Ukrainalainen isä Orest Zhyhalon valoisa sanoma: ”Jumalan avulla tulemme voittamaan pahuuden”

Isä Orest Zhyhalo vieraili Suomessa arkkipiispa Leon kutsusta sekä Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Epifanin siunauksella. Matkan päätarkoituksena oli paitsi toimittaa pääsiäisen jumalanpalvelukset ukrainaksi, myös tavata mahdollisimman paljon ukrainalaisia pakolaisia Helsingissä ja Turussa.

Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa isä Orest toimitti jumalanpalveluksia Pyhän profeetta Elian hautausmaan kirkossa suurella viikolla sekä osallistui kirkkaan viikon koululaisjumalanpalvelukseen Uspenskin katedraalissa. Matkallaan isä Orest tapasi ukrainalaisia pakolaisia ja levitti toivon ja ylösnousemuksen ilosanomaa ukrainan kielellä.

– Kristus on voittanut kuoleman ja hän tulee voittamaan tämän maailman pahuuden. Uskomme, että Jumalan avulla tulemme voittamaan myös sen pahuuden, joka on valloillaan tänä päivänä Ukrainassa.

Myös tulevina vuosina on tärkeää kutsua ja rohkaista ukrainalaisia osallistumaan pääsiäisjuhlaan Suomessa – ja Suomen ortodoksisessa kirkossa käytössä olevan gregoriaanisen kalenterin mukaan. Ukrainassa käytetään edelleen pääsiäisen osalta vanhaa juliaanista kalenteria.

– Pääsiäinen on kaikille ukrainalaisille suurin juhla, olivat he sitten kirkollisesti kuinka aktiivisia tahansa. Ukrainassa pääsiäinen on vuoden tärkein juhla, isä Orest sanoo.

Koska tänä vuonna eri kalentereiden vuoksi pääsiäisen ajankohdassa on lähes kuukauden ero, isä Orest ennätti piipahtamaan Suomessa ennen kotimaan pääsiäiskiireitä. Isä Orest otti Suomessa vastaan ukrainalaisten synnintunnustuksia, keskusteli heidän kanssaan, vaihtoi kuulumisia ja tuki heitä heidän omalla äidinkielellään.

Isä Orest toi Ukrainasta tärkeän toivon viestin:

– Kaikki tulee olemaan hyvin. Uskomme, että Jumalan kanssa me voitamme pahuuden meillä Ukrainassa. Jo vuosisadan ajan Ukrainassa on ollut käytössä tervehdys: Kristus nousi kuolleista! Nousee kuolleista myös Ukraina!

Jumalanpalvelukset jatkuvat pommituksista huolimatta

Isä Orestin olemuksesta välittyy suorastaan taivaallinen ilo ja keveys sekä rauhallisuus. On vaikea uskoa, että hän on jo yli kahden vuoden ajan elänyt lähes jokapäiväisten pommitusten keskellä Kiovassa ja päivittänyt ahertanut työssään ihmisten auttamiseksi.

Suomen-vierailunsa aikana isä Orest on havahtunut siihen, kuinka hiljaista ja rauhallista täällä onkaan. Ja jokainen hiemankin kovempi ääni saa heti sykkeen nousemaan.

– Olen tottunut päivittäisiin ilmahälytyksiin. Vaikka tiedän, että täällä on rauhan aika eikä ole sotaa, niin kyllä minä jatkuvasti seulon ympäristöä ja ikään kuin odotan hälytystä. Kärsin posttraumaattisesta stressihäiriöstä, kuten kaikki sodan keskellä elävät ihmiset.

Pommitukset eivät kuitenkaan enää järkytä isä Orestia, kuten ei hänen sanojensa mukaan juuri muitakaan ukrainalaisia.

– Ihmiset tottuvat kaikkeen. Mekin totuimme. Nykyään jumalanpalvelus jatkuu pommitusten aikana. Jos hälytykset jatkuvat pitkään, ihmiset tarkistavat uutisista tilanteen ja menevät sitten pommisuojaan. Ihmiset ymmärtävät jo, minkälaiset ohjukset ovat vakavia ja mitkä saadaan torjuttua. Ihmiset ymmärtävät, kuinka lentosotavoimat toimivat ja kuinka kauas ohjukset kantavat. Meillä on kahden seinän sääntö sekä se, että on kaukana ikkunoista. Muuten pyrimme jatkamaan elämäämme ja jo jälleenrakentamaan Ukrainaa.

