Paasto lääkkeenä sielun sairautta vastaan

Paastoaminen on meille ortodokseille yksi osa uskon elämäämme. Se tekee meidän sielumme terveeksi himoista, joita meillä on. Himot ovat ortodoksisessa ajattelussa synnin sairautta. Paastolla on myös merkitystä yhteiskunnallisesti. Ortodoksisen kirkkomme pyhä Basileios Suuri (330–378/379 jKr) opetti paastosta ja sen merkityksestä opetuspuheessaan paastosta.

Paaston iloa hakemassa

Pyhä Basileios, opetti paastosta lääkkeenä, joka juurii synnin pois sielustamme. Pyhä Basileios kirjoitti, että paastoon on hyvä suhtautua iloisin mielin ja valoisin kasvoin. Hän ajatteli, että on iloinen asia, kun sielua parannetaan paaston avulla. Tämän vuoksi ei olisi hyvä olla synkännäköinen, kun paastoaa. Pyhä Basileios kehotti voimakkaasti kuulijoitaan pohtimaan asennettaan paastoon. Hän kirjoitti: ”On sopimatonta olla iloitsematta sielun terveydestä ja murehtia muuttunutta ruokavaliota, mikä osoittaa, että vatsan nautinto tuottaa meille enemmän iloa kuin huolenpito sielusta.” Tämän ajatuksen mukaisesti paasto ohjaa huolehtimaan omasta sielusta, mikä pitäisi aiheuttaa iloa murheen sijaan. Pyhä Basileios jatkaa kirjoitustaan ja vertaa paastoa lääkkeeksi: ”Ole iloinen, että olet saanut Lääkäriltä lääkkeen, joka juurii synnin. Samoin kuin lasten suolistosta tuhotaan madot vahvoilla lääkkeillä, niin tappaa paastokin, mikäli se on todella nimensä arvoinen, sieluumme astuessaan sisimpäämme pesiytyneen synnin.”

Paasto himoja vastaan taistelemisena

Paaston tarkoituksena on parantaa ihmisessä olevaa himoa syntiä kohtaan. Himon luonteesta opetti pyhä Makarios Egyptiläinen. Hän kirjoitti yhdessä saarnassaan, että himoitsemisella ihminen ruokkii itseään kiduttavaa matoa. Joskus voi käydä niin, että on liikaa ruokkinut tätä itseä kiduttavaa matoa, minkä vuoksi se on vaikeampi tappaa.  Tämän vuoksi on joskus tarvittava koko yhteisön tuki, jotta saisi lääkkeen synnin sairautta vastaan. Pyhä Basileios Suuri Laajassa luostarisäännössään kirjoitti, että yhteisön parissa ihminen kykenee taistelemaan sekä ulkoista että sisäistä pahuutta vastaan. Kirkon elämässä pysyminen siis auttaa myös himoja vastaan taistelussa, sillä sen äärellä paastoaminen on helpompaa.

Paasto yhteiskuntaa varjelevana tekijänä

Paastolla on myös toisenlainen merkitys, jota voidaan ajatella yhteiskuntaa koskevaksi. Nimittäin pyhä Basileios opetti, että paastoaminen vapauttaa esimerkiksi keittiöaskareista. Myöhäisantiikissa isännällä oli keittiöpalvelijoita, jotka vapautuivat tehtävistään paastopäivinä. Paastoaminen myös antaa lepoa eläimille, minkä vuoksi eläinten kuluttaminen vähenee. Paastoaminen auttaa siis katsomaan oman navan ulkopuolelle ja siten se laajenee yhteiskuntaa koskevaksi asiaksi. Paastoaminen opettaa kuluttamaan vähemmän ja käyttämään tarpeellisen määrän tuotteita. Pyhä Basileios kirjoitti: ”Yksikään eläin ei päästä kuolinparkaisua, missään ei ole verta, kyltymätön vatsa ei sanele päätöksiään eläinten tuhoksi. Kokkien veitsi on pysähtynyt, pöytä saa tyytyä luonnon yrtteihin. Sapatti annettiin juutalaisille, ”jotta härkäsi ja orjasi saavat levätä” (2. Moos. 23:12). Olkoon paasto hengähdystaukona tavanomaisista vaivoista koko vuoden ahertaville palvelijoille. Anna kokkisi levähtää, suo vapaata pöydänkattajalle, pysähdytä juomalaskijan käsi, pitäköön taukoa myös monenlaisten makeisten valmistaja.” Tätä kykenee soveltamaan erinomaisesti nyky-yhteiskunnassa, sillä paasto on vastalääke kulutusyhteiskunnassa, jossa elämme. Paasto voi tällä tavalla olla kehittämässä yhteiskuntaa ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaiseen ”viljele ja varjele” yhteiskuntamalliin, jossa voisi pohtia kulutuksen vähentämistä.

Paasto nautintoa lisäävänä välineenä

Lisäksi pyhän Basileioksen ajattelussa paastolla on muutosvoimaa tehdä ruoasta nautinnollista. Hän kirjoitti: ”Jos siis haluat tehdä ruokapöydästäsi haluttavan, ota vastaan paaston tuoma muutos.” Vastaavasti pyhä Basileios kirjoitti, että nautinnonhimo tekee tyhjäksi todellisen nautinnon, sillä ylellisyyden ympäröimänä ihminen on unohtanut, mitä on todellinen nautinto. Tämän vuoksi nyky-yhteiskunnassa yltäkylläisyyden aikana paasto voi kirkastaa, mikä on tärkeintä elämässä. Tämän takia paasto voi lisätä suurta iloa ja kiitollisuutta siitä, mitä itse kunakin hetkenä on tarjolla.

Paastolla on siis sielua parantava luonne, ja se myös opettaa asennoitumaan toisella tavalla ruokaan ja yleisesti yhteiskunnalliseen ajatteluun. Tämä on tärkeä näkökulma varsinkin nykyaikana, jolloin kuluttaminen on normaali tapa elää. Pyhän Basileioksen opetuspuheella paastosta on paljon annettavaa meille, jotka elämme vuotena 2023. Hänen tekstinsä paastosta on aina ajankohtainen muistutus meille ortodokseille.

Teksti: Porfyrios Kärkkäinen

Kirjoittaja on parhaillaan suorittamassa teologian opintoihin kuuluvaa työharjoitteluaan Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa. Kärkkäinen on valmistumassa teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta  Kärkkäinen on vastikään liittynyt ortodoksiseen kirkkoon. Pyhän Basileioksen tekstit puhuttelevat kirjoittajaa erityisellä tavalla, kun hän pääsee viettämään suurta paastoa ja pääsiäistä ensimmäistä kertaa ortodoksisen kirkon jäsenenä. Pyhän Basileios Suuren opetukset tulivat Kärkkäiselle hyvin tutuiksi opintojensa aikana, sillä hänen pro gradututkielman aiheena oli pyhän Basileios Suuren opetukset: ”Hunajaa myrkyllä vai karvaan lääkkeen kanssa? Basileios Suuren käsitys mimesiksestä – sielun therapeia kohti hyveellistä elämää”. Aiheesta voi lukea lisää teologia.fi sivuilla.