Parkettimiehestä papiksi – isä Federico Matan uusi arki Hämeenlinnassa

Pastori Federico Matan olemus on tyyni ja silmissä on erityinen ilo ja rauha. Viime vuoden lopulla papiksi vihitty ja vuoden alussa Hämeenlinnan alueen pappina aloittanut Federico Mata on kirkossa kuin kotonaan.

”Vastaanotto Hämeenlinnassa on ollut todella lämmin ja ihana. Seurakunta on aktiivinen ja elävä.”

Federico Mata on kiitollinen Jumalalle kaikesta ja kokee papin palvelutehtävän suurena lahjana. Hengellinen isyys kuitenkin myös pelottaa.

”Tunnen suurta vastuuta. Kyse on ihmisten elämistä ja heidän pelastuksestaan.”

Federico Mata työskenteli aiemmin parketti- ja puulattioiden kunnostamiseen keskittyneessä yrityksessä 17 vuotta. Vaikka isä Federico on toiminut seurakunnassamme diakonina jo useita vuosia, on muutos arjessa ja työssä suuri.

Kiinnostus teologiaan tuo Kristuksen kirkkoon

Isä Federicon oma tie ja hengellinen kasvu on ollut valmistautumista tähän tehtävään, vaikka alun perin tavoitteena ja haaveena ei koskaan ollut papin ammatti.

Lattiapäällystäjän ammatti kulkee “isältä pojalle”, ja isä Federico oppi aikoinaan työn veljeltään. Rinnalla kulki kuitenkin aina kiinnostus teologiaan.

”Jo lukiossa sanoin lähteväni opiskelemaan teologiaa. Filosofia ja suuret kysymykset kiinnostivat.”

Isä Federicolla on ekumeeninen ja monikulttuurinen tausta. Hänet oli kastettu äitinsä mukaan lapsena luterilaiseksi, isä oli syntyjään roomalaiskatolinen, mutta koko aikuisiän ateisti ja veli taas vei nuoruudessa mukaan herätyskristillisiin ympyröihin. Isä on kotoisin Espanjasta, äidillä oli suomenruotsalaiset juuret. Äiti oli espanjan ja ruotsin kielten opettaja, ja akateemisuus näkyi myös perheen arjessa.

Kiinnostus ”teologisiin pähkinöihin” vei lopulta opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistossa. Varhaisen kirkon opetuksiin tutustuminen käänsi katseen vähitellen kohti itää. Ensimmäinen muisto ortodoksisesta kirkosta on Uspenskin katedraalista.

”Ajattelin, että ortodoksisessa kirkossa palvotaan kuvia”, isä Federico muistelee.

Vaikka omat käsitykset ortodoksisuudesta olivat hataria ja virheellisiä, juuri kirkkohistoriaan perehtyminen pakotti palaamaan yhä uudelleen ortodoksiseen kirkkoon. Vuoden ajan perhe eli kahdessa kirkossa ja perinteessä. Federico Mata oli aktiivisesti mukana rakentamassa paikallista vapaakirkkoa, hänen vaimonsa Susanna Mata vanhimmistossa. Perhe kävi vuoron perään Klaukkalan ortodoksisessa kirkossa ja Vapaakirkossa. Yksi käänteentekevistä hetkistä oli heidän lapsensa kysymys sunnuntaiaamuna matkalla jumalanpalvelukseen: ”Menemmekö siihen meidän seurakuntaan vai sinne Kristuksen kirkkoon?”

Federico ja hänen vaimonsa Susanna havahtuivat ja katsoivat toisinaan.

”Totuus tuli lapsen suusta. Vastasin, että niinpä. Kristuksen kirkolla poikamme tietysti tarkoitti ortodoksista kirkkoa.”

Samaan lopputulokseen Federico oli päätynyt lukuisia kertoja aiemmin teologian opinnoissaan.

”Päädyin yhä uudelleen samaan: on olemassa yksi Kirkko, Kristuksen kirkko. Apostolinen usko löytyy ortodoksisesta kirkosta.”

Teologinen kiinnostus oli ollut ensisijaisesti älyllistä, mutta matka Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin Istanbuliin ja siellä osallistuminen jumalanpalvelukseen avasi täysin uuden maailman. Lisäksi isä Federico sai mahdollisuuden keskustella silloisen pappismunkki Bessarionin kanssa useita tunteja ortodoksisuudesta. Kokemus jumalanpalveluksen kauneudesta jokaisella aistein koettavalla tasolla mullisti käsityksen teologiasta: “Tajusin, että opit ja ideat Jumalasta eivät ole mitään ilman kokemusta Hänestä. Jumalallinen kauneus tavallaan sai minut unohtamaan filosofisoinnin. Tänä sunnuntaina muistettava pyhä Gregorios Palamas korosti, että voimme todella tulla osallisiksi Jumalasta itsestään Hänen toimintansa kautta, ja että todellinen Jumalan tunteminen ei onnistu älyllisin keinon vaan rukouksen ja askeesin kautta.”  Tämä matka sinetöi lopulta päätöksen. Edessä oli koko perheen liittyminen ortodoksiseen kirkkoon.

