Dimitri Qvintus

Ehdokkaan numero: 8

Olen Dimitri Qvintus, kahden pienen lapsen isä ja aktiivinen Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsen. Tällä hetkellä seurakuntaelämä ja sen toiminta näkyy elämässäni paitsi pyhien sakramenttien, myös lasten kerhotoiminnan muodossa. Kirkko, ikonit, ristinmerkki ja kirkkolaulua ovat lapsilleni tuttuja ja omia asioita. Itse aloitin kuusivuotiaana ponomarina, ja lukijana ja laulajana olen toiminut yli 20 vuoden ajan seurakunnan eri kirkoissa. Lisäksi olin usean vuoden ajan metropoliitta Ambrosiuksen ipodiakoni. Tuona aikana seurakunnan nuoret itse kehittivät Uspenskin katedraalissa piispallisten jumalanpalvelusten palvelustoimintaa ennennäkemättömän korkealle tasolle aktiivisen vapaaehtoistoiminnan muodossa ja ennen kaikkea korkeasti pyhitetyn esipaimenen siunauksella. Useampi tässä toiminnassa mukana ollut on tänä päivänä kirkon tehtävissä. Nyt tämä toiminta on jostain syystä lakannut, mikä on suuri sääli. Viimeiset kymmenen vuotta olen laulanut erityisesti Pyhän Kolminaisuuden kuorossa kirkkoslaavin kielellä.

Siviilielämässä olen yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja viestinnän ammattilainen. Tein valtakunnan politiikassa kymmenen vuoden uran toimien erityisesti pääministereiden erityisavustajana. Yksityisellä sektorilla olen työskennellyt kansainvälisen lääkeyhtiön Pohjoismaiden ja Baltian johtoryhmässä johtaen yhtiön viestintää, vastuullisuutta ja yhteiskuntasuhteita kahdeksassa maassa. Viimeiset kaksi vuotta olen toiminut strategisen viestinnän ja vaikuttamisen konsulttina. Vapaa-ajalla minulla on kulttuurialan ja kunnallisia luottamustehtäviä. Ortodoksinen kirkko on minulle rakas ja siksi olen ehdolla seurakunnan valtuustoon. Haluan antaa kokemukseni paremmasta hallinnosta, johtamisesta ja strategisesta ajattelusta seurakunnan hyväksi.

Ensisijaisen tärkeää on huolehtia seurakunnan jumalanpalveluselämästä ja siitä, että seurakuntalaiset pääsevät osallistumaan kirkon elämään. Tämä koskee kaikenikäisiä – kirkko ja seurakunta on kaikkia varten. On tärkeää huolehtia siitä, että Helsingin seurakunnassa vaalitaan, kunnioitetaan ja vahvistetaan slaavilais-karjalais-suomalaista perinnettä jumalanpalveluksissa. Se sopii myös erinomaisesti yhteen ukrainalaisten – joiden kanssa jaamme syvät hengelliset juuret – tukemisen kanssa, minkä jatkaminen on erittäin tärkeää.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan hallinnossa ja päätöksenteossa on viime vuosina ollut ikäviä piirteitä. Turhia oikeusjuttuja, joihin on uponnut tuhottomasti seurakuntalaisten rahaa. Ei myöskään ole millään tavalla suotavaa, että päätöksentekoa jumitetaan turhilla oikaisuvaatimuksilla. Kaikkein surullisinta seurattavaa on ollut se, kuinka leväperäistä taloudenpitoa on haluttu paikata. Ehdokkaille toimitetuissa kysymyksissä Liisankadun pappilatalosta ja Unioninkadun kiinteistöstä puhuttiin ”sijoituskiinteistönä”. Se on käsittämätöntä, sillä Kruununhaassa on Helsingin ortodoksisen seurakunnan ja Suomen ortodoksisen kirkon toiminnan keskus. Kyse ei ole vain seurakunnan tai arkkipiispan kansliasta, vaan lasten ja nuorten kerhotoiminnasta, diakoniatoiminnasta, vapaaehtoistoiminnasta, seurakuntalaisten kohtaamispaikasta sekä kotikirkosta, joka palvelee monikulttuurista työtä. Kuluvalla valtuustokaudella on laitettava lopullinen piste puheille siitä, että Helsingin parhaalla paikalla sijaitseva seurakuntamme keskus joutuisi kenenkään muun kuin seurakuntalaisten käsiin.