Päivän sana 
Päivän pyhät 
Pyhän Kolminaisuuden kirkon julkisivu on saanut uuden värin ja kokonaan uudet rappaukset. Myös kirkon kultaristit on korjattu ja kullattu uudelleen erillisenä urakkana. Teksti ja kuva: Vlada Wahlstén
Helsingin ortodoksisen seurakunnan vanhimman pyhäkön, Pyhän Kolminaisuuden kirkon kokonaisvaltainen julkisivun, sähköjen ja ilmanvaihtolaitteistojen korjaus on valmistunut.Kirkko avaa ovensa lähes vuoden kiinniolon jälkeen 14. maaliskuuta.
Ensimmäiset jumalanpalvelukset toimitetaan kirkossa suuren paaston neljäntenä viikonvaihteena, pyhittäjä Johannes Siinailaisen sunnuntain yleinen panihida ja vigilia lauantaina 14.3. kello 16.30 ja liturgia sunnuntaina 15.3. kello 10. Paluujuhla pidetään Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Maria Egyptiläisen sunnuntaina 22. maaliskuuta, jolloin Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia toimittaa kirkossa liturgian ja vihmoo kirkon pyhitetyllä vedellä. Jumalanpalvelus alkaa piispan vastaanotolla 22.3. kello 9.20.
Korjauksen aikana kirkko oli tyhjennetty kaikesta kirkollisesta esineistöstä ja irtaimistosta. Korjauksen aikana jumalanpalvelukset toimitettiin Hoivakoti Helenan kirkossa Helsingin Hermannissa. Viimeinen seurakunnan Pyhän Kolminaissuuden kirkon pyhäkköyhteisön jumalanpalvelus Hoivakoti Helenassa oli juuri ennen paluuta, 11. maaliskuuta.
Hoivakoti Helenan Facebook-sivuilla jaettiin koskettava päivitys yhteisestä lähes vuoden matkasta:
”Suuri kiitos Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle ja Pyhän Kolminaisuuden monikulttuuriselle tiimille. Pyhän kolminaisuuden kirkko on ollut pääsiäisestä 2025 remontissa, ja seurakunnan slaavinkieliset jumalanpalvelukset olivat siirtyneet hoivakoti Helenaan kirkon remontin ajaksi. Nyt Pyhän Kolminausuuden kirkon remontti on valmistunut ja seurakunnan monikulttuurinen tiimi siirtyy omaan pyhäkköönsä nyt 14.3.2026 viikonlopun palvelusten myötä. Suuri kiitos tästä yhteistyöstä ja rikkaasta hengellisestä jumalanpalveluselämästä. Isä Heikki Huttunen, kanttori Irina Tchervinskij-Matsi ja diakoni Andrei Pylsy kävivät tuomassa kukkatervehdyksen ja makeisia hoivakodin asukkaille ja henkilöstölle. Yhteistyö on sujunut hyvin ja rikastuttanut molempia yhteisöjä. Monia armorikkaita vuosia Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle ja sen monikukttuuriselle tiimille!”
Pyhän Kolminaisuuden kirkko on seurakuntamme venäjänkielisen seurakuntatyön keskus. Seurakuntamme jäsenistä noin 15,5 % puhuu äidinkielenään venäjää, mikä tarkoittaa yli kolmea tuhatta jäsentä. Pyhän Kolminaisuuden kirkossa toimitetaan pääsääntöisesti kirkkoslaavinkielisiä jumalanpalveluksia. Palveluksissa on lisäksi yhä enemmän käytetty myös muun muassa ukrainan kieltä.
Kirkon peruskorjauksessa käytettiin alkuperäisiä menetelmiä – valvoja ei säästele ylistyssanoja, kun kuvaa käsityön tasoa
Peruskorjauksen näkyvimmät muutokset ovat kirkon julkisivussa. Kirkon rappaukset ja koristeet on uusittu ja kirkko on saanut kokonaan uuden maalipinnan. Viime kesällä ja syksyllä kirkko oli visusti hupun alla. Nyt uudistuneet julkisivut kutsuvat jo käymään peremmälle.
