Päivän sana 
Päivän pyhät 
Vainajien muistopöytä Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä. Kuvituskuva: Tiina Ryynänen.
Helluntaita edeltävänä lauantaina kirkko muistelee kaikkia ylösnousemuksen toivossa tuonilmaisiin siirtyneitä. Päivää kutsutaan sielujen lauantaiksi.
Pyhän Kolminaisuuden kirkot Helsingissä ja Lahdessa viettävät helluntaina temppelijuhlaa ja näin sielujen lauantai on erottamattomana osana juhlaa.
Helsingissä on vuosittain toimitettu sielujen lauantaina litania Helsingin hiippakunnan piispa Aleksanterin haudalla. Myös tänä vuonna toimitettiin perinteinen litania-muistopalvelus, jolla kunnioitettiin hiippakuntamme ensimmäistä piispaa.
Tänä vuonna Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä sielujen lauantaina on muistettu erityisesti kaikkia Ukrainan sodan uhreja. Perjantaina 3.6. toimitettiin erityinen parastaasis vainajien muistopalvelus, johon osallistui monia, ketkä ovat menettäneet omaisiaan Ukrainan sodassa. Muistopalveluksen merkityksestä voi lukea tarkkemin täällä julkaistusta tekstistä.
Piispa Aleksanteri toimi ensin Viipurin piispana, ja sotien johdosta hän siirtyi Helsinkiin, ja hänen hiippakuntansa nimeksi tuli Helsingin hiippakunta. Hänet tunnettiin mystiikkaan taipuvaisena hengenmiehenä, jota kiinnostivat erityisesti uskoa ja filosofiaa käsittelevät keskustelut. Papisto kunnioitti häntä avarakatseisena, mutta perinteitä vaalivana esipaimenena. Hänen saarnojaan on julkaistu Aamun Koitossa, ja venäjäksi on ilmestynyt kirjanen, jossa on otteita piispa Aleksanterin yksityisistä, sielunhoidollisista kirjeistään. Suomeksi on ilmestynyt hänen mietekirjansa Uskon portilla. Piispa Aleksanteri kuoli 53 vuotta sitten 86 vuoden iässä ja oli tuolloin tiettävästi vanhin virkaansa hoitava valtion ja kirkon virkamies Suomessa. Lisätietoa piispa Aleksanterista seurakuntamme sivuilla täältä.
Rukous on rakkauden osoitus – silta, joka ylittää kuoleman
Vaikka kirkossamme jokainen lauantai on omistettu vainajien muistolle, kirkkokalenterissa on kuitenkin myös erityisiä yleisiä vainajien muistopäiviä, jolloin kirkko kutsuu kaikkia jäseniään muistelemaan edesmenneitä läheisiään.
Esirukouksella on tärkeä asema jokaisen ortodoksin henkilökohtaisessa rukouselämässä. Se on yksi tapa ilmaista rakkautta sekä lähimmäisiä että Jumalaa kohtaan. Jos rakastamme, rukoilemme. Kirkko opettaa myös, että rakkaus ei pääty kuolemaan eikä kuolema erota meitä toisistamme lopullisesti. Siksi kirkko kannustaa meitä rukoilemaan myös meille rakkaiden, jo edesmenneiden ihmisten puolesta.
Sielujen lauantaina rukoilemme kaikkien vainajien puolesta: myös niiden, joita kukaan ei muista tai joiden nimi ei ole tiedossa. Muistelemme kaikkia uskossa ja ylösnousemisen toivossa nukkuneita isiämme, äitejämme, veljiämme ja sisariamme ja anomme heidän sieluilleen pelastusta ja autuaallista muistoa: ”Me rukoilemme Sinua, sovinnollinen Jumala, joka olet viittauksellasi kaiken luonut: Saata lepoon uskossa kuolleet kristityt, vanhempamme ja esivanhempamme, veljemme ja ystävämme, rikkaat ja köyhät, kuninkaat ja ruhtinaat sekä luostarien asukkaat, sinne, missä kaikki vanhurskaasi ja pyhäsi asustavat. Oi Valtias Kristus Kuningas, anna anteeksi rikkomukset, joita kaikki palvelijasi ovat tehneet.” (Katismatropari, 8. säv.)”
