Suuri perjantai ja lauantai

Suuri perjantai

“Pyhänä ja suurena perjantaina muistelemme Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen pyhiä, pelastavaisia ja peljättäviä kärsimyksiä: pilkkaa, lyöntejä, nyrkiniskuja, häpäisyä, ivanaurua, purppuraviittaa, ruokoa, sientä, etikkaa, nauloja, keihästä ja ennen muuta ristiä ja kuolemaa, jotka hän vapaaehtoisesti kesti meidän tähtemme, mutta myös ymmärtäväistä ryöväriä, joka oli hänen kanssaan ristiinnaulittuna, ja hänen pelastavaista tunnustustansa ristillä.” (Suuren perjantain synaksarion-teksti)

Suuren perjantain aamupalveluksessa olemme ristin äärellä. Golgata-risti on siirretty keskelle kirkkoa ja sen äärellä luetaan kaikkiaan kaksitoista evankeliumijaksoa, jotka kertovat Kristuksen kärsimystiestä ja ristin kuolemasta. Kirkkokansa kuuntelee nämä kärsimysevankeliumit palavat tuohukset kädessä.

Palveluksen tunnelma on käsin kosketeltavan surullinen. Mutta tuossa surumielisyydessä on erityinen kirkas hohde. Kuulemme ristillä riippuvan Vapahtajan sanat katuvalle ryövärille: “Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43), ja ristin juurella lauletaan kuulaan kaunis valovirrelmä, harras sydämen rukous: “Viisaan ryövärin teit Sinä mahdolliseksi samana päivänä astumaan paratiisiin, oi Herra: valista myös minuakin ristilläsi ja pelasta minut!”

Monissa kirkoissa tämä palvelus toimitetaan jo torstai-iltana. Perjantaiaamuna kärsimysevankeliumeihin palataan vielä kuninkaallisia hetkiä luettaessa ja iltapäivällä toimitetaan suuren perjantain ehtoopalvelus, jonka päätteeksi Kristuksen hautakuva kannetaan alttarista juhlavassa saatossa keskelle kirkkoa.

Perjantai-iltana kokoonnutaan vielä Kristuksen hautauspalvelukseen. Palveluksen päätteeksi hautakuva kannetaan saatossa kirkon ympäri, kuoro laulaa hautausveisua ja kellot soittavat surusoittoa. Lopuksi hautakuva tuodaan takaisin kirkon keskelle ja kansa kunnioittaa sitä kumartamalla kolmesti.

Kristuksen hautauspalvelus voidaan toimittaa myös suuren lauantain aamuna.

Suuri lauantai

Lauantaiaamu koittaa. Kristus lepää haudassa, koko maailma on hiljentynyt. Aivan kuin koko luomakunta pidättäisi hengitystä. Hiljaisuus on kuitenkin täynnä salattua merkitystä: “Sinä, Kristus, olit ruumiillisesti haudassa, mutta sielullasi Jumalana tuonelassa, paratiisissa Sinä olit ryövärin ja valtaistuimella Isän ja Hengen kanssa kaikki täyttäen, oi tutkimaton.”

Suuri lauantai on varhaisen kirkon aikaan ollut vuoden tärkein kastepäivä. Ehtoopalveluksessa luetaan lukuisia vanhan testamentin lukukappaleita eli parimioita. Näiden aikana piispa toimitti kastekappelissa katekumeenien kastamisen. Kun vastakastetut kirkon jäsenet valkoisiin kastepukuihin pukeutuneina saapuivat saatossa kirkkoon, kirkko otti heidät vastaan valkeassa ylösnousemuksen asussa.

Ehtoopalveluksen kuluessa suuren viikon tummat värit näet siirretään syrjään. Palveluksen jatkuessa liturgiana on papiston pukujen ja alttarin tekstiilien väri ylösnousemuksen valkoinen. Tässä liturgiassa, joka toimitetaan keskellä kirkkoa Kristuksen hautakuvan äärellä, luetaan aivan ensimmäinen ylösnousemusevankeliumi.

Seuraavan kerran kirkkoon kokoonnutaan puoliyöpalvelukseen ja sitä seuraavaan ristisaattoon. Saatto päättyy kirkon suljetulle ovelle, joka sillä hetkellä kuvaa kiveä Kristuksen haudalla. Oven avautuessa kohtaamme tyhjän haudan ihmeen: vielä äsken pimeä kirkkosali kylpee nyt häikäisevässä juhlavalaistuksessa. Pimeys on väistynyt, ylösnousemuksen kevät on koittanut! Alkaa riemullinen pääsiäisyön palvelus. Kristus nousi kuolleista!

Kuvat: Helsingin ortodoksinen seurakunta