Carl Ludvig Engelin suunnitteleman suojellun kirkon korjaukset vaativat erityistä tarkkuutta ja osaamista. Helsingin ortodoksinen seurakunta on tehnyt korjauksien suunnittelussa ja myös toteutuksessa tiivistä yhteistyötä Museoviraston ja rakennusvalvonnan kanssa.
Harva osaa arvata, miten korkealaatuista käsityötä tehtiin korjauksen aikana valkoiseksi huputetussa kirkossa. Pääsimme korjauksen aikana kurkistamaan työmaalle ja kuulemaan sekä näkemään tarkkaan harkittuja työvaiheita.
Kirkon pihapiiriin oli korjauksen aikana muodostunut oma maailmansa. Samanaikaisesti puutarhassa ja rakennustelineillä työskenteli useita alansa huippuosaajia: rappaajia, maalareita, muurareita, väriasiantuntija, sähköasentajia ja sähkösuunnittelijoita, LVI-suunnittelijoita, pääsuunnittelija, rakennusvalvoja ja rakennesuunnittelija.
Viime vuoden huhtikuusta saakka työtä tehtiin lähes tauotta. Työvaiheiden listat ovat vakuuttavia: kirkon julkisivujen sisäpintojen rappaus, pellityksien uusiminen, kirkkosalin ulkopuolen kalkkimaalau, tornin rappaukset, ikkunoiden kunnostustyöt, sähkötyöt, ilmastointikoneiden asennus. Erityistä huomiota saivat osakseen hienosti maalatut valeikkunat, joissa taiteilija on luonut Engelin suunnittelemiin ikkunamaalauksiin heijastuksien koristemaalaukset.
Työvaiheita tehtiin tarkassa järjestyksessä. Pääarkkitehti huolehti ja vastasi siitä, että pieninkin yksityiskohta kunnioittaa alkuperäistä kirkon arkkitehtuuria ja on museoviraston hyväksymä. Jokainen kirkossa käytetty työväline, sementin, rappauksen väri ja koostumus, tehdyn sabluunan kulma – pieninkin yksityiskohta tuli sopia kirkon alkuperäiseen asuun ja kunnioittaa 1800-luvun alun rakentamista.
Jokainen lista edellytti listan verran töitä
Pyhän Kolminaisuuden kirkon julkisivussa on toistakymmentä listaa, joista jokainen on hieman erilainen. Julkisivun korjauksessa tämä tarkoitti, että jokaiselle yksittäiselle listalle tuli tehdä erikseen tarkka sabluuna.
”Yhden sabluunan tekeminen vei kaksi kokonaista työpäivää. Työ tulee tehdä todella huolella ja arkkitehdin tulee hyväksyä jokainen mutka ja kulma”, kertoo valvoja Raimo Laeslehto
Samanlaista menetelmää on käytetty jo tuhatta vuotta, arviolta 400-luvulta lähtien.
”Sabluuna tehdään niin, että vanhaan listaan ajetaan ura, johon työnnetään vaneri tai paksu pahvi, ja piirretään profiili. Koska vanhat listat ovat kuivuneet, se terävöitetään. Peltiin ja vaneriin piirretään käsityönä listan muoto. Ylimääräinen epätasaisuus rassattiin sabluunalla pois” Nurkat tehtiin leikkureilla. Sabluunan käyttö vaati myös jatkuvaa puhdistamista jokaisen yksittäisen vedon jälkeen. Lastin kovettuminen kesti muutaman päivän, jonka jälkeen laitettiin pintakerros.”
Lopuksi kirkko maalattiin kalkkimaalilla.
