Päivän sana 
Päivän pyhät 
"Kirkko ei ole olemassa siksi, että meidän pitäisi pitää Jumalaa läsnä maailmassa. Jumala on jo maailmassa. Hän toimii jo. Kirkon tehtävänä on oppia tunnistamaan hänen työnsä ja liittyä siihen. Silloin ensimmäinen kysymys ei enää ole: Mitä meidän kirkossamme pitäisi tehdä enemmän? Vaan: Mitä Jumala tekee juuri nyt, ja mihin hän kutsuu meidät mukaan?", muistutti isä Teo Merras opetuspuheessaan 17.10. Kuva: Tanja-Lotta Hakala, Teksti: Teo Merras
Opetuspuhe lauantaina 17.10.2026 –Rovasti Teo Merras
Opetuspuheen edellä luetaan Vigilian 10. ylösnousemusevankeliumi: Joh. 21:1–14
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,
Lauantai-iltojen vigilioissa ei ole ollut tapana pitää erillistä opetuspuhetta. Sunnuntaivigilia jo nimensä mukaisesti valmistaa meitä sunnuntaihin, ylösnousemuksen muiston päivään ja sen liturgiapalvelukseen. Vigilioiden yksitoista ylösnousemusevankeliumia ovat kuitenkin mitä parhaimpia opetuksen lähteitä, sillä niissä ollaan koko Kirkon perusolemuksen äärellä: uskossa ylösnousseeseen Kristukseen ja tehtävässä viedä ylösnousemuksen sanomaa eteenpäin.
Tämän illan evankeliumin kertomus nostaa eteemme hyvin tärkeän kysymyksen: teemmekö me oikeita asioita ja teemmekö niitä niin kuin Jumala tahtoo, vai oman tahtomme mukaisesti?
Pietari toimii tässä jälleen kerran meille esimerkkinä. Hän päätti lähteä kalaan, koska se oli hänen työtään ja juuri sen hän osasi. Jokainen meistä tietää, että työssä tulee vastaan hetkiä, jolloin asiat eivät onnistu toivotulla tavalla. Niin kävi myös Pietarille. Hän teki koko yön sitä, minkä osasi, mutta ei saanut lainkaan saalista. Vasta Kristuksen läsnäolo ja hänen sanansa muuttivat kaiken. Tässä toteutuu meille kristityille hyvin tärkeä Kristuksen itsensä antama elämänohje: ”Ilman minua te ette saa mitään aikaan” (Joh. 15:5).
Siksi tyhjät verkot eivät ehkä ensisijaisesti kerro epäonnistumisesta vaan toiminnan suunnan puuttumisesta. Ihminen voi tehdä paljon, nähdä vaivaa, käyttää osaamistaan ja toimia parhaansa mukaan, mutta silti varsinainen kysymys kuuluu: onko tämä sitä, mihin Kristus minua kutsuu?
Tämä tekee tekstistä hyvin ajankohtaisen meille kaikille: voimme olla aktiivisia monella suunnalla ja silti joutua kysymään, toteutammeko toimissamme todella Kristuksen tahtoa.
Jumala ei tarvitse ihmisten työtä voidakseen olla Jumala. Meidät kutsutaan työhön siksi, että osallistuisimme siihen, mitä Jumala jo tekee maailmassa. Tässä on suuri ero.
Ehkä me kirkon jäseninä joskus ajattelemme aivan huomaamattamme asian toisinpäin. Ajattelemme, että Jumala odottaa ja tarvitsee meiltä rukousta, paastoa, jumalanpalveluksia, hyvän tekemistä, uhrauksia ja kirkon toimintaa aivan kuin Jumalalta puuttuisi jotakin ilman niitä. Ikään kuin meidän tehtävämme olisi pitää Jumalan asiaa yllä maailmassa.
Johanneksen kertomus kääntää tämän asetelman päälaelleen.
Kristuksella on kalaa jo ennen kuin opetuslapset tuovat oman saaliinsa. Hän ei tarvitse heidän kalojaan. Opetuslapset tarvitsevat Kristusta. He ovat uurastaneet koko yön eivätkä ole saaneet mitään. Vasta Kristuksen sanan varassa verkot täyttyvät.
