Pyhän Marttyyri Menaan Ikoni Karjalan valistajien kirkossa Hyvinkäällä. Kuva: Dimitri Tolonen.

Pyhän marttyyri Menas Aleksandrialaisen, Hermogeneen ja Eugrafoksen muistoa vietetään 10. joulukuuta. Lisäksi 17. helmikuuta kirkko juhlii erikseen marttyyri Menaan reliikkien löytymistä. Heidän elämänsä kertoo siitä, miten Kristuksen valo voi koskettaa sekä vallan huipulla olevia että aivan tavallisia ihmisiä – ja muuttaa vainoojatkin Kristuksen todistajiksi.

Ateenasta keisarin palvelukseen

Perimätiedon mukaan Menas oli kotoisin Ateenasta ja kasvoi pakanallisessa perheessä. Hän sai hyvän koulutuksen, perehtyi filosofiaan ja retoriikkaan ja nousi pian keisarin arvostetuksi neuvonantajaksi.

Tutkiessaan viisautta Menas huomasi, että inhimillinen filosofia ei pystynyt vastaamaan sydämen syvimpiin kysymyksiin. Vasta Evankeliumia ja kristillisiä kirjoituksia lukiessaan hän löysi totuuden ja sisäisen rauhan. Näin hänestä tuli kristitty – aluksi salaa, sydämessään.

Suomenkielisessä perinteessä häntä kutsutaan Menas Aleksandrialaiseksi, ja hänellä on lisänimi Kaunissointuinen (Kallikelados), joka viittaa hänen lahjaansa puheessa. Hän oli sanan mies: oppinut, kuunteleva ja sovitteleva.

Lähetetty Aleksandriaan – rauhanrakentaja keskellä levottomuutta

Keisari kuuli, että Aleksandriassa vallitsi levottomuus. Poliittiset erimielisyydet, kansan tyytymättömyys ja jännite kristittyjen ja pakanoiden välillä kasvoivat. Menas lähetettiin kaupunkiin palauttamaan järjestys.

Aleksandriassa Menas toimi toisin kuin moni vallankäyttäjä. Hän ei etsinyt kunniaa, vaan:

  • sovitteli riitoja

  • kuunteli ihmisiä

  • puolusti sorrettuja

Hän liikkui kaupungissa yksinkertaisissa vaatteissa ilman ulkoisia vallan merkkejä. Hän rukoili ihmisten puolesta ja teki ihmeitä Kristuksen nimessä – erityisesti sairaiden parantumisessa. Näiden tekojen kautta monet aleksandrialaiset kääntyivät Kristuksen puoleen.

Lopulta puhuttiin jo siitä, että “melkein koko Aleksandria” oli Menaan esimerkin ja rukousten kautta tullut kristityksi.

Hermogenes – vainoojasta piispaksi

Kun keisari sai tietää, mitä Aleksandriassa tapahtui, hän raivostui. Hän epäili Menasta paitsi uskonnollisesta “tottelemattomuudesta” myös poliittisesta vaarallisuudesta. Menas riisuttiin virastaan, ja hänen tilalleen lähetettiin toinen ateenalainen, Hermogenes, prefektiksi.

Hermogenes sai selkeän käskyn:

  • palauttaa “järjestys” kaupungissa

  • katkaista kristittyjen vaikutus

  • ja pakottaa Menas luopumaan uskostaan – tai surmata hänet.

Hermogenes saapui Aleksandriaan sotajoukon kanssa, pidätti Menaan ja toi hänet julkiseen kuulusteluun amfiteatteriin.

Menas tunnusti avoimesti uskonsa, kertoi, miten oli löytänyt Kristuksen Pyhän Kirjoituksen äärellä, ja muistutti paikallaolijoita ihmeistä, joita oli tapahtunut Kristuksen nimeä avuksi huutaen.

Kun puhe ei riittänyt, Hermogenes turvautui kidutukseen. Menasta tehtiin julmasti pilaa: hänen jalkapohjiaan runneltiin, hänen kieltään ja silmiään vahingoitettiin, ja hänet heitettiin puolikuolleena vankilaan. Tarkoitus oli viedä hänet seuraavana päivänä villipetojen eteen.

Yön aikana Kristus ilmestyi Menaan luo, paransi hänen haavansa ja vahvisti hänen uskonsa. Kun sotilaat avasivat sellin oven, he näkivät Menaan elävänä ja terveenä – kahden enkelin ympäröimänä. Monet heistä hylkäsivät aseensa ja kääntyivät itsekin Kristuksen puoleen.