”Taitava timpuri tarvitaan siihen, että tehdään linjat ja sabluunan kanssa tarkistetaan, että linjat ovat kunnossa ja kaikki osuu kohdalleen. Museovirasto on edellyttänyt, ettei seinä saa olla suora. Ammattimiehille kävi sieluun, kun on pitänyt tehdä vain silmälle suoraa linjaa. Kun seinää katsoo oikein tarkkaan, huomaa, että se on hieman aaltoileva. Näin vanhassa rakennuksessa ei saanut tehdä suoraa linjaa vatupassilla, vaan sen tulee sopia kirkon alkuperäiseen ulkoasuun eli linjojen tulee sopia yhteen ja olla rakennukseen nähden ja silmään nähden suoria ”, kuvailee valvoja Raimo Laeslehto.
Lopuksi peltiseppä laittoi pellit paikoilleen.
”Pellille tulee laittaa kolot. Tässä käytetään vanhaa kiinnitystä. Rappaajat laittavat vielä rappauksen niin, että pelti sopi julkisivuun eikä jää mitään aukkoja”.
Samaan aikaan kirkon pihapiirissä on työskennellyt parisen kymmentä ammattilaista.
”Mylläri mylläsi, yksi kärräsi laastia, toinen teki sabluunaa, kolmas rappasi…”
Alkuperäisten sävyjen jäljillä
Erityistä tarkkuutta vaadittiin myös värivalinnoissa. Urakassa oli erikseen mukana väriasiantuntija, jonka tehtävänä oli selvittää kunkin pinnan alkuperäinen väri kirkon julkisivusta aina lattiasävyyn ja kattorajaan saakka. Sävyjen tuli paitsi kunnioittaa kirkon alkuperäistä ulkoasua, myös sopia harmonisesti yhteen ja soveltua käytettävissä oleviin materiaaleihin ja pintoihin.
Oikean sävyn löytäminen edellyttikin saumatonta yhteistyötä väriasiantuntija Pentti Pietarilan, museoviraston edustajan, pääarkkitehti Simo Freesen ja rappaajan sekä maalarin välillä. Siinä missä väriasiantuntija valitsi oikeanlaisen sävyn, maalari sekoitti juuri sävyn mukaisen täydellisen kalkkimaaliseoksen.
Kalkkimaalauksen oikean sävyn sekoittamisesta ja levittämisestä vastasi alan ammattilainen, kalkkimaalari Matti Liehunen.
”Kirkon oikea sävy löytyi lopulta sekoittamalla kultaokraan hieman vihreää umbraa”, kuvailee Matti Liehunen.
Kirkon julkisivussa käytettiin samanlaisia värejä kuin ikonimaalauksessa. Paikalla työtä seurannut Pyhän Kolminaisuuden kirkon isännöitsijä Irina Axinina iloitsee:
”Tämän painan sydämeeni. On ilo kuulla, että rakkaan kotipyhäkköni sävyt ovat juuri tämä taivaallinen kulta, jossa on häivähdys vihreää. Kirkon temppelijuhlaa, Pyhän Kolminaisuuden juhlaa vietetään helluntaina, ja siinä kirkollinen liturginen väri on vihreä, joka on Pyhän Hengen väri. Näen tässä viestin kirkon rakentajilta kahdensadan vuoden takaa. He olivat miettineet jokaisen pienenkin yksityiskohdan ja julistaneet Jumalan Sanaa myös kirkon julkisivun väreissä”, kiittelee Axinina.
Kunnianhimoista korjausta viimeisimpiä yksityiskohtia myöten – suunnittelussa myös valaisimet, kadunnumerokyltti ja sisääntuloportti
Pyhän Kolminaisuuden kirkon työmaalla erityisesti huomiota herätti tekijöiden ammattimainen kunnianhimo tehdä mahdollisimman alkuperäistä kunnioittavaa ja tasokasta jälkeä. Esimerkkitilanteita työmaalla oli lukuisia. Pääsuunnittelija ei tyydy vain valitsemaan samanlaista lamppua kirkkosalin eteen, vaan haluaa tarkemmin kuulla kirkkoherra Markku Salmiselta, mihin kaikkeen ja missä tilanteissa valaisinta tarvitaan – ja haluaa saada valaisimen aiempaa paremmin sopimaan ikonostaasin ja kirkkosalin muuhun tyyliin. Myös ilmoitustaulusta tai kirkon portin lukosta haluttiin tehdä nykyistä sopivammat.
