Nämä alueemme rakennukset Museovirasto haluaa pelastaa – seurakunnat päättävät itse

Suomen ortodoksinen kirkollishallitus pyysi Museoviraston raporttia kaikkiaan 46 eri puolilla maata sijaitsevista kiinteistöistä. Nämä kiinteistöt oli kiinteistöraportissa määritelty luokkaan 4, eli niistä oli määrä luopua nopeassa tahdissa.

Helsingin seurakunnan alueella on kaikkiaan neljä niin sanotun kategorian 4 kiinteistöä: Kaunisniemessä sijaitseva vanha majoitusrakennus, Lohjan seurakuntakeskus ja kirkko (Karjalan valistajien kirkko), Hangon seurakuntasali ja Lapinlahden hautausmaan asuinrakennus.

Museoviraston mukaan Kaunisniemen vanhalla majoitusrakennuksella ei ole erityistä rakennushistoriallista tai maisemallista arvoa. Sama koskee Hangon seurakuntasalia. Muut nykyisen Helsingin seurakunnan alueen kohteet Museovirasto arvioi säilyttämisen arvoisiksi. Tosin Lahden ja Hämeenlinnan seurakuntien yhdistyessä Helsingin seurakuntaan vuoden 2021 alusta alueelle osuvat myös Ahveniston kirkko (Pyhän Johannes Kastajan mestauksen kirkko) Hämeenlinnassa ja Lahden kirkon seurakuntasali sekä Heinolan kirkko (Kristuksen taivaaseen astumisen kirkko).

Kiinteistöjä kaikkiaan 280

Kaikkia edellä mainittuja kiinteistöjä koskien on jutun loppuun koottu poimintoja sekä Museoviraston laatimista kohdekuvauksista että sen kannanotoista kunkin kiinteistön suhteen sekä nykyisen että tulevan Helsingin seurakunnan alueella.

Museovirasto huomauttaa lausunnossaan, että sille ei ole toimitettu kiinteistötyöryhmän väliraporttia, joten se ei ole voinut verrata kategoria 4:n valikoimaa muiden kategorioiden koostumukseen. Lausunnosta todetaan kirkolliskokouksen tavoitteena olleen, että kirkon omistamien 280 kiinteistön määrä pienenee merkittävästi. Lisäksi lausunnossa todetaan. ”Se (kirkolliskokous) asetti 2017 työryhmän laatimaan kiinteistösuunnitelman rakennuksista, joita tullaan jatkossa ylläpitämään kirkon rahoituksella”.

Hävitysaaltoa ei ole tulossa

Kauhuskenaarioissa on tähän saakka maalailtu jopa pyhäkköjen hävitysaaltoa.

Suomen ortodoksisen kirkko tiedotti kuitenkin vastikään, ettei keskushallinto voi päättää yhdenkään seurakunnan omistaman kiinteistön myynnistä tai purkamisesta. Kirkolliskokous ei pitänyt myöskään aiheellisena tehdä kategorisia päätöksiä siitä, mihin pyhäköihin kirkko voi jatkossa myöntää peruskorjausavustusta kirkon keskusrahastosta.

Suomen ortodoksisen kirkon tiedotteen mukaan on nimenomaan tarkoitus tehdä yhteistyötä seurakuntien ja kirkon kiinteistötoimen välillä. Kiinteistöistä on määrä laatia kattava käyttö- ja kuntorekisteri.

Kuitenkin seurakuntien edellytetään jatkossa hyödyntävän kiinteistötoimen asiantuntemusta, kun ne päättävät merkittävistä kiinteistöremonteista – riippumatta siitä, mikä taho rahoittaa hankkeen. Seurakuntien tulee laatia tarkemmat ennusteet välttämättömistä turvallisuuteen ja terveellisyyteen vaikuttavista korjauksista sekä aikajänne niille ja verrata pidemmän ajan kustannusrakennetta tulopuoleen.

Näin Museovirasto lausui:

1. Vanha majoitusrakennus (Helsingin ortodoksinen seurakunta) Kaunisniementie 18, Läyliäinen, Loppi

”Kaavassa ei ole suojelumerkintöjä. Yksikerroksinen majoitusrakennus (370 km2) rakennettiin 1968 seurakunnan omistaman Kaunisniemen leirikeskuksen alueelle. – – – majoitusrakennus edustaa 1960-luvun asuinrakennusten pelkistettyä arkkitehtuuria. Leirikeskuksen alueella on lisäksi 1960-70- luvuilla rakennettuja rakennuksia ja rakennelmia; mm. Pyhän apostoli Jaakobin ja Pyhän Annan kirkko, ruokalarakennus, majoitusrakennuksia sekä rantasauna. Kohteella ei ole erityistä rakennushistoriallista tai maisemallista arvoa.”

