Sunnuntaina 1.8. alkava Jumalanäidin paasto päättyy kirkkovuoden viimeiseen suureen juhlaan

Kirkkovuodessa on viikoittaisten ja yksittäisten paastopäivien lisäksi neljä erityistä paastoaikaa, paastojaksoa. Yksi niistä on Jumalanäidin paasto 1.-14. elokuuta.

Tutuimmat paastoajat ovat Suuri Paasto keväällä ennen pääsiäistä ja joulupaasto. Kaksi muuta paastojaksoa sijoittuvat kesään, ja varmasti siksi jäävät vähemmälle huomiolle. Kesähän on lomailun sekä auringon lämmöstä ja luonnosta nauttimisen juhla-aikaa.

Niin. Niin se onkin, mutta kesän aikanakin Kirkko elää ja toimii. Kesän aikana vietetään alkukesästä Apostolien paastoa ja Jumalanäidin paastoa elokuussa. Jälkimmäinen valmistaa meitä Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlaan, Uspenieen (ven.), jota vietetään 15. elokuuta. Tämä kaksiviikkoinen paastojakso ohjaa meitä mietiskelemään Neitsyt Mariaa ja hänen elämäänsä. Useimmissa Jumalanäidin ikoneissa hänellä on Kristus sylissään. Nyt asetelma kääntyykin toisin päin: Uspenien juhlan ikoni näyttää meille, kuinka Kristus ottaa syliinsä Äitinsä sielun. Näin ympyrä sulkeutuu.

Rakkaus Kristuksen ja Hänen Äitinsä välillä ei ole vain tavallista äidin rakkautta lapseensa. On se toki sitäkin, mutta Jumalanäiti tietää alusta lähtien Poikansa olevan jotain vielä enemmän – jotain aivan erityistä. Jumalanäidin hämmennys ylienkeli Gabrielin oudosta ilmoituksesta Ilmestysjuhlan evankeliumissa (Luuk. 1:26-38) oli suuri, mutta silti hän antoi myöntävän vastauksensa koko ihmiskunnan puolesta. Hänen tuskansa ainoan Poikansa kärsimyksistä ja kuolemasta oli valtava, mutta silti hän kantoi sen urheasti. Hän oli mukana todistamassa ja riemuitsemassa ylönousemuksen aamuna koko maailman mullistaneesta pääsiäisen ihmeestä. Ristiinnaulitsemisessa vanhus Simeonin ennustuksen mukaisesti tuskan ”miekka lävisti hänen sydämensä” (Luuk. 2:35), mutta nyt hän veisaa muiden mukana: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi!”

Jumalanäidin kunniaksi vietämme lyhyehkön paastojakson. Tänä aikana voisimme miettiä kuinka kunnioittaisimme hänen osuuttaan Jumalan suuressa pelastussuunnitelmassa. Keskeistä on pyrkiä kasvamaan kohti sitä, mitä hänen rakas Poikansa meille saarnasi: ”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa!” Jospa me voisimme tämän paaston aikana löytää vaikka edes yhden asian, jossa voisimme omaa elämäämme parantaa – Jumalanäidin kunniaksi.

Jumalanäiti on meille kaikille rakastava Äiti, jolle voimme kantaa huolemme ja ilomme, koko elämämme. Uskomme, että hänen rukouksensa Poikansa edessä on vahva, ja että hän voi auttaa meitä omassa elämässämme. Hän ei ole Vapahtaja, mutta hän on meille suuri esikuva ja esirukoilija. Me emme palvo häntä, mutta pyydämme häneltä esirukousta:

”Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät esirukouksillasi!”

Teksti: isä Kalevi Kasala