Päivän sana 
Päivän pyhät 
Polveilevassa elämässäni ortodoksinen kirkko on ollut kulmakivi, joka tarjosi suojaa ja turvaa meille ortodoksisille evakkonuorille aloittaessamme etsiä tietä itsenäiseen elämään pääkaupungissa ilman kenties ainuttakaan ystävää tai tuttavaa. Seurakunnasta ja ortodoksinuorista löytyi turvallinen ystävä- ja harrastuspiiri. Viikoittaiset jumalanpalvelukset Pyhän Kolminaisuuden kirkossa rytmittivät elämää. Väliin tulivat ruuhkavuodet ja vaiheet pääkaupungin ulkopuolella.
Suomenkielisten jumalanpalvelusten siirryttyä Uspenskiin 1990, on ollut suuri ilo osallistua niihin jälleen nyt jo lähes parinkymmenen vuoden ajan. Katedraalin vapaaehtoistyöhön osallistuminen on antanut uusia ystäviä ja sisältöä elämään. Se on lähentänyt entisestään kirkkoomme ja tuonut myös itse rakennuksen tutummaksi. Olen tuntenut suurta kiitollisuutta vanhempiani kohtaan, jotka sodan jälkeisten aikojen paineissa jaksoivat ylläpitää ja jättää meille perinnöksi ortodoksisen uskon. Sen ihmisläheisyys, jumalanpalveluselämän syvyys ja historian taju puhuttelevat minua jatkuvasti.
Olen katsellut kaunista ikonostaasia, jyhkeitä pylväitä ja kupolin tähtiä milloin ilta-auringon kullatessa ikonostaasin, milloin vain tuohusten loistaessa pimeinä talvi-iltoina tai aamupäivän valossa. Lähteminen on tuntunut joskus vaikealta ja mieli asetellut monenlaisia syitä, miksi nyt en voisi lähteä kirkkoon. Tänne olen kuitenkin tullut milloin murheen murtamana tai huolista horjuvana, joskus kenties melkein ilosta itkienkin. Väsymys on kaikonnut viimeistään vigilioiden polyeleopsalmin ”Kiittäkää Herran nimeä, kiittäkää Herran palvelijat” alkaessa. Vigilioissa käymisen ilon jaoimme yhdessä edesmenneen luterilaisen mieheni kanssa.
Liturgioiden kerubiveisun ”Nyt me salaisesti kuvaamme kerubeja” johdattaessa meitä ehtoolliseen ja kuoron laulaessa ihanasti ja keskittyneesti tuntuu usein kuin siirtyisi toiseen todellisuuteen. Kaikki ulkoinen, ikonit, tuohukset, suitsutuksen tuoksu häviävät. Mieli siirtyy suureen mysteeriin, ikään kuin sisäiseen liturgiaan. Näitä pyhyyden kokemuksia on vaikea pukea verbaaliseen asuun ja selittää mitenkään. Sydänjuuriani myöten liikuttuneena ja herkistynein mielin olen liittynyt miljoonien rukoilijoiden joukkoon.
Kirkkovuotemme kierto erilaisine juhlapyhineen ja erityisesti pääsiäistä edeltävä suuren paaston aika on ihmismieltä hoitava. Pääsiäisen iloa ei voi verrata mihinkään muuhun. Muuan kirkkoystäväni totesi viime pääsiäisenä yöjumalanpalveluksen jälkeistä riemua tulvillaan: ”Mikä ihana salaisuus meillä täällä onkaan! Miksi niin harvat meistä tietävät tästä.”
Pyhäkössä on minulle muutama rakas ja läheinen ikoni, joiden joukosta on vaikea nimetä lempi-ikonia. Rukoilen eri asioiden puolesta eri ikonien edessä. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin Uspenskin nimikkoikonin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen. Iso ikoni on hieman piilossa kuoron takana kirkkosalin oikealla puolella. Se on jäänyt ikään kuin Kozelštšanin Jumalansynnyttäjän ikonin varjoon.
Niin ikään kirkkosalin oikealla puolella permannolla on analogille sijoitettu pienempi hopeariisainen ikoni samasta aiheesta. Paitsi itse kuolon uneen nukkumista, ikoni kuvaa äidin ja pojan, Marian ja Jeesuksen, suhdetta hellästi ja herkästi. Jeesus on syli avoimena ottamassa vastaan kuolevaa äitiään taivaan kotiin. Koen ikonissa inhimillisen elämän päättymisen kauneuden ja ainutlaatuisen asetelman, äidin ja pojan, jotka ovat antaneet elämän toinen toisilleen.
Rakas kotikirkkoni Uspenski, nöyrän kiitollisena armosi suojassa olosta ja vuosikymmenien varrella kaikesta kokemastani toivotan pyhälle temppelille monia armorikkaita vuosia!
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva kulttuuritoimittaja ja aktiiviseurakuntalainen.
Kuva: Mirva Brola
Minun Uspenskini -kirjoitussarjassa viisi mielenkiintoista kaupunkilaista kertoo Uspenskin katedraalin merkityksestä itselleen.
Uspenskin katedraali on monelle tärkeä paikka. Mitä Uspenski merkitsee sinulle? Minkälainen on sinun Uspenskisi? Jaa kokemuksesi juhlavuoden aikana Instagramissa ja Twitterissä aihetunnisteella #uspenski150
Tutustu Uspenskin katedraalin elokuun juhlaviikon ohjelmaan
