Minut liitettiin ortodoksiseen kirkkoon Uspenskin katedraalissa suurena lauantaina 2017. Sittemmin Kanavakadusta on tullut puhelimen reittisovelluksen käytetyin osoite heti kodin jälkeen. Katedraali on maailmassani kuin uusi pulssipiste ja kaikkien teiden risteymä, josta en aiemmassa elämässäni, merkillistä kyllä, ollut oikein edes tietoinen.
Muistan käyneeni katedraalissa ensimmäisen kerran elokuvakoulun ensimmäisellä vuosikurssilla vuonna 2005, kun meidät lähetettiin sinne kuvaamaan ryhmätehtävää otsikolla “Paikan henki”. Kuvaamani materiaali ei sopinut muiden ryhmäläisten kuviin lainkaan, ja se leikattiin harjoituksesta pois.
Sen sijaan, että olisin tallentanut tehtävänannon mukaan katedraalista erilaisia tilaa ja kokonaisuutta esitteleviä kuvakulmia, jumituin vain kuvaamaan Kozhelštšanin Jumalanäidin ikonia – ihan läheltä, lasin pintaa pitkin, hitaalla ja tutkivalla katseella, tietämättä edes mitä kuvasin. Ja siinähän sitä olin, juuri tämän paikan henkeä määrittävän asian äärellä.
Olen iloinen siitä, että Uspenskissa Jumalanäidin läsnäolo on erityisen korostunut, sillä elin protestanttisessa maailmassa niin kauan vailla kosketusta Häneen. Olen liittynyt myös katedraalikuoroon, jossa olen laulullani päässyt osaksi kirkon suojassa rukoilevaan näkyvään ja näkymättömään kirkkokansaan. Tuntuu siltä kuin kuuluisin tänne.
Uspenskin katedraali seisoo valtavan kallion päällä, ja rakennuksen jykevän kivinen raami aivan kuin kasvaa perustuksestaan. Paksujen seinien sisällä virtaa valoa ja tiheää elämää, kun rukouksellinen läsnäolo hengittää ajattomassa liikkeessä.
Kirjoittaja on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.
Kuva: Mirva Brola
Minun Uspenskini -kirjoitussarjassa viisi mielenkiintoista kaupunkilaista kertoo Uspenskin katedraalin merkityksestä itselleen.
Uspenskin katedraali on monelle tärkeä paikka. Mitä Uspenski merkitsee sinulle? Minkälainen on sinun Uspenskisi? Jaa kokemuksesi juhlavuoden aikana Instagramissa ja Twitterissä aihetunnisteella #uspenski150
Tutustu Uspenskin katedraalin elokuun juhlaviikon ohjelmaan