Sen sijaan sodan alkaminen ja sodan ensimmäinen kuukausi olivat Ukrainassa kaikille shokki.

– En olisi uskonut, että tällaista voi tapahtua meidän elinaikanamme Euroopassa. Lisäksi kukaan ei ymmärtänyt, kuinka kauan tämä jatkuu. Toisen kuukauden jälkeen tokenimme.

Ukrainalaiset myös tiesivät, mitä odottaa venäläisten joukkojen saapuessa.

– Meille kerrottiin, että venäläiset sotilaat etsivät ensimmäisenä Ukrainaa puolustaneita veteraaneja ja muita Ukrainan tukijoita. Sodan aikana on myös kuollut yhdeksän pappiamme.

Ukrainassa papit opiskelevat nyt psykologiaa

Isä Orest on naimaton pappi eikä hänellä ole omaa perhettä. Sodan alkamisesta lähtien hän keskittyi auttamaan lähimmäisiään, tekemään käännös-, julkaisu- ja opetustyötä Kiovan ortodoksisen teologian akatemiassa.  Sodan aikana on käännetty monia teoksia uudelleen ukrainan kielelle.

Työtä on paljon.

– Sodan aikana on tehty intensiivisesti työtä kirkollisten tekstien kääntämisessä. Olemme julkaisseet 17 tai 18 kirjaa: psalmit, rukouskirjat, orologion, opetuspuheita. Olemme kääntäneet uudelleen ukrainan kielelle evankeliumin. Ensimmäinen käännös oli tehty kirkkoslaavista. Käännöksessä oli epätarkkuuksia, ja nyt olemme käyttäneet myös kreikankielistä alkuperäistekstiä.

Ukrainassa kirkko myös auttaa hädänalaisia, rakentaa koteja ja kouluttaa pappeja.

– Ihmisiä on palannut ja myös muilta alueilta on muuttanut ihmisiä Kiovaan. Ukrainassa on hyvin paljon maan sisäistä pakolaisuutta, sillä ihmiset ovat paenneet Venäjän miehittämiltä alueilta tai niiden lähistöltä.  Kirkkomme auttaa kotien jälleenrakentamisessa. Olemme keränneet jo sodan ensimmäisenä vuotena tähän rahaa ja rakensimme 50 uutta kotia.

Ukrainassa osa papeista opiskelee psykologian tutkintoa voidakseen paremmin ymmärtää ja auttaa hädässä olevia ja sodan traumoista kärsiviä ihmisiä.

Ukrainassa on perustettu Aksios-keskus, jossa koulutetaan ja autetaan pappeja. Olemme perustaneet suojapaikkoja lapsille ja naisille. Siellä he saavat turvan, elintarvikkeita. Hyvää huomenta Mariupolista -osastoilla toimii aina myös koulutettu pappi.

Patriarkka Kirillin siunaus sodalle ei yllättänyt

Patriarkka Kirillin suhtautuminen sotaan ei yllättänyt isä Orestia, mutta sen sijaan Moskovan patriarkaatin vaikutus Ukrainassa on tullut järkytyksenä.

– Olin varma, että hän tulee kannattamaan sotaa. Näin sen siitä, kuinka hän käyttäytyi aiemmin. Hän sanoi jo aiemmin, että Venäjä, Ukraina ja Valko-Venäjä ovat yhtä maata. Moskovan patriarkaatti on levittänyt jo 90-luvulta lähtien kirjoja messiaanisesta Venäjän tehtävästä; ajatusta Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan kolmiyhteydestä – ja monia muita harhaoppisia opetuksia. Ihmiset ovat uskoneet tähän.

Isä Orest huokaa, kun häneltä kysytään Ukrainan ortodoksisten kirkkojen tilanteesta. Taustalla on syvä pettymys ja suru.

– Odotimme Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan kirkon metropoliitta Onufrilta suurempia toimia ja lähtöä Moskovan patriarkaatista. Odotimme yhteistä dialogia ja ehkä jopa kirkkojemme yhdistymistä. Metropoliitta Onufri tuomitsi kyllä sodan heti ensimmäisenä päivänä ja kutsui sitä Kainin synniksi eli veljesmurhaksi. Se oli kuitenkin ainoa tämänlainen lausunto koko sodan aikana.

Moskovan patriarkaatti on levittänyt Ukrainassa ja maailmalla valheellista tietoa Ukrainan ortodoksisesta kirkosta.

– Meitä on demonisoitu. Pappeja ja seurakuntalaisia on uhattu ties millä kirouksilla, jos he lähtevät ja tulevat osaksi kirkkoamme. Ja papeille on sanottu, että he menettävät kaikki ansionsa ja arvonsa. Myös piispoistamme on levitetty valheita. Olemme saaneet tästä tiedon kirkkoomme Moskovan patriarkaatista siirtyneiltä papeilta ja kirkon jäseniltä. He ovat tulleet jälkikäteen onnessaan kertomaan, kuinka kirkkomme metropoliitta Epifani onkin todellinen ja sydämellinen ortodoksinen piispa – siis täysin toisenlainen, kuin he pelkäsivät.

Ukrainassa on parhaillaan menossa 83 rikostutkintaa liittyen Moskovan patriarkaatin toimintaan. Samaan aikaan ei ole tiettävästi yhtäkään tutkintaa yhdenkään muun kristillisen tai uskonnolisen yhteisön toimintaa kohtaan Ukrainassa.

– Tämä kertoo valitettavasti paljon. Moskovan patriarkaatin pappeja ei oteta palvelemaan Ukrainan sotavoimiin. Yksi pappi oli osoittanut ruoka-avun tuomisella Venäjän sotavoimille paikan, missä joukot olivat. Ohjus osui heti papin lähdettyä paikalta.

Kaikesta propagandasta ja valheista huolimatta isä Orest odottaa dialogia ja Kristuksen kirkon yhdistymistä.

– Jos käyttäisimme nämä kaikki resurssit hyvään, niin tulokset olisivat nyt toisenlaiset. Venäjä ja Moskovan patriarkaatti ovat kuitenkin tehneet kaikkensa, ettemme yhdistyisi tai meitä ei olisi edes olemassa.

Isä Orest huomauttaa, ettemme saisi unohtaa Kirkon tärkeintä tehtävää – ylösnousseesta Kristuksesta ilosanoman julistamista ja sielujen pelastumista. Sen pitäisi mennä kaiken kirkkopolitiikan ja erimielisyyksien edelle.

– Kuinka voi olla iloitsematta siitä, että miljoonat aiemmin Moskovan patriarkaatista lähteneet ja kirkosta eronneet ukrainalaiset ovat nyt palanneet kirkon yhteyteen?  Meillä on nyt 5 000 seurakuntaa ja miljoonia seurakuntiemme jäseniä. Kiitos olemassaolomme, ukrainalaiset ovat löytäneet uuden hengellisen kodin ja palanneet Kristuksen kirkkoon. Sen pitäisi olla kaikkien kristittyjen ilo, kun eksyneet ja kadonneet ovat löytyneet ja palanneet kotiin. Ja se on niin tärkeää juuri sodan keskellä.

Ukrainalaiset ovat osoittaneet tukeaan Ukrainan ortodoksiselle kirkolle ja äänestäneet jaloillaan.

– Samaan aikaan, kun Moskovan patriarkaatin alaisissa kirkoissa käy yhä vähemmän ihmisiä, Ukrainan ortodoksisessa kirkossa tilat eivät meinaa riittää ja ihmiset kokoontuivat pääsiäisenä jopa kirkon ulkopuolella – tai jos kylässä ei ollut Ukrainan ortodoksista kirkkoa, niin pääsiäisyön jumalanpalvelus saatetaan toimittaa jopa ulkona.

Rukouksella todellista apua

Isä Orest kiittää vuolaasti suomalaisia kaikesta heidän antamastaan tuesta.

– Olemme todella tunteneet sen. Kristillisen avun. Totuudessa pysymisen ja tuen.

Isä Orest rohkaisee ja pyytää ennen kaikkea rukoilemaan ja puhumaan totuudesta.

– Rukous on kaikkein tärkein asia, millä voimme auttaa näissä oloissa ja sodassa. Moni sotilas pyytää rukouksia puolestaan. Ja myöhemmin kiittävät, että ovat ihmeen kaupalla pelastuneet läheltä piti -tilanteissa tai päässeet pois vaikeista olosuhteista. Siksi pyydämme rukoilemaan. Rukouksen lisäksi voimme näin antaa materiaalista tukea esimerkiksi erilaisten järjestöjen kautta, jotka auttavat ukrainalaisia ja Ukrainaa. Kaikki taloudellinen tuki ja erilaiset keinot ovat hyviä. Jokainen tietää, kuinka paljon ja kuinka pystyy auttamaan. Tärkein on kuitenkin uskossa lausuttu rukous.

 

Haastattelu julkaistu myös Aamun Koitossa