Päivän sana 
Päivän pyhät 
Ortodoksisesta kirkosta annetun lainsäädännön mukaisesti papin sijaisuuksista päättää hiippakunnan piispa.
Helsingin ortodoksinen seurakunta ei hae valituslupaa korkeimmalta oikeudelta riita-asiassa, joka koski seurakunnassa työskennelleen ortodoksipapin työsuhdetta. Valitusluvan anomisen määräaika umpeutui 18.2.2020.
Kirkkoherra Markku Salminen korostaa, että asiassa oli kyse nimenomaisesti siitä, miten ortodoksista kirkkoa koskevaa erityislainsäädäntöä tulkitaan suhteessa muuhun lainsäädäntöön – ja etenkin siitä, millainen painoarvo sille annetaan nykyisessä ja tulevassa oikeuskäytännössä.
”Hovioikeuden päätös eroaa muun muassa eurooppalaisista oikeuden tulkinnoista sen suhteen, mihin kanoninen perinne ja uskonnonharjoitus ulottuu”, Salminen huomauttaa.
Ortodoksisesta kirkosta annetun lainsäädännön mukaisesti papin sijaisuuksista päättää hiippakunnan piispa. Huolena on, että oikeuskäytäntö on muodostumassa Suomen ortodoksista kirkkoa koskevan erityislain osalta haasteelliseksi.
”Kysymys oli myös siitä, halutaanko ajautua tilanteeseen, missä erilaiset ja eri puolilla Suomea olevat oikeusistuimet tai viranomaiset määrittelevät Suomen ortodoksisesta kirkosta annetun lain asemaa”, Salminen sanoo.
Piispan rooli keskiössä
Helsingin hovioikeus antoi 20.12. 2019 ratkaisunsa Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa työskennelleen papin työsuhdetta koskevassa riita-asiassa. Hovioikeuden päätöksen mukaan Helsingin ortodoksinen seurakunta syyllistyi tasa-arvolain vastaiseen syrjintään, kun se ei nimittänyt määräaikaisessa työsuhteessa ollutta pappia nuorisotyön papin vakituiseen työsuhteeseen vuonna 2016.
Seurakunnan mukaan este vakinaistamiselle oli se, että tuolloinen metropoliitta Ambrosius piti kyseisen papin henkilökohtaisia ominaisuuksia nuorisopapin toimeen soveltumattomina. Hiippakuntansa esipaimenena piispan kuuluu valvoa papeiksi valittavien henkilöiden yleistä soveltuvuutta tehtäviinsä.
Ortodoksisesta kirkosta annetun lain mukaan päätösvalta papin nimittämisestä määräaikaiseen toimeen on hiippakunnan piispalla:
”Piispan tehtävänä on ohjata ja valvoa hiippakuntansa seurakuntien, luostarien sekä papiston ja kanttorien toimintaa siten kuin kirkkojärjestyksessä tarkemmin säädetään. Piispa päättää kirkkojärjestyksessä säädetyistä seurakuntien papiston ja kanttorien työsuhteita koskevista asioista.” (39 §)
Näin ollen Suomen ortodoksisen kirkon kannalta kyseessä oli perustavaa laatua oleva linjaus sen suhteen, meneekö muu lainsäädäntö Suomen ortodoksisesta kirkosta säädetyn lain yli.
Kirkkoherra Salminen katsoo, että lakiin kirjattu piispan tehtävä ja seurakunnan vastuu ovat nyt epäselvät, sillä säädökset eivät anna seurakunnille tehtäväksi valvoa piispan toimien lainmukaisuutta, vaan seurakunta tekee työsopimuksen piispan päätöksen mukaisesti.
Valituslupa vain erityisillä perusteilla
Helsingin hovioikeus piti joulun alla antamallaan ratkaisulla voimassa käräjäoikeuden aiemman tuomion.
Näin ollen seurakunnan on maksettava korvauksia irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä, työsuhteen perusteettomasta päättämisestä sekä tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain vastaisesta syrjinnästä.
Seurakunnan korvattavaksi tulevat myös oikeudenkäyntikulut.
Kaikkiaan korvausten yhteissumma oikeudenkäyntikuluineen on 113 370 euroa.
Muutosta tähän hovioikeuden ratkaisuun olisi voinut hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus olisi myöntänyt valitusluvan erityisillä perusteilla
”Kirkon keskushallinto puolsi valitusluvan hakemista, mutta neuvosto katsoi, että asiasyyt eivät ole tässä asiassa riittävän painavia. Olen huolissani kanonisen perinteen merkityksen heikkenemisestä Suomen ortodoksisessa kirkossa”, Salminen toteaa.
