”Pyhittäjäisiemme Sergein ja Hermanin elämän ja toiminnan esikuvana oli itse Vapahtajamme Kristus”

Pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin elämästä ei ole säilynyt meille kovinkaan paljon tietoa, mutta niinkuin pyhittäjien juhlaveisu asian ilmaisee niin he ” tulivat Kristuksen evankeliumille kuuliaisiksi, sillä rakkaudesta Kristukseen he halvaksi katsoivat maailman ja mitä siinä on, ikäänkuin se olisi olematonta heille. He menivät asumaan Valamon saareen ja siellä innolla taistelivat näkymättömäin vihollisten juonia vastaan. Paastoten, valvoen ja läpi öiden rukouksissa seisoen, he tekivät lihansa hengelle kuuliaisiksi. ” (Troparia mukaellen).

Rakkaudesta Kristukseen ja Kristuksen tähden he eristäytyivät maailmasta kaukaiselle ja vaikeapääsyiselle Valamon saarelle keskittyäkseen rukous- ja paastokilvoitukseen ja siten voittaakseen langenneen ihmisluonnon himot ja pyhittyäkseen, kasvaakseen Jumalan kuvina ja Jumalan kaltaisuudessa.

Pyhittäjäisät ovat meille monella tavalla hyviä esikuvia kristillisestä kilvoitteluelämästä ja -asenteesta. Voi sanoa, että he todella rakastivat kaikesta sydämestään Jumalaa niin paljon, että olivat valmiit luopumaan kaikesta, saadakseen vielä parempaa – sielun rauhan ja iankaikkisen elämän.

Asettuminen asumaan pakanalliselle Valamon saarelle vaati heiltä suurta rohkeutta ja lujaa luottamusta Jumalan kaitselmukseen. Varmasti monien vaikeuksien ja Valamon saaren luonnon ankaruuden vuoksi kilvoittelu saarella vaati myös syvää uskoa. Ulkonaisesti heidän elämänsä oli köyhää ja puutteen alaista, mutta sisäisen, hengellisen elämän kautta heidän elämänsä oli sitäkin rikkaampaa. Juhlan virrelmästikiira ilmaisee asian seuraavasti: ” Pyhät isät valmistettuaan itsensä Pyhän Hengen kunniallisiksi temppeleiksi, tulivat rikkaiksi hyvistä teoista jaihmeiden lahjoista.”

Pyhittäjäisien hengellinen perintö meille on heidän antamansa esikuva siitä, että pyhittyminen on meillekin mahdollista. Pyhittäjäisämme omasivat runsaita hengen hedelmiä, joita pyhän apostoli Paavalin mukaan ovat: ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” (Gal. 5: 22-23). Näitä hengen hedelmiä meidänkin tulisi kantaa, vaikka usein on niin, että tuotamme oman itsekkään luontomme hedelmiä kuten kateutta, vihaa, riitoja ja eripuraisuutta.

Tämän juhlan epistolassa pyhä apostoli Paavali opettaa meitä: ”Ne, jotka ovat Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on seurattava myös hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.” (Gal. 5: 24-26).

Ennenkuin meistä voi tulla Pyhän Hengen temppeleitä, meidän on luovuttava oman itsekkään luontomme hedelmistä, joita itsessämme niin helposti tuottamme. Katumuskyynelin meidän tulisi puhdistaa sydämemme niin, että Pyhä Henki voisi asettua meihin asumaan ja Jumalan armosta ja Jumalan avulla alkaisimme tuottaa enemmän hengen hedelmiä.

Pyhittäjäisiemme Sergein ja Hermanin elämän ja toiminnan esikuvana oli itse Vapahtajamme Kristus. Näin tulisi olla meidänkin kohdallamme. Meidän tulisi sisäistää Vapahtajamme opetukset niin, että voisimme toteuttaa niitä itsestään selvinä toimintamalleina jokapäiväisessä elämäsässämme. Monesti kuitenkin toimimme langenneen ihmisluontomme mukaan emmekä niin kuin meitä pyhässä evankeliumissa opetetaan.

Tänäänkin Vapahtajamme kutsuu meitä työn ja elämän monitouhuisuuden, kiireen ja ahdistusten kuormien uuvuttamia tulemaan luokseen ja ottamaan oppia Hänestä, sydämeltään lempeästä ja nöyrästä. Hän lupaa antaa meille levon. (Matt. 11:28-29).

Pyhittäjäisämme Sergei ja Herman rukoilkaa Jumalaa meidän puolestamme!

Aamen.