2. Lohjan seurakuntakeskus ja Karjalan valistajien kirkko (Helsingin ortodoksinen seurakunta) Nahkurinkatu 4, Lohja

”Asemakaavassa yleisten rakennusten korttelialueella. Osayleiskaavassa se on osa kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä. Ympäröivä alue on Lohjan keskusta-alueen rakennusinventoinnin mukaan ajallisesti kerroksellinen ja kaupunkikuvallisesti yhtenäinen kokonaisuus. Lohjalle tehtiin seurakunnan työkeskus 1967 hankittuun lääkärin entiseen vastaanotto- ja asuinrakennukseen. Puolitoistakerroksinen kivirakennus (208 km2) muutettiin rukoushuoneseurakuntasalin sekä papin ja kanttorin asunnot käsittäväksi kokonaisuudeksi, jonka suunnitteli arkkitehti Juhani Sorsa. – – -Rukoushuoneeseen hankittiin ikonostaasi, jonka ikonit maalasivat Robert de Caluwé ja Irene Schütz. Rukoushuone vihittiin v. 2000 Karjalan valistajien kirkoksi muutostöiden jälkeen. – – – Rakennus on monipuolisen seurakuntatyön keskus. Seurakunta on laatinut suunnitelman uudesta kirkkorakennuksesta nykyisen rakennuksen rinnalle aidatulle piha-alueelle. Kohteella on rakennushistoriallista, historiallista ja kaupunkikuvallista arvoa. Sen merkitys ortodoksien paikallisyhteisön kannalta tulee ottaa huomioon. Kohde on osa kaavalla suojeltua kokonaisuutta ja tulee säilyttää.”

3. Hangon seurakuntasali (Helsingin ortodoksinen seurakunta) Täcktomintie 5, Hanko

”Rakennus sijaitsee asemakaavassa asuntokorttelin alueella. Yleiskaavassa alueeseen kohdistuu suojelumerkintä (alue, jolla ympäristö säilytetään). Rakennusta ei mainita kaavan liitteen kulttuurihistoriallisissa kohteissa. Yksikerroksinen puurakenteinen seurakuntasali (195 km2) rakennettiin 1960-luvulla seurakuntatyön keskukseksi.

Rakennuksessa oli papiston huone, seurakuntasali sekä vahtimestarin asunto. Rakennus sijaitsee 1895 valmistuneen rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Hangon ortodoksikirkon takana, kansallisen kaupunkipuiston rajauksen ulkopuolella. Kohteella ei ole erityistä kulttuurihistoriallista arvoa.”

4. Lapinlahden hautausmaan asuinrakennus (Helsingin ortodoksinen seurakunta) Lapinlahdentie 2, Helsinki

”Hietaniemen hautausmaat on valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö (RKY). Sijaitsee asemakaavassa Kreikkalaiskatolisen hautausmaan alueella. Hautausmaa kuuluu Helsingin keskeisimpiin kulttuurimaisemakohteisiin. Hirsirakenteinen, yksikerroksinen asuinrakennus valmistui 1872 Lapinlahdentien varrelle vuonna 1852 rakennetun rukoushuoneen välittömään läheisyyteen. Rakennuksessa oli asunto perheellistä ja perheetöntä pappia varten. – – – Rakennus on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja osa kulttuurihistoriallisesti merkittävää ortodoksisen hautausmaan kokonaisuutta. Kohteella on rakennushistoriallista, historiallista ja kaupunkikuvallista arvoa, myös siten että rakennusperintölain mukaiset suojelun edellytykset täyttyvät. Se on lisäksi valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristökokonaisuuden säilytettävä osa. Kohteen säilyminen seurakunnan käytössä turvaisi sen kulttuurihistorialliset arvot ja luontevan liittymisen ympäristöön.”

