Päivän sana 
Päivän pyhät 
Arkkipiispa Leo myhäilee taustalla, kun Suomen ortodoksisen kirkon tiedottaja Maria Hattunen kiinnittää nunna Ksenialle myönnetyn Pyhän Karitsan ritarikunnan 1. luokan mitalin.
Nunna Ksenia Lintulan luostarista esitteli valmistuneen 12-osaisen ”pyhien tietokannan” eli Synaksarionin syntyä esittelytilaisuudessa torstaina Helsingissä. Teossarjan valmistuminen kesti 17 vuotta, ja nyt kansainvälisestikin merkittävä kokoelma on saatu päätökseen. Esittelytilaisuudessa arkkipiispa Leo palkitsi nunna Ksenian Pyhän Karitsan ritarikunnan I luokan mitalilla.
Sarjan päätoimittajana toimi pappismunkki Serafim Seppälä. Hänen lisäkseen käännöstyötä tehneeseen ydinryhmään kuuluivat nunnat Kristoduli ja Ksenia Lintulan luostarista sekä Aija Sailamäki ja Johanna Vaikonpää. Arkkipiispa Leo muisti kaikkia tekijäryhmän jäseniä. Nunna Kristodulille myönnettiin Pyhän Karitsan ritarikunnan standaari. Pappismunkki Serafim Seppälälle, Johanna Vaikonpäälle ja Aija Sailamäelle piispallinen siunauskirja.
Omat pyhät huikea päätös
Nunna Ksenialta tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä kun häneltä tiedusteltiin tekoprosessin huippuhetkeä.
”Kyllä se hetki oli viime kesä, kun saimme liittää sarjan loppupuolelle myös omat pyhämme, Johannes Valamolaisen ja Johannes Sonkajanrantalaisen. Sen hienompaa päätöstä ei olisi voinut ajatellakaan,”, nunna Ksenia sanoi.
Nyt valmistunut kokonaisuus on eri lähteistä koottu ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen kokoelma. Teossarja kattaa tuhat vuotta läntisen ja kaksi vuosituhatta itäisen kristikunnan pyhiä sekä vanhan liiton hurskaat. Pyhien elämäkertoja alettiin kirjata muistiin jo varhaiskirkon aikana.
Elämäkertatietoja Synaksarionia varten on koottu ainakin venäjän-, kreikan-, englannin-, syyrian- ja arameankielisistä alkuteksteistä. Lähteinä on käytetty esimerkiksi marttyyrin ja tuomarin tai kiduttajan välisiä dialogeja, joita on kirjattu kuulustelupöytäkirjoihin. Synaksarionista löytyy vuoden jokaiselle päivälle monesti useammankin pyhän elämäkerta.
”Yksi tavoite Synaksarionille oli, että kaivattiin enemmän sekä naispyhien että paikallisten, vaikka tuntemattomampienkin pyhien elämäkertoja – etenkin, jos tällaisen pyhän elämä oli ollut erityisen opettavainen ja puhutteleva”, nunna Ksenia sanoo.
”Täsmäpyhä” ei ole pakollinen
Entä onko olemassa mitään suositusta siitä, kenen pyhän puoleen olisi missäkin asiassa hyvä kääntyä?
”Pyhien puoleen voimme kääntyä missä tahansa arkisessakin asiassa. Pyhän ei välttämättä tarvitse olla oma nimikkopyhä, vaan kuka tahansa pyhä, jonka kokee läheiseksi. Kirkkokansan kokemus osoittaa kuitenkin, että tietyt pyhät ihmiset auttavat eritoten joissakin tietyissä asioissa, kuten esimerkiksi itsekin lapsettomuudesta kärsineet Herran esivanhemmat Joakim ja Anna ovat auttaneet lapsettomia. Tai kuten oma nimikkopyhäni Ksenia Pietarilainen on esimerkiksi lapsiperheiden suojelija.”
Synaksarion löytyy sekä painetussa että sähköisessä muodossa.
Tämäkään ei millään tavalla rajoita rukoilijaa, vaan hän voi vallan hyvin rukoilla ketä tahansa pyhää ihmistä.
”Ei tarvitse rukoilla nimeomaan jonkin asian ’täsmäpyhää’ ”, nunna Ksenia naurahtaa.
Nunna Ksenia huomauttaa myös, että on paljon ihmisiä, jotka ovat eläneet pyhän elämän, mutta joita jälkipolvet eivät tunne. Heitä nimitetään tuntemattomiksi pyhiksi.
”Oman aikamme Pyhä Paisios Athosvuorelainen opetti, että meidän tulee muistaa myös tuntemattomia pyhiä.”
Synaksarion-teossarja on julkaistu myös sähköisenä versiona Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla.
Jokaisen päivän teksteihin pääsee klikkaamalla etusivun kirkkokalenteria. Sarjaan on tehty myös kaksi hakemistoa, joiden avulla sarjasta voi etsiä elämäkertaa joko muistopäivän tai nimen perusteella.