”Oli harvinainen mahdollisuus ja kunniatehtävä päästä korjaamaan pääkaupungin vanhimpiin kuuluvaa kirkkoa ja siksi emme ottaneet tätä vain tavallisena peruskorjauksena. Jokainen halusi jättää kädenjälkensä historiaan ja tehdä työnsä niin hyvin, että tulevat sukupolvetkin voivat kiitellä laatua. Valitettavasti pistimme merkille kirkon aiempia korjauksien kerroksien purkamisen yhteydessä, että vuosikymmeniä sitten työtä tehtiin ilmeisesti mahdollisimman edullisesti ja ottamatta selvää, minkälaiset rakennusmenetelmät ovat soveliaita millekin pinnalle. Nyt onneksi osaamme toimia toisin ja työtä tehtiin hyvässä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä. Kaikkien tavoitteena oli saada tämä kirkko mahdollisimman alkuperäiseen asuun. Siksi esimerkiksi julkisivussa ollut sähkölampuilla varustettu risti otetaan nyt pois, sillä se ei kuulunut alkuperäiseen kirkon julkisivuun”, kertoo arkkitehti Simo Freese.
Ulkoasusta tuli kokonaisuudessaan eheämpi, sillä myös Pyhän Kolminaisuuden kirkon pääportaat kunnostettiin ja uusittiin kokonaisuudessaan. Seurakunnanvaltuusto hyväksyi viime vuoden marraskuun kokouksessaan 130 000 euron lisäbudjetin Pyhän Kolminaisuuden kirkon pääportaiden kunnostukseen. Kirkon sisäänkäynnistä tuli näin myös aiempaa turvallisempi ja esteettömämpi. Pääportaiden sivuun asennettiin pyörätuoliramppi.
Ilmavaihtolaitteiston remontin myötä kirkko on myös aiempaa energiatehokkaampi ja näin myös ympäristöystävällisempi.
Kirkon sisällä uusittiin kokonaan sähköt. Lopputulos ei näy suoraan kävijöille, sillä sähköjen uusiminen ei vaikuta kirkkosalin ulkoasuun, vaan siihen, miltä kirkkosali näyttää hämärässä valaistuksessa ja siihen minkälaista siellä on työskennellä.
”Kun valaistus on hoidettu hyvin, kirkkokävijöiden huomio kiinnittyy olennaiseen, eikä tekniikkaan. Kirkkoon asennettiin paremmat kohdevalot niin kuorolle kuin papiston työskentelyä varten. Myös yleisvalaistus ja valaistuksen säädettävyys parani”, kuvailee urakan valvoja Raimo Laeslehto.
Laeslehto toimi valvojana samaan aikaan myös Liisankadun ja Unioninkadun urakassa. Hänelle ortodoksisen pyhäkön korjauksen valvominen on sydämen asia, sillä hän on itsekin ortodoksi ja seurakuntalainen.
”Olen toiminut valvojana vuosikymmeniä juuri kirkollisten rakennuksien ja suojelluiden kohteiden korjauksissa. Viimeksi olen ollut valvomassa toisen kansankirkon, vastapäätä olevan Tuomiokirkon korjausta. Kuitenkin oman seurakuntani vanhimman pyhäkön korjauksen valvominen oli minulle erityinen kunniatehtävä”, kuvailee Laeslehto ja on silminnähden tyytyväinen siihen, että tätä korjausta olivat tekemässä alansa ammattilaiset.
