Haminan piispa Sergei. Kuva: Joel Eklöv

1.1.2023

Piispa Sergein saarna Uspenskin katedraalissa uuden vuoden päivänä 1.1.2023

 

Nimeen isän, Pojan ja Pyhän Hengen,

 

Elämme uuden kalenterivuoden ensimmäistä päivää. Vuodenvaihde on aikaa, jolloin arvioimme mennyttä vuotta ja toiveikkaina katsomme tulevaan, josta emme kuitenkaan vielä paljon mitään  tiedä. Viime vuosi jää maailman historiaan murrosvuotena erityisesti Ukrainan sodan vuoksi. Menneen vuoden tapahtumilla tulee olemaan pitkäaikaisia vaikutuksia meidän kaikkien elämään. Tämän alkaneen vuoden suurin toive ja rukouksen aihe on varmasti rauhan palautuminen niin Ukrainaan kuin maailmanlaajuisesti. Kun toivotamme toisillemme hyvää uutta vuotta, tuo toivotus tulee tänä vuonna aidosti sydämestämme eikä vain pelkkänä totuttuna sanontana.

Uutena vuotena teemme usein myös erilaisia lupauksia. Lupaamme esimerkiksi luopua jostakin huonosta tottumuksesta tai tavasta. Psalminkirjoittaja sanoo: ”Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne.” (Ps. 76:12). Ihmiset ovat kautta aikojen tehneet Jumalalle lupauksia samoin kuin Jumala teki lupauksia Israelin kansalle. Näistä lupauksista löytyy monia esimerkkejä niin Vanhasta kuin Uudesta testamentista.

4. Mooseksen kirjan 30. luvussa kerrotaan Jumalan Mooseksen kautta israelilaisille antamista määräyksistä lupauksiin liittyen muun muassa seuraavasti: ”Jos mies lupaa Herralle jotakin tai valalla vannoen sitoutuu kieltämään itseltään jotakin, hän ei saa rikkoa lupaustaan, vaan hänen on tarkoin täytettävä se, minkä on luvannut.” (4. Moos. 30:2).

Pyhä apostoli Paavali kirjeessään heprealaisille kirjoittaa: ”Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen Hän olisi vannonut. Hän lupasi: ’Minä siunaan sinua runsain määrin  ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä’, ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu.” (Hepr. 6: 13-15).

Kristityt tekevät lupauksia Jumalalle yleensä hädän hetkellä tai vakavan sairastumisen ja kuoleman uhan edessä. Luvataan tehdä jokin hyvä teko, jos Jumala parantaa sairaudesta tai pelastaa hädästä. Aikanaan Laatokan Valamossa olivat tästä esimerkkinä niin sanotut lupauksen antajat, karjalaisittain jiäksijät, jotka Jumalalle antamansa lupauksen mukaan tulivat auttamaan luostaria talkoolaisina erilaisissa tehtävissä pitkiksikin ajoiksi.

Tämän päivän kirkollisena muistona on Herran ympärileikkaus. Kahdeksan päivää on kulunut Jeesus-lapsen syntymästä ja lain mukaan hänet ympärileikattiin, mikä oli Jumalan Aabrahamille antama merkki Jumalan liitosta Abrahamin ja hänen jälkeläistensä kanssa, kuten eilisillan vigilian parimiateksteissä kuulimme. Samassa yhteydessä hänelle annettiin myös enkelin ennalta ilmoittama nimi Jeesus.

Jeesus-lapsi kasvoi ja kehittyi kaikessa toisten lasten tavoin. Hänen nöyryyteensä kuului, että hän alistui inhimillisiin säädöksiin. Päivän epistolassa pyhä apostoli Paavali kirjoittaa kolossalaisille:

”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja Hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää. Häneen teidät on  yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois.” (Kol. 2:9-11).

Kaste on meidän ympärileikkauksemme, uuden liiton merkki, joka liittää meidät Kirkkoon, Kristuksen ruumiiseen, jossa on ”yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste.” (Ef. 4:5).

Tänään vietämme myös pyhän Basileios Suuren muistopäivää. Tämä 300-luvulla nykyisen Turkin alueella elänyt kirkkoisä tunnetaan erityisesti kirkon yhteyden lujittajana, apostolisen puhtaan uskon puolustajana, syvällisenä ajattelijana ja teologina sekä luostarisääntöjen laatijana. Pyhä Basileios, Kappadokian Kesarean arkkipiispa laati muun muassa tämän nyt toimitettavan liturgian kaavan, erityisesti sen eukaristiaosuuden rukoukset. Tätä Basileios Suuren liturgiaa toimitetaan Kirkossamme kymmenen kertaa kirkkovuoden aikana. Tämä kirkkoisä kirjoitti myös monia muita rukouksia, jotka löytyvät ortodoksisesta rukouskirjasta.

Pyhän Basileioksen elinaikana kristittyjen vainot olivat juuri päättyneet ja Kirkko eli suurten sisäisten murrosten aikaa. Kirkkoa uhkasivat sisältäpäin esimerkiksi suuret erimielisyydet opillisissak ysymyksisssä.  Basileios Suuri taisteli menestyksellisesti erityisesti Areioksen harhaoppia vastaan. Areios opetti, että Jumalan Poika oli Isän luoma tyhjästä eli oli aika, jolloin Häntä ei ollut.

Ortodoksinen Kirkkomme taas opettaa, että Kristus on ennen kaikkia aikoja Isästä syntynyt. Areios opetti myös, että Poika oli alempi kuin Isä Jumala, ja että Jumalan luomana Poikakin oli vain luomakuntaa.

Pyhän Basileios Suuren opetuspuheita on julkaistu myös suomeksi. Pyhä esipaimen opettaa esimerkiksi kateudesta seuraavasti: ”Mitään kateutta turmiollisempaa intohimoa ei ole ihmissieluun juurtunut. Se murehduttaa hyvin vähän ulkopuolisia, mutta sille, joka on sen vallassa, se tuottaa suurta onnettomuutta. Kateus jäytää sielua kuin ruoste rautaa. Kateus on murhetta lähimmäisen menestyksestä. Paetkaamme siis kateuden sietämätöntä pahaa. Se on käärmeen opetusta, pahojen henkien keksintöä, helvetin pantti; se estää hurskaudesta ja johtaa ikuiseen rangaistukseen Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.”

Tulevan viikon lopulla vietämme Teofanian, Jumalan ilmestymisen ja Herran kasteen juhlaa, johon viittasi jo tämän päivän toinen evankeliumiteksti.

Siunatkoon Kaikkivaltias ja ihmisiä rakastava Jumala meille uuden, entistä paremman vuoden.

”Oi kaikien luotujen Luoja, Sinun vallassasi ovat aikakaudet ja aika. Siunaa oi Herra, hyvyydelläsi tämänkin vuoden kierto, varjele rauhassa maatamme ja kansaamme ja pelasta meidät Jumalansynnyttäjän esirukouksien tähden.” (Uuden vuoden tropari).

Aamen.