuluminen kristilliseen yhteisöön tai kirkkoon on ollut vaarallista lähtömaassa.”
Tämä merkitsee myös sitä, että suuri joukko ortodoksitaustaisia henkilöitä ei maksa kirkollisveroa.
”Kirkollisverokin on monissa maissa outo käytäntö – mutta siellä ihmiset saattavat tehdä kirkolle merkittäviä lahjoituksia. Olisi tietenkin hyvä, jos kaikki nämä ortodoksista uskoa tunnustavat saataisiin kirkon rekisteriin ja selitettyä heille, että se on myös kirkon etu.”
Isä Heikillä on pitkä kokemus Helsingin seurakunnassa työskentelystä, monikulttuurisesta työstä ja ekumeenisista tehtävistä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Isä Heikki on toiminut pappina 34 vuotta. Hän on työskennellyt myös sekä Suomen Ekumeenisen Neuvoston että Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteerinä.