Tia-Sabrina Lyytinen

Ehdokkaan numero: 31

Olen Tia-Sabrina Lyytinen (55), Sipoossa asuva ortodoksi, joka ammentaa voimaa uskosta, yhteisöstä ja arjen merkityksellisistä kohtaamisista. Tällä hetkellä työskentelen koulusihteerinä, ja aiempi työurani (20 v) on kulkenut henkilöstöhallinnon ja työhyvinvoinnin parissa. Ihmisten tukeminen, kuunteleminen ja yhteisön rakentaminen ovat olleet punaisena lankana niin työssäni kuin vapaa-ajassani.

Kotikirkkoni on nykyään Porvoossa, jossa laulan kirkkokuorossa. Laulaminen on minulle rukousta ja yhdessä olemista. Seurakunta on minulle paikka, jossa usko saa näkyä arjessa, ja jossa jokainen voi tuntea olevansa osa jotain suurempaa.

Miksi olet asettunut ehdokkaaksi Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuustovaaleissa?

Asetuin ehdolle seurakunnanvaltuustoon, koska nyt minulla on nyt voimia ja halua paneutua tähän tärkeään tehtävään. Haluan vaikuttaa siihen, että miten seurakuntaamme johdetaan ja viestiä siitä lähiseurakuntayhteisössäni.

Näen tärkeänä, että valtuustotyö ei jää etäiseksi hallinnoksi, vaan on aidossa yhteydessä paikalliseen seurakuntaelämään. Haluan toimia linkkinä lähiseurakuntayhteisöni ja valtuuston välillä – tuoda seurakuntalaisten ääntä kuuluviin ja viedä päätöksentekoa lähemmäs heidän arkeaan.

Mitä osaamista haluat tuoda valtuustotyöskentelyyn?

Tuon mukanani henkilöstö- ja taloushallinnon osaamista sekä kokemusta, jota tarvitaan erityisesti silloin, kun ratkaistavana on monisyisiä ja moniulotteisia kysymyksiä.

Työurani aikana olen työskennellyt paljon taloudellisten resurssien riittävyyden ja tekemisen suhteuttamisen välillä. Olen rekrytoinut, kehittänyt toimintakulttuuria ja vastannut työhyvinvoinnin edistämisestä eli asioita, jotka ovat vahvasti läsnä myös seurakunnan päätöksenteossa. Uskon, että kokemuksen tuoma suhteellisuuden taju ja harkintakyky ovat valtuustotyössä tarvittavia ominaisuuksia.

Mikä osa-alue seurakunnan toiminnasta kiinnostaa sinua erityisesti?

Minua kiinnostaa erityisesti elävän, lämminhenkisen paikallisen seurakuntayhteisön kehittäminen, sellaisen, jossa eri-ikäiset ihmiset voivat kohdata, osallistua ja kasvaa uskossaan arjen keskellä. Haluan olla mukana kehittämässä toimintaa, joka todella tavoittaa seurakuntalaiset ja tukee heidän hengellistä elämäänsä.

Kuorolaulu on lähellä sydäntäni, ja sen kautta olen saanut kokea, miten kuoron toiminta voi yhdistää, lohduttaa ja syventää jumalanpalveluselämää. Uskon, että kulttuuri, musiikki ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä väyliä myös uusien jäsenten ja nuorten tavoittamisessa.

TALOUS JA HALLINTO

Miten varmistaisit seurakunnan talouden kestävyyden tulevina vuosina?

Talous ei ole vain numeroita – se on väline, jolla mahdollistetaan seurakunnan olemassaolon jatkuvuus sekä hengellinen ja yhteisöllinen elämä. Siksi taloudenhoidossa tarvitaan sekä tarkkuutta, suunnitelmallisuutta että sydäntä.

Järkevä ja faktoihin perustuva sekä mahdollisuuksien mukaan pitkäjänteinen taloussuunnittelu luon pohjan kesävälle taloudelle. On tärkeää, että kiinteistöjen käyttöä ja ylläpitoa arvioidaan säännöllisesti, jotta varmistetaan niiden tehokas ja tarkoituksenmukainen käyttö sekä vaikutus talouteen.

Tulee myös pohtia, että mitä voidaan tehdä esim. seurakunnan varainhankinnan ja lahjoituskulttuurin kehittämiseksi. On myös tarpeen tukea toimintaa, joka tuo seurakuntaan uusia jäseniä ja aktivoi nykyisiä. Tästä on hyviä ajatuksia olemassa mm. tekemisen suunnitelmassa 2025. Henkilöstöstä ja vapaaehtoisista huolehtiminen on tärkeää, sillä hyvinvoiva yhteisö on myös taloudellisesti kestävä. Panostukset hyvinvointiin voivat vähentää kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Mistä olisit valmiina leikkaamaan seurakunnan budjetissa? Entä missä asioissa ei mielestäsi voi säästää seurakunnassa?

Seurakunnan talouden tasapainottaminen on haastavaa. Toiminta on laajalle ja hyvin erilaisille alueille hajaantunutta, joten tasa-arvoisuus on suhteellista. Pitkittyneet kiinteistökysymykset tulee ratkaista järkevästi ja parhaan käytettävissä oleva tiedon mukaan ja rohkeasti.

Eri tahojen kanssa tehtävän yhteistyön kehittämisen kautta voi olla löydettävissä säästöjä. Hallinnon tehostaminen, esimerkiksi tarkastelemalla prosesseja ja mahdollisuuksia digitalisoida tai automatisoida rutiinitehtäviä.

Lisäksi on asioita, joista ei mielestäni ei tule säästää. Hengelliseen elämään ja jumalanpalveluksiin tulee aina panostaa ensisijaisesti. Diakoniatyö on arvojemme mukaista toimintaa. Seurakunnan tulee olla osaltaan tukemassa vaikeimmassa asemassa olevia.

Miten suhtaudut seurakunnan kiinteistöjen hallintaan ja mahdollisiin uudistuksiin?

Seurakunnan kiinteistöjen hallinta vaatii nyt vastuullisia ja valmisteltuja päätöksiä. Liisankatu-Unioninkatu-kokonaisuuden mittava korjausvelka ei ole kestävä, ja siksi on jatkettava selvitys- ja päätösprosesseja avoimesti ja rohkeasti. Päätöksiä ei voi enää lykätä, sillä viivyttely kasvattaa kustannuksia. Jos teemme päätökset nyt, voimme hyötyä rakennusalan taantuman tuomasta tilanne-edusta, ja välttää nousukauden korkeammat hinnat tai saatavuusongelmat. Lisäksi on huomioitava päättämättömyyden muut vaikutukset. Päättämättömyys aiheuttaa turhaa pitkittynyttä kiistaa valtuustotyöhön ja värittynyttä julkista keskustelua, josta ei tunnut olevan itse asialle hyötyä.

Tärkeää on turvata näillä päätöksillä seurakunnan taloudellinen kestävyys ja sitä myöten seurakunnan perustoiminnan parempi taloudellinen kestävyys.

HENGELLINEN ELÄMÄ JA YHTEISÖLLISYYS

Miten edistäisit seurakunnan hengellistä elämää ja osallistumista jumalanpalveluksiin? Miten hengellisen elämän edistämisen leimaisi työskentelyäsi?

Hengellinen elämä on seurakunnan ydintehtävä, ja sen tukeminen tulee olla päätöksenteon perustana. On myös tärkeää pohtia, että millainen hengellinen toiminta on olennaista ja millainen menee ohjelmatoimistokategoriaan.

Paikallinen seurakunta- ja pyhäkköyhteisö on luonnollinen hengellisen elämän keskus. Paikalliseen toimintaan panostamalla ja sitä kehittämällä saadaan seurakuntalaistensa näköistä ja tarpeisiin perustuvaa hengellistä toimintaa. Vapaaehtoistoiminta on usein vahvasti paikallissidonnaista, joten sen kehittäminen tukee arjen hengellistä elämää. Verkkototeutuksiin osallistuminen mahdollistaa omalta osaltaan hengellisen elämän ylläpitämistä ja osallisuutta. Nykyaikaan kuuluu striimausten ja tallenteiden hyödyntäminen.

Yhteisölliset tapahtumat (kirkkokahvit, keskusteluillat, pyhiinvaellukset, retriitit) tukevat hengellistä kasvua ja yhteyttä toisiin, ja niillä on myös tärkeä roolinsa eri tilanteissa ja vaiheissa olevien seurakuntaislaisten hengellisen elämään.

Valtuustotyössäni pitäisin aina esillä kysymystä: miten tämä päätös tukee seurakuntalaisten hengellistä elämää?

Miten seurakunta voisi tavoittaa nuoria ja uusia jäseniä?

Kaikenikäisiä seurakunnan jäseniä tulee saada mukaan seurakunnan pariin tai pitää siellä. Ajattelen, että oma lähikirkko tai pyhäkköyhteisö on oleellisessa roolissa seurakunnan jäsenten tavoittamisessa. Lähtökohtaisesti olisi hyvä osallistuttaa nuoria paikallisten pyhäkköyhteisöjen toimintaan osana muuta yhteisöä. Tämän lisäksi on myös tarpeen jatkaa nuorille suunnattuja tapahtumia, kuten iltoja, leirejä ja keskustelupiirejä, joissa voi kohdata toisia nuoria tai uusia jäseniä.

