Antti Salpakari

Olen Antti Salpakari, 22-vuotias nuori ja seurakunta-aktiivi sekä tekniikan ja teologian ylioppilas Vantaalta. Olen toiminut erilaisissa luottamustehtävissä mm. kunnallisessa ja hiippakuntamme nuorisovaltuustoissa sekä koulujeni päättävissä elimissä. Olen saanut seurata päätöksentekoa niin seurakunnassamme kuin muuallakin, ja kokisin että valtuusto tarjoaisi mahdollisuuden osallistua yhteiseen päätöksentekoomme mielekkäällä tavalla.

Omat kokemukseni liittyvät vahvasti nuorten kanssa toimimiseen. Tätä kautta olen ollut paljon tekemisissä seurakunnassa vähemmän aktiivisten kirkkomme jäsenten ja seurakunnan ulkopuolella olevien ortodoksien kanssa. Mielestäni onkin ehdottoman tärkeää, että seurakuntamme säilyy jatkossakin avoimena ja helposti lähestyttävänä paikkana, jonne on mahdollista saapua myös yhteisön ulkopuolelta. Meidän tulisi pyrkiä löytämään yhä enemmän ihmisiä seurakuntamme toimintaan, kannustaa osallistumaan matalalla kynnyksellä, ja tätä kautta vahvistaa kokemusta siitä, että seurakunta on jotakin mihin kannattaa kuulua jatkossakin.

Lapset ja nuoret ovat kriittinen osa tätä prosessia. Jokainen, joka löytää itselleen kristinoppileiriltä tai kerhoistamme yhteisön, johon kuulua, on arvokas verso, jota täytyy vaalia ja kannustaa eteenpäin. Tätä edistetään esimerkiksi keskittymällä elämän saumakohtiin ja turvaamalla työn taloudelliset resurssit. Myös muiden kadonneiden lampaidemme tavoittaminen säilyttää seurakuntamme elinvoimaisena ja välittävänä. Tässä kirkkomme tiedotus ja aktiivinen ihmisten kohtaaminen on oleellisessa asemassa.

Seurakunnan taloutta on tarkasteltava erittäin pitkäjänteisesti. Lähtökohtamme taloudellisessa tarkastelussa on oltava vähintään 50 vuotta ja erilaisiin tulevaisuudenkuviin on varauduttava. Pitkäjänteisenä sijoituskohteena kiinteistöt ovat seurakunnalle hyvä vaihtoehto. Niistä saadaan tasaista tuottoa ja lisäksi Helsinki on yhä kasvava ja elinvoimainen kaupunki, joten arvonnousu on odotettavaa. Kiinteistöt tietysti vaativat investointeja. Kuitenkin nämä investoinnit eivät ole sijoitus ainoastaan nyt, vaan nimenomaan varautumista siihen huolestuttavaan tulevaisuuteen, mikäli kirkkomme verotusoikeus joskus poistetaan.

Kuva: Yksityisalbumi