”Täällä ei voinut kuin kehua. Muutamassa kohdassa olin pitänyt seurakunnan puolta ja vaatinut jotakin tiettyä kohtaa edullisempaan hintaan tai pyytänyt tarkistamaan vielä jonkun kohdan, että työt sujuvat ilman turhia keskeytyksiä ja pysymme aikataulussa, mutta ei minulla ollut muuten sanottavaa, kuin että odotan jo innolla sitä hetkeä, kun saamme tämän valmiiksi ja ensimmäinen jumalanpalvelus toimitetaan täällä kirkossa. Sitten on varmaan minullakin kyynel silmäkulmassa. ”
Ja nyt on tullut liikutuksen kyyneleiden aika. Ensimmäiset jumalanpalvelukset toimitetaan pyhäkössä jo tulevina päivinä.
Jumalanpalveluksien aikataulut löydät kirkon sivuilla
Uutisoitu aiemmin sivuillamme:
Suojellun kirkon tarkkuutta vaativat korjaukset
Helsingin ortodoksisen seurakunnan Pyhän Kolminaisuuden kirkon korjaus on ollut tarkkaan suunniteltu ja kertaalleen siirretty urakka. Alun perin korjaukset piti toteuttaa jo vuonna 2024, mutta hallinnollisista budjettiin liittyvistä syistä sekä kilpailutuksessa tehdyn valituksen takia korjausta jouduttiin siirtämään vuodella.
Urakka kilpailutettiin uudelleen julkisen hankintalainsäädännön mukaan ja kilpailutuksen voitti Liehunen Oy. Urakoitsija on aiemmin toteuttanut muun muassa Uspenskin katedraalin sähköremontin rakenteelliset työt vuonna 2020 sekä julkisivujen ja katon kunnostuksen Pyhän Kolminaisuuden kirkon porttirakennuksien eli pyhäkön seurakuntasali Staroshkan ja talousrakennuksen osalta vuonna 2019.
Seurakunnan kiinteistöpäällikkö Kaj Rosenberg on ollut tyytyväinen työn laatuun.
”Meillä on ollut todella osaava tekijä, jolle suojellut kohteet ja meidän kirkolliset rakennuksemme olivat jo entuudestaan tuttuja.”
Korjaukseen oli budjetoitu kaikkiaan 1,3 miljoonaa euroa. Nyt toteutettavat korjaukset eivät jää lähiaikojen viimeisiksi. Pyhän Kolminaisuuden kirkossa on edessä myös ikonostaasin sekä sisätilojen konservointi. Myös pihapiirin talousrakennus odottaa putkiremonttia ja sisätilojen muutoksia. Myös Pyhän Kolminaisuuden kirkon puutarhaa kiertävä valurauta-aita on tarkoitus kunnostaa.
Pyhän Kolminaisuuden kirkon vihkimisestä tulee kuluneeksi tasan 200 vuotta 27.8.2027. Helsingin ortodoksisen seurakunnan katsotaan syntyneen Pyhän Kolminaisuuden kirkon vihkimisen myötä, sillä kyseessä on pääkaupunkiseudun ensimmäinen ortodoksinen kirkko. Uspenskin katedraali rakennettiin vuosikymmeniä myöhemmin vuonna 1868.
Pyhän Kolminaisuuden kirkko on Helsingin Kruununhaassa Unioninkatu 31:ssä sijaitseva Carl Ludvig Engelin suunnittelema ja Jegor Uschakoffin rakennuttama vuonna 1826 valmistunut ja vuonna 1827 vihitty ortodoksinen kirkko, joka kuuluu Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle. Kirkko on empiretyylinen. Kirkko on Helsingin vanhin säännöllisessä jumalanpalveluskäytössä oleva kirkko: nykyisin siellä toimitetaan pääasiassa kirkkoslaavinkielisiä jumalanpalveluksia, suomenkielisiä satunnaisesti.
