Päivän sana 
Päivän pyhät 
8. maaliskuuta vietetään pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen muistopäivää. Hän on toinen Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin vahvistamista Suomen ortodoksisen kirkon omista paikallispyhistä. Hänet luettiin pyhien joukkoon heinäkuussa 2019. Toinen kanonisoitu pyhä on Johannes Valamolainen.
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo RIISAssa Kuopiossa on vastikään avautuneessa näyttelyssä Lohduttajia, opettajia ja marttyyreita esitellään 1900 luvulla Suomessa vaikuttaneita pyhiä. Näyttelystä voi lukea tarkemmin RIISAn sivuilla.
Pyhä Johannes Sonkajanrantalainen (1884−1918), alun perin nimeltään Johannes Vasilinpoika Karhapää, toimi aktiivisesti ortodoksisen uskon puolesta muun muassa perustamalla Sonkajanrantaan oman ortodoksisen kirkkokoulun, opettamalla, osallistumalla seurakunnan luottamustehtäviin ja tekemällä sisälähetystyötä. Hänet tunnettiin hyvänä puhujana, joka avasi kuulijoille ymmärrettävällä tavalla ortodoksista uskoa ja elämäntapaa.
Venäjän keisarikuntaan kuuluvassa Suomen suuriruhtinaskunnassa elettiin Johannes Karhapään toiminnan aikana kiihkeää murroskautta. Ortodoksien asema oli hankala, sillä kirkon usko liitettiin usein venäläisuhkaan. Johannes kohtasikin vastustusta ja vainoa, joka liittyi perättömiin huhuihin ja epäilyksiin hänen Venäjä-kytköksistään. Pyhä Johannes ei puolustautunut, vaan kohtasi vainon kuin ristin tien. Suomen itsenäistymisen jälkeen sisällissodan aikana syytökset Johannes Karhapäätä kohtaan kovenivat ja johtivat hänen marttyyrikuolemaansa. Näin tapahtumista kerrotaan Synaksarionissa:
Maaliskuussa 1918, kunniallisen ja eläväksitekevän ristin kumartamisen sunnuntain jälkeen, Johannes ja hänen veljensä Jaakko saivat määräyksen tulla valkoisen armeijan kutsuntoihin Tuupovaaran kansakoululle. Täällä veljekset pidätettiin ilmiannon perusteella. Perimätiedon mukaan toinen pidättäjistä löysi Johanneksen takin taskusta kouluopetukseen tarkoitetun matkaikonin. Mies polki ikonin maahan, kirosi ja totesi, ettei Johannes enää tarvitsisi sitä. Sitten veljeksiä lähdettiin kuljettamaan kohti Joensuuta. Johannes sai kuitenkin vielä vierailla omassa kodissaan. Siellä hän siunasi alle vuoden ikäisen kummityttönsä ja itsensä ristinmerkillä ja pujotti tytön kaulaan oman kultaisen kasteristinsä.
Kotona käynnin jälkeen veljesten matka jatkui aseen piippu niskassa kohti Joensuuta, jonne oli alettu koota punaisia, punaisiksi epäiltyjä sekä vangiksi jääneitä venäläisiä sotilaita ja muita epäilyksenalaisia, joiden joukkoon nyt myös Johannes ja Jaakko luettiin. Matkalla pysähdyttiin eräässä lähitalossa, jossa Johannes totesi talon emännälle elinpäiviensä olevan luetut. Joensuussa miehet vietiin kaupungintalon kellariin muiden vankien joukkoon.
Tilanne oli uhkaava, sillä Joensuussa oli sisällissodan vuoksi paljon halukkuutta laajoihin ja ankariin rankaisutoimiin. Sotilaspiiri joutui hillitsemään teloitusten toimeenpanoa, joka tapahtui sattumanvaraisesti, usein viinan voimalla ja ilman oikeudenkäyntiä. Näin tapahtui myös Johanneksen kohdalla. Vuoden 1918 huhtikuun taitteessa Johannes kuljetettiin kaupungintalon kellarista yhdessä muiden sinä päivänä surmattavien kanssa Joensuun Siilaisten kaupunginosaan, jossa teloitukset pantiin täytäntöön. Surmattavat komennettiin riviin ja viisi teloittajaa ampuivat yhteislaukauksen. Perimätiedon mukaan Johannes ei saanut surmaansa heti, minkä vuoksi ammuttiin uusi yhteislaukaus. Tämän jälkeen ammuttiin luultavasti varmistuslaukaus lähietäisyydeltä. Johannes oli kuollessaan 33-vuotias. Hautakiveen merkityn päivämäärän mukaan Johannes surmattiin huhtikuun 8. päivänä. Jaakko vapautettiin joidenkin kuukausien päästä.”
Pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen marttyyriuteen liitetään ristin kantaminen ja periksiantamattomuus, mutta myös sovinto ja anteeksianto.
”Johanneksen elämä ja kuolema julistavat Kristuksen ja Kristuksen kirkon yhteydessä pysymistä, uskollisuutta ristiinnaulitulle ja ylösnousseelle Kristukselle maailman sekasorron keskellä.”
Pyhästä Johannes Sonkajanrantalaisesta voi lukea muun muassa Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla ja Synaksarionissa sekä pyhän muistolle vuonna 2020 perustetun seuran sivuilta.
Teksti: Vlada Wahlsten
Lähde: Synaksarion, RIISA, Aamun Koitto
