Kristuksen syntymäjuhlan edellä Kirkkomme viettää pyhien isien sunnuntaita.
Pyhien isien sunnuntaina muistetaan niitä, ketkä olivat Kristuksen esi-isiä hänen ihmisluontonsa puolesta.
Pyhien esi-isien sunnuntaina Kirkossa luetaan Uuden Testamentin alku, Matteuksen evankeliumin alku, jossa luetaan koko Jeesuksen Kristuksen sukuluettelo sekä kuvataan Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymää edeltävät tapahtumat (Matt. 1.1-25)
Pyhien isien sunnuntai johdattaa näin hetkeen ennen Kristuksen syntymää, siihen orastavaan odotukseen ja kunnioitukseen kaikkia edeltävien sukupolvien Kristuksen esivanhempia, profeettoja, patriarkkoja ja myös hurkaita naisia, esiäitejä kohtaan. Muistamme näin Vanhaan testamenttiin kirjattua pelastushistoriaa aina maailman luomisesta saakka.
Joulua edeltävä sunnuntai osuu myös luseimmiten Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymän esijiuhlaan, jota vietetään 20.-24. joulukuuta. Näin Kirkko valmistautuu ottamaan vastaan ihmiseksi syntyvän Jumalan, joka ei synny tyhjään vaan vuosituhantisen Vanhan testamentin pelastushistorian huipentumana.
Pyhien isien sunnuntain jumalanpalvelusteksteissä puhutaan erityisen paljon profeetta Danielista ja kolmesta pyhästä nuorukaisesta tulisessa pätsissä. Tulinen pätsi nähdään Kristuksen syntymisen esikuvana, jossa pätsi ja siellä olleen kasteen viileys kuvaa kohtua.
Kertomuksessa kolmesta pyhästä nuorukaisesta pätsissä kerrotaan myös, että pätsissä oli heidän kanssaan myös joku neljäs, ja tämä neljäs oli kirkon ymmärryksen mukaan Jumala.”
Päivän veisuissa viitataan profeetta Danieliin:
”Käsintehtyä kuvaa te, ylen autuaat, ette palvelleet, vaan kuvaamattoman olennon puolustamina te tulessa kilvoitellen kirkastuitte, sillä sietämättömässä liekissä seisten te huusitte Jumalan puoleen: Kiiruhda, oi armollinen, riennä avuksemme, laupias, sillä Sinä voit kaiken, minkä tahdot.” (Kontakki, 6. sävelmä)