Anni Sinilahti

Ehdokkaan numero: 20

Olen Anni Sinilahti – 36-vuotias teologian maisteri ja ortodoksisen uskonnon opettaja Helsingistä. Teologian opinnoissani erikoistuin koulun katsomusopetukseen ja kristilliseen kotikasvatukseen.

Vapaa-ajallani ulkoilen koirani Hillan kanssa merellisissä maisemissa, luen hengellistä kirjallisuutta ja puuhastelen kotona sisustusprojektien parissa. Aloitin hiljattain myös laulamisen Uspenskin katedraalikuorossa.

Luonteeltani olen iloinen, ulospäinsuuntautunut ja innostuva. Nautin ihmisten kohtaamisesta ja yhteisöllisyyden rakentamisesta. Olen seurakunnassamme pyrkinyt tuomaan yhteen työikäisiä aikuisia järjestämällä yhteisiä vapaa-ajan kokoontumisia ja ylläpitämällä keskusteluryhmää WhatsAppissa. Tulethan nykimään hihasta, mikäli kaipaat kirkkokaveria!

Miksi olet asettunut ehdokkaaksi Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuustovaaleissa?

Haluan olla mukana turvaamassa kirkkomme elävän tradition säilymisen ja siirtämisen seuraaville sukupolville. Meidän tulee varmistaa, että ortodoksinen usko ei jää pelkäksi tiedoksi, vaan se eletään todeksi jumalanpalveluksissa, rukouksessa ja yhteisön elämässä. Sydäntäni lähellä on erityisesti lasten, nuorten ja perheiden seurakuntayhteyden vahvistaminen.

Mitä osaamista haluat tuoda valtuustotyöskentelyyn? Mikä osa-alue seurakunnan toiminnasta kiinnostaa sinua erityisesti?

Haluan tuoda valtuustotyöhön kasvatuksen ja teologian asiantuntemukseni sekä ymmärryksen siitä, miten kirkko voi tukea koulujen ja perheiden tekemää uskonnonkasvatustyötä. Työssäni näen jatkuvasti, kuinka moni ortodoksinen lapsi ja nuori kasvaa ilman yhteyttä seurakuntaan. Tämän vuoksi toivoisin, että jokaisella koululaisella olisi vuosittain mahdollisuus seurakunnan rahoittamiin kirkkovierailuihin, jotta yhteys omaan seurakuntaan syntyisi jo lapsuudessa.

Lisäksi haluan vahvistaa kirkon ja perheiden välistä yhteistyötä. Koulun uskonnonopetus ei yksin riitä siirtämään uskontoperinnettä, vaan siihen tarvitaan vanhempien esimerkkiä ja rohkeutta puhua kotona katsomukseen liittyvistä asioista. Kristillinen kotikasvatus ja säännöllinen osallistuminen seurakunnan elämään tukevat tutkitusti ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja lisäävät ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta myös muita katsomuksia kohtaan. Siksi seurakunnan kasvatustyötä ja viestintää tulisi suunnata entistä enemmän myös perheiden aikuisille, tarjoten tietoa ja työkaluja lasten uskontokasvatukseen ja rohkaisten koko perhettä osallistumaan kirkon elämään.

Pidän tärkeänä, että kirkon viestintää tarkastellaan myös pedagogisesta näkökulmasta käsin: miten voisimme selittää ja sanoittaa uskon ja kirkon tavat niin, että ne avautuvat kaikenikäisille ja kaiken taustaisille ihmisille. Esimerkiksi kirkkoetiketistä voisi olla hyvä laatia yleisesti saatavilla oleva pieni infolehtinen. Isä Andrei (Andrei puhuu -podcast) on minusta erinomainen esimerkki kirkollisesta kasvattajasta, joka osaa viestiä tavalla, joka ottaa huomioon myös ne, joille kirkon tavat ja käytänteet eivät vielä ole tuttuja.

TALOUS JA HALLINTO

Miten varmistaisit seurakunnan talouden kestävyyden tulevina vuosina? Mistä olisit valmiina leikkaamaan seurakunnan budjetissa? Entä missä asioissa ei mielestäsi voi säästää seurakunnassa?

Ortodoksisen uskon ydin on Jumalan palveleminen yhteisen rukouselämän kautta. Seurakunnan talouden ja kiinteistöjen tulee ensisijaisesti palvella tätä tehtävää. Uskon, että pitkäjänteinen taloudenhoito syntyy selkeistä prioriteeteista – jumalanpalveluselämästä ei voida tinkiä, sillä se on seurakunnan sydän.

Sen sijaan hallinnollisia rakenteita ja omistuksia on tarkasteltava kriittisesti: kaikkea ei tarvitse omistaa itse, jos yhteistyö tai vuokraus palvelee tarkoitusta paremmin. Samalla vapaaehtoistoiminnan, viestinnän ja yhteisöllisyyden vahvistaminen voi pitkällä aikavälillä tuoda seurakunnalle myös taloudellista vakautta, kun ihmiset kokevat seurakunnan aidosti omakseen.

HENGELLINEN ELÄMÄ JA YHTEISÖLLISYYS

Miten edistäisit seurakunnan hengellistä elämää ja osallistumista jumalanpalveluksiin?

Haluan edistää yhteisöllistä ja elävää seurakuntaelämää, jossa ihmiset voivat tuntea olevansa tervetulleita ja tarvittuja. Tietooni on useasti kantautunut, että seurakuntalaiset toivovat enemmän mahdollisuuksia auttaa seurakuntaa omilla kyvyillään ja lahjoillaan vapaaehtoistoiminnan kautta. Korvamerkityt vapaaehtoisroolit voivat lisätä yksilön kokemusta yhteisöön kuulumisesta. Vapaaehtoistyötä ei tule käyttää palkallisten tehtävien korvaamiseen, mutta se on tärkeä väylä juurruttaa ihmisiä kirkkoon ja sen hengelliseen elämään.

Lisäksi viestinnän kehittäminen tukee tätä tavoitetta: meidän tulisi kutsua ihmisiä entistä rohkeammin jumalanpalveluksiin ja kertoa selkeästi, mitä kaikkea seurakunnan toimintaan osallistuminen voi tarkoittaa. Hyvin suunniteltu, selkokielinen ja lämpimästi kutsuva viestintä voi madaltaa merkittävästi kynnystä tulla mukaan, olipa kyse ensimmäisestä käynnistä kirkossa tai vuosien tauon jälkeen palaamisesta. Kun seurakunta koetaan yhteisöksi, myös kirkossa käynti ja osallistuminen syvenevät luonnostaan.

Seurakunnan ja koulujen välinen yhteistyö on tärkeää, mutta ennen kaikkea meidän tulisi tukea kodin kristillistä kasvatusta ja vahvistaa työikäisten perheellisten aikuisten osallisuutta kirkon elämään. Vanhempien oma esimerkki on tutkitusti merkittävin tekijä nuoren uskonnollisessa sitoutumisessa. Usko ja yhteys seurakuntaan välittyvät parhaiten elämällä niitä todeksi arjessa.

Jos ja kun nuori löytää tiensä kirkkoon, on ratkaisevaa, että hänelle löytyy sieltä myös oma paikka ja merkityksellinen tehtävä. Uspenskin nuorten kerho, joka muun muassa järjestää kirkkokahveja jumalanpalvelusten yhteydessä, on loistava suunnannäyttäjä siinä, että yhdessä tekeminen voi syventää nuoren suhdetta kirkkoon ja muihin seurakuntanuoriin sekä olla samalla aidosti hauskaa ja palkitsevaa. Kaikki kunnia tästä kuuluu seurakuntamme lapsille ja nuorille, jotka oma-aloitteisesti pitävät tätä toimintaa yllä ja näyttävät meille aikuisillekin, miten yhteisten ideoiden toteuttaminen ja vapaaehtoistyö voivat tuottaa koko yhteisöä ravitsevaa hedelmää.

VALTUUSTOTYÖSKENTELY JA TULEVAISUUDEN VISIO

Mitä pidät valtuuston tärkeimpänä tehtävänä tällä koittavalla valtuustokaudella? Mikä on tärkein asia, jonka haluaisit saavuttaa valtuustokauden aikana?

Haluaisin valtuustokauden aikana edistää avointa, osallistavaa ja yhteistyöhön perustuvaa päätöksentekokulttuuria, jossa vaikeisiinkin asioihin tartutaan rakentavasti ja toisia kunnioittaen. Lisäksi toivon voivani vahvistaa seurakunnan kasvatustyötä ja viestintää niin, että erityisesti lapset, nuoret ja perheet löytävät oman paikkansa kirkon elämässä.

Seurakunnan kiinteistöihin liittyvien kysymysten ratkaiseminen on sälytetty tulevalle valtuustolle, joka viestii siitä, että valtuustossa kaivataan uusia ja raikkaita näkökulmia, asiantuntijuutta sekä ennen kaikkea rohkeaa päätöksentekoa, jotta asiat saadaan rullaamaan eteenpäin.

Mitä vielä haluaisit tuoda ilmi ja sanoa seurakuntalaisille?

Lapset ja nuoret ovat kirkkomme tulevaisuus ja toivo. Nostakaamme siis hattua jokaiselle vanhemmalle, joka tuo lapsensa kirkkoon. Iloitkaamme lasten äänistä – tuosta pyhästä melusta – ja tehkäämme parhaamme, jotta jokainen perhe tuntisi olonsa tervetulleeksi kirkon yhteyteen.