5. Ahvenistolla sijaitseva Pyhän Johannes Kastajan mestauksen kirkko (Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta) Ahvenistontie 20, Hämeenlinna

”Kohde on suojeltu Ortodoksisesta kirkosta annetun lain nojalla. Kohde sijaitsee kuntakaavassa arvokkaassa rakennetussa kulttuuriympäristössä. Alueella on vireillä asemakaavan muutos (2019), jossa on huomioitu kirkko ja hautausmaa. Se on maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, kaupungin venäläisestä varuskuntakulttuurista kertova pyhäkkö.

Kirkko sijaitsee entisellä sotilashautausmaalla metsäisellä alueella, lähellä Hämeenlinnan keskussairaalaa. Pyhän Johannes Kastajan mestauksen kirkko vihittiin käyttöön 2.6.1894. Puurakenteinen kirkko on tyypillinen venäläisaikainen länsitornillinen pitkäkirkko. – – – Ikonostaasi on peräisin venäläisen sotalaivasta 1840-luvulta. Ikonostaasi on nk. matkaikonostaasi, jonka ikonit on maalattu puurunkoon pingotetulle kankaalle. Kirkko on toiminut Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan kesäkirkkona. Kirkossa ei ole lämmitystä ja sähköjä, joten palvelukset toimitetaan tuohusten valossa. Rakennus on hyvässä kunnossa, julkisivut on äskettäin maalattu.

Kohteella on huomattavaa rakennushistoriallista, historiallista ja kaupunkikuvallista arvoa, ja se tulee säilyttää. Kohde on jo ikänsä puolesta suojeltu lailla ortodoksisesta kirkosta. Mikäli suojelu lakkaisi, täyttää rakennus kuitenkin rakennusperintölain mukaiset suojelun edellytykset. Suojelu on aiheellista todeta myös vireillä olevassa asemakaavassa. Kohteen ja erityisesti sen sisätilojen kulttuurihistoriallista arvoa ei voida turvata riittävästi käyttötarkoituksen ja omistajatahon muuttuessa.”

6. Lahden kirkon seurakuntasali (Lahden ortodoksinen seurakunta) Harjukatu 5, Lahti

”Rakennus on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY). Asemakaavassa yleisten rakennusten korttelialueella, johon liittyy suojelumerkintä.

Lahden Pyhän kolminaisuuden kirkon yhteyteen rakennettiin 1978 seurakuntarakennus (1000 km2). Osittain rinteeseen upotetun kivirakenteisen, tasakattoisen seurakuntasalin aputiloineen suunnitteli arkkitehti Tauno Niemioja. Vuonna 1955 rakennetun kivirakenteisen kirkon ja pappilan oli suunnitellut arkkitehti Toivo Paatela. – – – Seurakuntasali on uusin kerrostuma kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaan ja kaupunkikuvallisesti merkittävän Pyhän kolminaisuuden kirkon kokonaisuudessa. Kohteella on rakennushistoriallista, historiallista ja kaupunkikuvallista arvoa ja se on valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristökokonaisuuden osa. Kohde on osa kaavalla suojeltua kokonaisuutta.”

7. Heinolassa sijaitseva Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko (Lahden ortodoksinen seurakunta) Hämeenkatu 6, Heinola

”Rakennus sijaitsee asemakaavassa yleisten ja asuinkerrostalojen korttelialueella. Rakennus on huomioitu kuntainventoinnissa osana Plaanin aluekokonaisuutta (jälleenrakennuskausi, ortodoksikirkot). – – – Heinolan kirkko oli alun perin rukoushuone, jonka rakentamista tuettiin valtion varoin vuonna 1950 annetun Suomen ortodoksisten seurakuntien jälleenrakennuslain mukaisesti. Puurakenteinen, länsitornillinen rukoushuone valmistui ja vihittiin käyttöön vuonna 1956. Rakennus vihittiin kirkoksi v. 1986 peruskorjauksen ja alttarialueen muutostöiden jälkeen. – – – Kirkossa pidetään säännöllisesti palveluksia ympäri vuoden. Kohteella on rakennushistoriallista, historiallista ja kaupunkikuvallista arvoa. Kohteen merkitys ortodoksien paikallisyhteisön kannalta tulee ottaa huomioon. Mahdolliset säilyttämiskysymykset on luontevinta ratkaista maankäyttö- ja rakennuslain nojalla kuntakaavoituksessa.”

Lähteet: Museovirasto, STT, Suomen ortodoksinen kirkko