Näky sai Hermogeneen järkkymään. Hän lähestyi Menasta, kosketti häntä ja vakuuttui, että kyse ei ollut harhasta. Hermogenes katuu, pyytää kastetta ja tunnustaa Kristuksen. Piispojen saapuessa Aleksandriaan hänet kastetaan ja vihitään Aleksandrian piispaksi.

Piispana Hermogenes:

  • jakaa omaisuutensa köyhille

  • hoitaa sairaita ja apua tarvitsevia

  • muuttaa pakannallisia temppeleitä kirkoiksi

  • opettaa rohkeasti kristillistä uskoa.

Marttyyrien kruunu: Menas, Hermogenes ja Eugrafos

Keisari ei voinut hyväksyä tapahtunutta. Hän saapui itse Aleksandriaan uuden sotajoukon kanssa.

Ensin hän kutsui piispaksi vihityn Hermogeneen kuulusteltavaksi. Hermogenes tunnusti pelottomasti uskonsa. Seurasi ankara kidutus, jonka päätteeksi hänen ruumiinsa heitettiin Niiliin. Näin Hermogenes sai marttyyrin kruunun.

Seuraavaksi keisari kohdisti vihansa Menakseen. Hän pelkäsi uusia ihmeitä ja määräsi Menaan:

  • sidottavaksi maanalaiseen vankityrmään

  • ripustettavaksi käsistään katosta roikkumaan

  • ja jalkoihin kiinnitettiin raskas kivi.

Tässä asennossa Menas rukoili psalmien sanoilla ja kiitti Jumalaa siitä, että sai kärsiä Kristuksen tähden. Rukouksessa hän luovutti elämänsä Herralle.

Kun keisari jatkoi Kristuksen pilkkaamista kansanjoukon edessä, Menas ja Hermogenes ilmestyivät ihmeellisellä tavalla monien nähden – elävinä ja kirkastettuina.

Tässä tilanteessa Menaan nuori sihteeri Eugrafos astui esiin, tunnusti olevansa kristitty ja pyysi, että hänetkin luettaisiin marttyyrien joukkoon. Raivostunut keisari otti itse miekan ja katkaisi Eugrafoksen pään.

Näin kolme ystävää – Menas, Hermogenes ja Eugrafos – saivat yhdessä marttyyrien kunnian.

Reliikkien löytäminen ja pyhien kunnioitus

Pitkän aikaa pyhien marttyyrien reliikit olivat kätkettyinä. Lopulta ne siirrettiin Konstantinopoliin, ja matkan varrella kerrotaan tapahtuneen monia parantumisia.

Keisari Basilioksen I aikana Menas Kaunissointuinen ilmestyi näyssä keisarilliselle sotilaalle ja paljasti paikan, jossa hänen reliikkinsä lepäsivät meren rannalla. Kenraali Markianos löysi reliikit ja ne kannettiin juhlallisesti kaupunkiin.

Tämän tapahtuman muistoksi kirkko viettää 17. helmikuuta marttyyri Menaan reliikkien löytämisen juhlaa.

Nykyisessä kreikkalaisessa perinteessä Menas Aleksandrialainen tunnetaan myös sanan ja viestinnän ihmisten esirukoilijana. Hänen lisänimensä Kallikelados muistuttaa siitä, että puhe ja kirjoitus voivat olla sekä palvelu että todistus.

Pyhä Menas Suomessa

Myös Suomessa pyhää Menasta muistetaan Hyvinkään Karjalan valistajien kirkossa on kaunis ikoni pyhästä Menaksesta, jonka valokuvasi valokuvaaja Dimitri Tolonen. Se on rukouksen ja hiljentymisen paikka niille, jotka haluavat pyytää pyhän esirukouksia tai vain pysähtyä hänen ikoninsa eteen hiljaa.

Tropari ja kontakki

Lähde: www.ortodoksi.net

Tropari, 8.säv.

Voitettuaan lihan raivon itsekieltäymyksellä | Kristuksen marttyyrit saivat armon parantaa heikkoja | ja tehdä ihmeitä niin eläessänne kuin kuoltuannekin. | Todellinen ihme on, että paljaat luut vuodattavat ihmeitä! || Kunnia meidän Jumalallemme!

Kontakki, 1.säv.

Pyhin veisuin kunnioittakaamme ihmeellistä Menasta, | jumalallisia Hermogenestä ja Evgrafosta, | sillä he kunnioittivat Herraa ja kärsivät Hänen puolestaan. || He pääsivät ruumiittomien joukkoon taivaissa ja vuodattavat ihmeitä meille.