Patriarkan paimenkirje pyhien lääkärien ja palkattajaparantajien juhlana

Aivan muinaisimmista ajoista tähän päivään asti ovat lääkärit, hoitajat ja parantajat toisten tavallisten ja vastuuntuntoisten uskollisten kristittyjen tapaan palvelleet Kristuksen kuvassa ja hänen esimerkkinsä mukaisesti niitä, jotka ovat sairaina tai kärsivät. Näin he ovat konkreettisesti ilmaisseet Jumalan rakkautta ihmiskuntaa kohtaan.

Eräät näistä ihmisistä kirkko on tunnustanut ja tunnistanut pyhiksi kanonisoimalla ja asettamalla heidän pyhien kalenteriin. Monet heistä olivat lääkäreitä, toiset taas perustivat sairaaloita tai hyväntekeväisyyslaitoksia. Yhdessä he palvelivat sairaita nöyrästi ja pyyteettömästi. Heillä ei ollut vain erinomaista lääketieteellistä tietämystä ja taitoa, vaan lisäksi heidät täytti ristiinnaulitun pelastajan uhrautuva rakkaus, ja he olivat syvällisesti kirkon ihmisiä. Näin heidän lääkkeensä ja hyväntekemisensä olivat linjassa oman aikansa lääketieteen kanssa, mutta samanaikaisesti ne sisältyivät johdonmukaisesti myös kirkollisuuteen.

Jumalallisen armon kantajina ja jumalihmisen, Kristuksen, joka uudisti koko luomakunnan tulemalla ihmiseksi, jäljittelijöinä noiden pyhien pyrkimyksenä oli tuoda langennut ihmisluonto yhteyteen uuden luomisen kanssa lääkitsemällä sekä ruumista että sielua. Näin he korostivat ihmisen arvokkuutta psykofyysisenä kokonaisuutena, mutta myös Jumalan ja ihmisen välistä keskinäistä yhteyttä. Totuuden julistajina nämä lääkärit ja filantroopit ymmärsivät, että jokainen ihminen voidaan parantaa vain siten, että koko luotu maailma yhdistyy ja eheytyy. Heidän ihmisrakkautensa koostui Isän jumalallisen vieraanvaraisuuden ilmauksesta, Jumalan, joka kerää lapsena helmoihinsa, Kirkkoon, armon ja ilon sairaalaan. Pyhät rukoilevat potilaiden hyvinvoinnin, lohdutuksen ja tuen puolesta suurta lääkäriä, rakastavaa Jumalaa meidän kaikkien sielujemme ja ruumiidemme edestä.

Koronaviruksen aiheuttaman pandemian herättämän pelon, ahdistuksen ja surun saattelemana uskovaisten silmät kääntyvät näiden parantajapyhien puoleen. Nämä pyhät tarjoavat aivan erityisen kiinnekohdan ja esimerkin lääkäreille, hoitajille ja kaikille lääketieteen parissa palveleville, jotka ovat kaikki tehneet erityisen urotyön pandemian aikana pelastamalla henkiä sekä tarjoamalla hoitoa ja helpotusta kärsiville lähimmäisille.

Pandemia on osoittanut ihmisluonnon haavoittuvaisen puolen, nimittäin vallitsevan epätasapainon luonnonjärjestyksessä, mikä on seurausta ahneudesta, jakolinjoista ja konflikteista laajemminkin yhteiskunnassa. Tähän kuuluvat myös jännitteet itse Kirkossa. Pandemia on pakottanut meitä pohtimaan tapaamme elää uskoamme todeksi kuolettavan uhan ja rakkaidemme menetyksen edessä sekä sairauden ja suremisen herättämän yksinäisyyden äärellä. Pandemia on ohjannut meitä etsimään Jumalan rakastavaa armoa pyhien avun ja esirukousten välityksellä. Lisäksi pandemia on tuonut pintaan filantropian aidon merkityksen: kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden yhteistyötarpeen sekä yhteistyön välttämättömyyden Kirkon ja lääketieteen välillä. Pandemia todellakin on nostanut esiin lääketieteen ja terveydenhuollon ihmisiä, jotka pyhien tapaan harjoittivat ammattiaan ja tarjosivat hoivaa ja tukea sairaille, tarjosivat palveluitaan hellästi ja itsensä uhraamisen hengessä sekä ylittivät inhimilliset vaatimukset vaikeissa olosuhteissa voidakseen kohdata tämän terveyskriisin moniulotteiset seuraukset.

Näitä kaikkia asioita muistaen Pyhä ja Suuri Synodi on päättänyt julistaa lokakuun 17. ja 18. päivää (joina vietämme pyhien palkattajaparantajien sekä pyhä apostolin ja evankelistan, lääkäri Luukkaan muistopäiviä) lähimpänä olevan sunnuntain kaikkien pyhien parantajien muistopäiväksi kunnioittaakseen lääketieteen ja sen palvelijoiden elintärkeää panosta ihmiskunnalle.

Rakkaat lääkärit ja parantajat, onnittelemme teitä korvaamattomasta palveluksesta ja kiitämme teitä isällisesti, rukoillen Herraa Jumalaa tukemaan ja vahvistamaan teitä siunatussa työssänne. Rohkaisemme teitä osoittamaan vilpitöntä rakkautta ja myötätuntoa, kunnioittamaan toisianne ja vaalimaan otollista uskoa: ”Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta” (Room. 12:9-15), jotta teidän kauttanne ylistettäisiin pyhää Kolminaisuutta ja kaiken hyvän antajaa.

28.9.2021

Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos

Suomennos: Ari Koponen
Lähde: Suomen ortodoksinen kirkko (www.ort.fi)