Rovasti Heikki Huttusen opetuspuhe sunnuntaina 9. marraskuuta 2025

Evankeliumi Luukkaan mukaan, luku 8:41–56.

Siihen aikaan 41 Jeesuksen eteen tuli Jairos, synagogan esimies. Hän heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa. 42 Hänen ainoa lapsensa, noin kaksitoistavuotias tytär, oli kuolemaisillaan. Matkalla Jairoksen kotiin väkijoukko tungeksi Jeesuksen ympärillä. 43 Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän oli kuluttanut kaikki varansa lääkäreihin, mutta kukaan ei ollut kyennyt parantamaan häntä. 44 Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja verenvuoto lakkasi heti. 45 Jeesus kysyi: ”Kuka koski minuun?” Kukaan ei myöntänyt koskeneensa, ja Pietari sanoi: ”Opettaja, joka puoleltahan tässä ihmiset tunkevat päällesi.” 46 Mutta Jeesus sanoi: ”Joku koski minuun. Minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” 47 Kun nainen huomasi, ettei hän voinut pysyä salassa, hän tuli vavisten esiin ja heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen. Kaiken kansan kuullen hän kertoi, miksi oli koskenut Jeesukseen ja miten hän heti oli tullut terveeksi. 48 Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.* Mene rauhassa.” 49 Hänen vielä puhuessaan tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: ”Tyttäresi on kuollut. Älä enää vaivaa opettajaa.” 50 Mutta kun Jeesus kuuli tämän, hän sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää. Usko, niin hän pelastuu.” 51 Perille saavuttuaan hän ei antanut kenenkään muun tulla mukanaan sisään kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. 52 Kaikki itkivät ja valittivat tytön kuolemaa, mutta Jeesus sanoi: ”Älkää itkekö! Ei hän ole kuollut, hän nukkuu.” 53 He nauroivat hänelle, koska tiesivät, että tyttö oli kuollut. 54 Mutta Jeesus otti tyttöä kädestä ja sanoi kuuluvalla äänellä: ”Tyttö, nouse!” 55 Silloin henki palasi tyttöön. Hän nousi heti jalkeille, ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. 56 Tytön vanhemmat olivat hämmästyksestä suunniltaan. Jeesus kielsi heitä kertomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut.

+ Isän ja Pojan Pyhän Hengen nimeen.

Tämän päivän evankeliumi on ilosanoma siitä, että Kristus ylittää kaikki ihmisten
rakentamat rajat. Hän kutsuu meidät yhteyteen ja valoon, pois pimeydestä ja syrjinnästä.
Hän kutsuu meidät ulos pelosta, sisälle uskoon. Kristuksen lahjoittama elämä vyöryy yli
rajojen, jopa yli kuoleman rajan.

Jairos oli synagogan esimies, ja huolimatta korkeasta asemastaan hän nöyrtyi ja tuli
pyytämään Jeesukselta apua. Meidän Herramme oli jo suljettu synagogan ulkopuolelle –
hänen opetuksensa oli ollut uskonnon auktoriteeteille liikaa. Jairoksen täytyi tietää tämä.
Mutta hätä sairaan 12-vuotiaan tyttären puolesta sai hänet ylittämään rajan ja kääntymään
ulos suljetun opettajan puoleen. Jairos ei pelännyt ylittää rajaa, jota hän itse opetti. Jairos
ei pelännyt asemansa menettämistä eikä paheksunnan kohteeksi joutumista, koska hän
tajusi, että tyttären elämä oli tärkeämpää kuin edes uskonnon asettamat raja-aidat ja
säännöt. Vapahtaja vastaa Jairoksen rohkeaan pyyntöön ja lähtee tytön luo.

Väkijoukko tungeksii ja tönii Jeesuksen ympärillä. Mutta Herra tuntee, että joku koskee
häntä tarkoituksella, selän takana salassa. Verenjuoksua sairastava nainen, joka kärsii
jatkuvasta kuukautisvuodosta, tietää, että hän on saastainen ja että hänen pitää pysyä
kaukana muista ihmisistä. Hänen kosketuksensa saastuttaa myös sen, jota hän koskee.
Etenkään hän ei saa lähestyä kunnioitettua opettajaa, kuten Jeesusta. Mooseksen laki
kieltää sen. Tupsut Jeesuksen viitassa muistuttavat Mooseksen laista. Ja juuri niitä tupsuja
saastainen nainen koskettaa – hän toimii juuri niin kuin uskonnollinen laki kieltää. Nainen
ylittää rajan, jonka taakse hänet on suljettu. Hän murtautuu ulos alistetusta asemastaan,
pyrkii esiin näkymättömyydestä. Ja Herra kutsuu hänet esiin, tuo hänet valoon ja ottaa
hänet yhteyteen. Väkijoukon edessä Vapahtaja vahvistaa, että naisen usko on hänet
pelastanut ja että hän on terve.

Sillä aikaa tyttö on kuollut. Jeesus ottaa mukaansa kolme lähintä opetuslastaan, niin kuin
kirkastusvuorelle. Tytön vanhempien kanssa he menevät kuolleen huoneeseen. Ihmiset
tietävät, että tyttö on kuollut. Mutta Vapahtaja sanoo lapsen isälle: ”Älä pelkää. Usko niin
tyttö pelastuu.” (Luuk. 8:50) Taas saastaisuussääntöjä rikotaan, kun Kristus tarttuu kuollutta
tyttöä kädestä ja sanoo hänelle psalmin sanojen mukaan: ”Talitha quum, tyttö nouse.”
Suurena lauantaina me lausumme samat sanat Herralle, kun laulamme psalmia 81 (82):8
”Nouse Jumala, tuomitse maa.”

Kaksitoista vuotta nainen oli sairastanut jatkuvaa kuukautisvuotoa ja ollut saastainen,
suljettuna ihmisten yhteisön ulkopuolelle. Kaksitoistavuotiaana tyttö kasvoi kohti
aikuisuutta ja tuli juutalaisen lain mukaan avioliittoikään. Kuolleena hänkin oli saastainen.
Hänen isänsä edusti uskonnollista auktoriteettia, joka sulki saastaiset ja kuolleet
ulkopuolelle, heihin ei saanut koskea. Meidän Herrammekin oli suljettu uskonnollisen yhteisön ulkopuolelle. Hänet tultaisiin naulitsemaan ristiin, mikä oli merkki äärimmäisestä ja lopullisesta ulkopuolisuudesta ja saastaisuudesta. Mutta Kristus tuo vapauden ja murtaa rajat. Merkkinä siitä, kuka Hän on, hän tulee yli rajan, antaa saastaisen koskettaa itseään ja koskettaa itse kuollutta. Se kosketus parantaa sairauden ja nostaa kuolleen. Kristuksen kosketus tuomitsee ja lakkauttaa kaiken syrjäyttämisen ja ulkopuolelle sulkemisen, kaiken saastaiseksi tuomitsemisen. Se on merkki Kristuksen ylösnousemuksesta, joka lopullisesti voittaa kuoleman.

Rovasti Heikki Huttunen
Sunnuntai 9. marraskuuta 2025
Pyhien lapsimarttyyrien Pistiksen, Elpiksen, Agapen ja heidän äitinsä Sofian kirkko