Samalla tavalla Jumala ei tarvitse meidän rukoustamme, mutta me tarvitsemme rukousta, jotta sydämemme voisi kääntyä hänen puoleensa. Jumala ei tarvitse palveluksiamme, mutta me tarvitsemme jumalanpalvelusta, jotta oppisimme elämään hänen yhteydessään. Jumala ei tarvitse meidän lähimmäisenrakkauttamme, mutta lähimmäisemme tarvitsevat sitä, ja me itse tarvitsemme sitä, jotta oppisimme rakastamaan.
Tämä muuttaa myös käsitystämme kirkon tehtävästä. Kirkko ei ole olemassa siksi, että meidän pitäisi pitää Jumalaa läsnä maailmassa. Jumala on jo maailmassa. Hän toimii jo. Kirkon tehtävänä on oppia tunnistamaan hänen työnsä ja liittyä siihen.
Silloin ensimmäinen kysymys ei enää ole: Mitä meidän kirkossamme pitäisi tehdä enemmän? Vaan: Mitä Jumala tekee juuri nyt, ja mihin hän kutsuu meidät mukaan?
Tässä on mielestäni myös kertomuksen erityinen lohdutus tämän päivän kirkolle ja sen jäsenille. Tyhjät verkot eivät välttämättä tarkoita, että Jumala olisi poissa. Opetuslapset olivat tehneet koko yön juuri sitä, minkä osasivat parhaiten, mutta tuloksetta. Ratkaisevaa ei lopulta ollut heidän ammattitaitonsa, ponnistelunsa tai suunnitelmansa, vaan se, että rannalta kuului Kristuksen ääni: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle.”
Kirkolle tämä on vakava mutta vapauttava näkökulma. Me voimme järjestää toimintaa, laatia suunnitelmia, uudistaa rakenteita ja yrittää tavoittaa ihmisiä. Kaikki tämä voi olla tarpeellista. Mutta oikea kirkon elämä ei lopulta synny siitä, kuinka paljon me saamme aikaan. Kysymys on siitä, teemmekö sitä, mihin Kristus meitä juuri nyt kutsuu.
Ja ehkä juuri tästä syystä kertomuksessa on niin kaunis yksityiskohta: kun opetuslapset lopulta tulevat rantaan valtavan saaliinsa kanssa, Kristus on jo siellä.
Hän ei odota nälkäisenä heidän onnistumistaan. Hän odottaa heitä.
Hiillos palaa jo. Leipä on jo siinä. Kala on jo valmiina.
Opetuslasten työ ei tuo Kristusta paikalle. Kristuksen läsnäolo antaa heidän työlleen merkityksen.
Kirkon tehtävä ei ole saada Jumalaa toimimaan maailmassa. Kirkon tehtävä on nähdä, missä Jumala jo toimii, kuulla hänen kutsunsa ja uskaltaa heittää verkko siihen suuntaan, jonka hän osoittaa. Silloin Jumala sanoo meille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.”
Sama pätee kristityn koko elämään. Henkilökohtainen rukouselämä, paastoaminen jumalanpalvelukset ja lähimmäisenrakkaus eivät ole suorituksia, joilla täytämme Jumalan tarpeita tai velvollisuuksiamme häntä kohtaan. Ne ovat lahjoja, joiden kautta Jumala tekee meistä osallisia omasta elämästään ja omasta rakkaudestaan.
Kristitty ei lopulta rukoile siksi, että Jumala tarvitsisi hänen rukoustaan. Hän rukoilee, koska hän itse tarvitsee Jumalaa. Hän ei palvele lähimmäistään siksi, että Jumala tarvitsisi hänen apuaan, vaan koska lähimmäinen tarvitsee sitä ja koska juuri siinä hän saa itse tulla osalliseksi Jumalan työstä.
Hiillos on jo sytytetty. Meidät kutsutaan sen äärelle ja sen kautta mukaan siihen työhön, jonka Kristus on jo aloittanut.
Aamen.
Rovasti Teo Merras
Uspenskin katedraalissa 17.10.2026
Rovasti Teo Merras toimittaa toisena koepalveluksena liturgian Uspenskin katedraalissa 18.10.2026. Palvelus alkaa kello 10 ja sitä on mahdollista myös seurata seurakunnan YouTube-kanavalla.
Tutustu tarkemmin rovasti Teo Merrakseen kirkkoherran vaalin ehdokas-sivulla.
Isä Teo Merras on toisena ehdokkaana Helsingin ortodoksisen seurakunnan 25.-31.10. toimitettavassa kirkkoherran vaalissa.
