Päivän sana 
Päivän pyhät 
Suitsuttaminen on olennainen osa ortodoksista jumalanpalvelusta. Suitsutussavu kuvastaa Jumalan puoleen nousevia rukouksiamme. ""Me tuomme Sinulle, Kristus, Jumala, suitsutusta hengellisenä suloisena tuoksuna. Ota se vastaan pyhälle ylitaivaalliselle uhrialttarillesi ja lähetä meille kaikkein pyhimmän Henkesi armo." Teksti ja kuva: Vlada Wahlstén
Suomen ortodoksinen kirkko on päättänyt katkaista yhteyden Lammilla sijaitsevan Athos-säätiön ylläpitämän Panagia-toimintakeskuksen kanssa. Päätöksen taustalla on perustavanlaatuinen näkemysero kasteopetuksesta ja paikalliskirkon liturgisesta yhtenäisyydestä. Päätöksestä on uutisoitu Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla 23.3.2026.
Helsingin ortodoksisen seurakunta noudattaa Suomen ortodoksisen kirkon päätöstä. Seurakunnan yhteistyö Lammin Panagia-keskuksen kanssa päättyy 23.3. alkaen. Seurakunta ei enää toimita jumalanpalveluksia Panagia-keskuksessa.
Kuten päätöksessä todetaan, tie takaisin kirkon yhteyteen on avoinna. “Tie yhteistyölle on avoin, kun säätiö sitoutuu elämään kirkon sisällä, sen piispojen ohjauksessa ja sen yhteisen linjan mukaisesti.”
Kirkkoherra Markku Salminen muistuttaa kuuliaisuudesta ja yhteisöllisyyden merkityksestä:
“Kirkko ei ole esisijaisesti inhimillinen instituutio, jota totellaan sen itsensä vuoksi, vaan Kristuksen ruumis, jossa kuuliaisuus on uskollisuutta Kristukselle. Ortodoksinen traditio korostaa, että kuuliaisuus on pelastuksen tie, joka muovaa sydäntä Kristuksen kaltaiseksi. Samassa hengessä opettaa lähellä omaa aikaamme elänyt pyhä Siluan Athosvuorelainen: “Kuuliaisuuden kautta sielu oppii Kristuksen nöyryyttä ja löytää Pyhän Hengen rauhan.”
Helsingin ortodoksisen seurakunta kutsuu Lammin alueella asuvia ja Panagia-toimintakeskuksen kävijöitä tulemaan mukaan seurakunnan toimintaan. Hämeenlinnan ja Lahden kirkot ja Riihimäen rukoushuone ovat Lammin alueen asukkaille lähimpiä pyhäkköjä, joissa pääsee mukaan Kirkon toimintaan ja osalliseksi Herran pyhästä ehtoollisesta.
Arkkipiispa Elia kutsuu kirkon yhteyteen:
“Haluan lämpimästi rohkaista jokaista, joka on Athos-säätiön toiminnan piirissä, ottamaan osaa paikallisseurakuntansa elämään. Kirkon ovet ovat auki – eivät vaatimuksena, vaan kutsuna. Älkää jääkö sen ulkopuolelle. Kirkon perinne ei ole koskaan ollut yksiäänistä – se on elänyt juuri siitä jännitteestä, jossa perinteinen askeettisuus ja pastoraalinen avoimuus kohtaavat. Kirkko tarvitsee niitä, jotka muistavat ja niitä, jotka etsivät uskoa tässä ajassa. Sama Kristus, jota olette etsineet ja rukoilleet, sama Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, jonka esirukousten varaan olette heittäytyneet, samat pyhät isät, joiden opetusta olette janonneet – he kaikki ovat edelleen läsnä. Tämä päätös on tehty rakkaudesta kirkkoa ja sen jäseniä kohtaan – ei vastakkainasettelun, vaan ykseyden vaalimisen hengessä. Kirkon moniäänisyys mahdollistuu vain kirkon kanonisessa järjestyksessä, esipaimenen ohjauksessa. Suuren paaston aikana muistutan, mitä kirkkomme laulaa paaston neljännen viikon torstain virrelmästikiirassa: ’Älä ylennä itseäsi hyveittesi tähden, älä pidä itseäsi yksin oikeana äläkä tuomitse lähimmäistäsi, kuten teki ylvästelevä fariseus.’ Rukoilen, että Jumala johdattaisi meitä kaikkia yhä syvempään ykseyteen, nöyryyteen ja keskinäiseen rakkauteen.”