Liittymisen myötä edessä oli myös uuden elämäntavan opettelu ja patristiikkaan syventyminen. Federico haki Joensuun yliopistoon opiskelemaan ortodoksista teologiaa ja valmistui vuonna 2021 teologian maisteriksi. Edelleenkään opintojen päämääränä ei ollut pappeus, vaan puhdas kiinnostus syventyä ja ymmärtää paremmin teologiaa ja erityisesti ortodoksista uskoa.

Vuoden kuluttua valmistumisesta Helsingin ortodoksisen seurakunnan Uspenskin katedraalin pappi rovasti Teo Merras kysyi Federicolta, että olisiko hän halukas diakoniksi vihkimykseen. Keskustelujen ja vaimon siunauksen jälkeen silloinen arkkipiispa Leo vihki Federicon diakoniksi. Seuraavien vuosien aikana diakonina toimimisen yhteydessä ja rippi-isän, nykyisen Haapsalun piispa Damaskinoksen kanssa vähitellen kypsyi ajatus siitä, että jos Kirkko häntä tarvitsee ja tulee pyyntö hakea papiksi, hän on käytettävissä. Näin lopulta kävi viime syksynä. Hämeenlinnaan haettiin pappia. Alueen pitkäaikainen pappi rovasti Aki Leskinen siirtyi ajasta ikuisuuteen viime vuoden heinäkuussa. Lopulta Federico oli ainoa arkkipiispa Elian ehdolle asettama hakija. Valtuusto suoritti valinnan ja arkkipiispa Elia vihki Isä Federicon papiksi joulukuussa 2025.

 

Kiireinen arki

Perheen arki on muuttunut papiksi vihkimisen myötä.  Kilometrejä kertyy nyt Vantaan ja Hämeenlinnan välillä.  Isä Federicolla on vaimonsa Susannan kanssa viisi lasta: Felipe (11), Mateo (8), Sílvia (6), Lidia (3) ja Eufemia (1). Arkkipiispa Elia osoitti ensimmäiset onnentoivotuksensa ja sanansa isä Federicon lapsille: ”Nyt iskä on sitten pappi”.

Lapset ottivat vihkimyksen ilolla vastaan, sillä leikeissä he olivat usein leikkineet jumalanpalveluksien toimittamista ja olleet milloin pappeja tai luostarin asukkaita.

”Suuri kiitos uudesta tehtävästäni kuuluu vaimolleni Susannalle. Ilman häntä tämä ei olisi mahdollista. Hän on aina oman työnsä ohella saanut arjen sujumaan ja huolehtinut siitä, että koko perhe pääsee kirkkoon sunnuntaisin. Ja nyt hänellä on yhä enemmän vastuuta, kun minulla on epäsäännölliset työajat ja paljon matkustamista.”

Susanna Mata toimii lisäksi itsekin Klaukkalan kirkon isännöitsijänä ja on vastannut siellä muun muassa lastenkerhoista.

 

Suuri paasto on kuin pienoiskuva elämästä

Isä Federico pääsee nyt toimittamaan suuren paaston ja pääsiäisen jumalanpalvelukset ensimmäistä kertaa, vieläpä alueen vastaavana pappina. Itse jumalanpalveluksien toimittaminen ei kuitenkaan jännitä ja suuri paasto on yksi tärkeimpiä ja luontevimpia kausia kirkkovuodessa.

”Suuri paasto on oikeastaan pienoiskuva koko elämästämme. Nimittäin, ihmiselämä on valmistautumista ylösnousemukseen, jota kohden ja varten elämme. Suuri paasto muistuttaa meitä tästä todellisuudesta. Meille annetaan hengelliset aseet; rukous, hyvät teot ja paasto, joita kantaa katumus – mielenmuutos. Näin myös elämässä yleensä”, isä Federico korostaa.

Pääsiäistä, Kristuksen ylösnousemusta edeltävät myös Kristuksen kärsimykset ja kuolema. Tämä voi osoittaa, kuinka meidänkin tulee suhtautua elämäämme ja kärsimyksiimme.

”Kaikki asiat voivat olla pelastukseksi, kun ne otetaan vastaan oikealla tavalla vastaan. Kärsimyskin voi paradoksaalisesti johtaa hyvään. Jos käsittäisimme elämämme oikein, meillä olisi vain Jeesus Kristus mielessä ja sydämessä. Suuri paasto ja koko elämä kutsuvat kääntymykseen, katumukseen ja valmistautumiseen Kristuksen kohtaamiseen.”.

Isä Federico korostaa juuri Kirkkomme Kristus-keskeisyyttä ja päivittäistä kilvoitusta.

”Asiat eivät aina järjesty niin kuin haluamme ja toivomme, mutta järjestäytykööt ne meidän pelastukseksemme Jumalan sallimalla tavalla.”

Ja Jumala todella järjestää asioita. Isä Federicon pitkäaikainen haave ja toive oman isänsä, Pedron, kääntymyksestä tapahtui kuin itsestään. Isä rupesi vuosi sitten käymään jumalanpalveluksissa. Nyt helmikuussa Federico sai liittää Pedro Matan kirkkoon.

”Se oli todella koskettava ja tärkeä hetki. Taivaassa iloitaan jokaisesta Kirkkomme uudesta jäsenestä.”