Sosiaalisen median ja verkkoviestinnän sisältöjä kehittämällä voisi tavoittaa laajempia joukkoja hengellisen elämän äärelle. Katekumeenitoimitaan osallistuminen mm. osin verkkototeutuksena voisi helpottaa uusien jäsenten polkua seurakuntaan.

Toimintaa suunnitellessa tulee myös huomioida kauemmin kirkossa olleet ja ikäihmiset sekä heidän mm. yhteisölliset tarpeensa. Hehän ovat olleet rakemassa kirkkoamme tai seurakuntayhteisöä mm. vuosikausien tai kymmenten jäsenmaksuillaan ja muulla osallistumisellaan kirkkomme toimintaan. Vanhusten syrjätyminen, yksin jääminen tai yksinäisyyden ehkäisy tulee huomoida yhtä lailla toiminnassa ja sen suunnittelussa.

Miten tärkeänä pidät Ukraina-tuen pitämistä esillä seurakunnan päätöksenteossa ja tulevaisuuden linjauksissa?

Pidän Ukraina-tuen esillä pitämistä tärkeänä. Ortodoksisena seurakuntana meillä on hengellinen ja inhimillinen vastuu tukea kärsiviä, kun kyse on sodasta ja sen vaikutuksista. Tuki voi olla sekä aineellista että rukouksellista, ja sen tulee näkyä myös seurakunnan päätöksenteossa ja viestinnässä. Ukraina-tuen jatkuvuus viestii arvoistamme: myötätunnosta, oikeudenmukaisuudesta ja yhteydestä yli rajojen.

VALTUUSTOTYÖSKENTELY JA TULEVAISUUDEN VISIO

Minkälaisena näet valtuuston roolin suhteessa seurakunnanneuvostoon ja hiippakunnan piispaan?

Haluan olla osaltani vaikuttamassa siihen, että valtuustotyö ja -toiminta perustuu luottamukseen, vuoropuheluun ja yhteistyöhön sekä haluun ratkaista asiat yhteisen kirkkomme eduksi. Valtuuston tehtävä on linjata seurakunnan suuntaa. Päätöksenteon tulee nojata kuuntelevaan ja kunnioittavaan keskusteluun, jossa erilaiset näkemykset otetaan huomioon. Esimerkiksi kiinteistökysymyksissä, joissa taloudelliset, historialliset ja hengelliset näkökulmat kietoutuvat yhteen, hyvä vuoropuhelu on ratkaisevaa. Valtuuston tulee kuulla kirkon johtoa hengellisistä painotuksista, neuvostoa käytännön toteutuksesta ja seurakuntalaisia siitä, mitä he toivovat ja tarvitsevat.

Mitä pidät valtuuston tärkeimpänä tehtävänä tällä koittavalla valtuustokaudella? Mikä on tärkein asia, jonka haluaisit saavuttaa valtuustokauden aikana?

Valtuuston tärkein tehtävä tulevalla kaudella on turvata lähiseurakunnan hengellisen elämän monimuotoisuus ja taloudellinen kestävyys muuttuvassa taloustilanteessa ja ajassa. Tämä edellyttää vastuullisia päätöksiä erityisesti kiinteistöjen ja resurssien käytön suhteen sekä panostusta mm. henkilöstön jaksamiseen.

Toivon, että voin olla vaikuttamassa valtuuston toimintakulttuuriin oman persoonani ja näkemysteni kautta. Aikaa ja energiaa menee varmasti myös valtuustotyöskentelyn, hallittavan kokonaisuuden hahmottamiseen sekä työskentelyn lainalaisuuksiin opetteluun.

Mitä vielä haluaisit tuoda ilmi ja sanoa seurakuntalaisille?

Haluan rohkaista jokaista seurakuntalaista ”omistamaan” seurakuntansa. Seurakuntayhteys kuuluu meille kaikille, ei vain niille, jotka ovat aktiivisia nyt, vaan myös niille, jotka etsivät paikkaansa tai eivät kykene enää aktiiviseen toimintaan. Valtuustotyöhön lähden kuuntelevalla asenteella, avoimin mielin ja sydämellä, joka haluaa rakentaa yhteyttä, ymmärrystä ja tulevaisuutta, jossa hengellinen elämä kantaa meitä kaikkia. Ymmärrän, että ensikertalaisena minulla on paljon opittavaa, mutta silti vaikuttaminen sekä valtuustotyöhön ja paikalliseen yhteisööni on mahdollista.

Toivon, että mahdollisimman moni käyttää äänioikeuttaan ja osallistuu – sillä yhdessä me muodostamme hyvinvoivan seurakunnan.