Kristuksen syntymäjuhlan edellä Kirkkomme viettää ensin pyhien esi-isien sunnuntaita ja tämän jälkeen vielä pyhien isien sunnuntaita.

Pyhien esi-isien sunnuntaina Kirkossa luetaan Uuden Testamentin alku, Matteuksen evankeliumin alku, jossa luetaan koko Jeesuksen Kristuksen sukuluettelo.

Pyhien isien sunnuntai johdattaa näin hetkeen ennen Kristuksen syntymää, siihen orastavaan odotukseen ja kunnioitukseen kaikkia edeltävien sukupolvien Kristuksen esivanhempia, profeettoja, patriarkkoja ja myös hurkaita naisia, esiäitejä kohtaan. Muistamme näin Vanhaan testamenttiin kirjattua pelastushistoriaa aina maailman luomisesta saakka.

Pyhiksi esi-isiksi kutsutaan Vanhan testamentin vanhurskaita, jotka tunnetaan Jumalan tahdon täyttäjinä. Pyhät esi-isät osallistuivat pelastushistorian toteuttamisen ja ihmiskunnan kulkuun kohti Jumalaa. Ne pyhät esi-isät, jotka olivat Kristuksen esi-isiä hänen ihmisluontonsa puolesta, ovat saaneet kirkkovuodessa erikseen oman sunnuntainsa, joulua edeltävän sunnuntain.

Näiden kahden Vanhan testamentin pyhien muistolle omistetun sunnuntain kautta kirkko valmistautuu ottamaan vastaan ihmiseksi syntyvän Jumalan, joka ei synny tyhjään vaan vuosituhantisen Vanhan testamentin pelastushistorian huipentumana.

Pyhien isien sunnuntain jumalanpalvelusteksteissä puhutaan erityisen paljon profeetta Danielista ja kolmesta pyhästä nuorukaisesta tulisessa pätsissä. Tulinen pätsi nähdään Kristuksen syntymisen esikuvana, jossa pätsi ja siellä olleen kasteen viileys kuvaa kohtua.

Kertomuksessa kolmesta pyhästä nuorukaisesta pätsissä kerrotaan myös, että pätsissä oli heidän kanssaan myös joku neljäs, ja tämä neljäs oli kirkon ymmärryksen mukaan Jumala.”

Päivän veisuissa viitataan profeetta Danieliin:

”Suuri uskon todistus on tapahtunut: tulen liekeissä ikään kuin veden vilvoittavissa virroissa kolme
pyhää nuorukaista iloitsee. Ja profeetta Daniel niin kuin lampaita jalopeuroja paimentaa. Pyhien isiemme rukouksien tähden pelasta, oi Kristus Jumala, meidän sielumme.”

”Käsintehtyä kuvaa te, ylen autuaat, ette palvelleet, vaan kuvaamattoman olennon puolustamina te tulessa kilvoitellen kirkastuitte, sillä sietämättömässä liekissä seisten te huusitte Jumalan puoleen: Kiiruhda, oi armollinen, riennä avuksemme, laupias, sillä Sinä voit kaiken, minkä tahdot.” (Kontakki, 6. sävelmä)