Sielujen lauantai – tuomiosunnuntain edellä muistamme kaikkia edesmenneitä

Lauantaina 22. helmikuuta Kirkossamme vietetään sielujen lauantaita, jolloin kirkko muistelee ”kaikkia uskossa ja ylösnousemisen toivossa nukkuneita isiämme, äitejämme, veljiämme ja sisariamme, täällä ja kaikkialla lepäävien nukkuneiden kristittyjen sieluja”.

Ortodoksisessa kirkossa jokainen lauantai on omistettu vainajien muistolle. Kirkkokalenterissa on kuitenkin myös erityisiä yleisiä vainajien päiviä, jolloin kirkko kutsuu kaikkia jäseniään muistelemaan edesmenneitä. Yksi näistä muistopäivistä on Tuhlaajapojan sunnuntaita seuraava lauantai, jota kutsutaan sielujen lauantaiksi. Kirkkovuoden toinen sielujen lauantai sijoittuu helluntain edelle.

Esirukous edesmenneiden puolesta on oleellinen osa ortodoksisuutta. Sielujen lauantaina muistamme kirkossa rukouksissa siis kaikkia edesmenneitä, myös niitä, joiden nimi ei ole tiedossa ja joita kukaan ei välttämättä enää muista. Sielujen lauantaina jumalanpalvelustekstien kautta kirkko anoo kaikkien edesmenneitten sieluille pelastusta ja autuaallista muistoa: ”Me rukoilemme Sinua, sovinnollinen Jumala, joka olet viittauksellasi kaiken luonut: Saata lepoon uskossa kuolleet kristityt, vanhempamme ja esivanhempamme, veljemme ja ystävämme, rikkaat ja köyhät, kuninkaat ja ruhtinaat sekä luostarien asukkaat, sinne, missä kaikki vanhurskaasi ja pyhäsi asustavat. Oi Valtias Kristus Kuningas, anna anteeksi rikkomukset, joita kaikki palvelijasi ovat tehneet.” (Katismatropari, 8. säv.)

Seurakuntamme kaikilla alueilla toimitetaan sielujen lauantaina liturgia. Joissakin pyhäköissä toimitetaan lisäksi aamupalvelus tai parastaasi. Katso tarkemmat ajat  jumalanpalveluskalenterista.

 

Sielujen lauantain evankeliumiteksti: 

Joh. 5:24–30

[Jeesus sanoi:] 24 ”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. 25 Totisesti, totisesti: tulee aika — ja se on jo nyt — jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, 26 sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. 27 Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. 28 Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. 29 He nousevat haudoistaan — hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. 30 ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon.”