Valtuuston toistuvat ja rinnakkaiset kokoukset – kirkkoherra taustoittaa tilannetta

Uutiset arkkipiispa Leon koollekutsuman valtuuston kokouksen toistuvasta keskeytymisestä ja jatkumisesta sekä nyt valtuuston puheenjohtajan koollekutsuman rinnakkaisen 1.9. kokouksen päätöksien toteamisesta laittomiksi ovat herättäneet seurakuntalaisissa ihmetystä. Seurakunnan Facebook-sivulla aiheen tiimoilta on käyty keskustelua. Seurakuntaan on otettu myös erikseen yhteyttä ja pyydetty taustoittamaan tilannetta.

Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo ei ole halunnut enempää kommentoida tilannetta.

“Pidän tietyn etäisyyden seurakuntaan ja katson hiippakunnan piispana, että seurakunta hoitaa sille kuuluvat velvollisuudet. Minä puolestani teen sen, mikä on minun velvollisuuteni hiippakunnan piispana. Asia on nähdäkseni täysin selvä.”

Seurakunnan tiedotus välittää seurakuntalaisten esittämät kysymykset Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salmiselle.

Arkkipiispa Leo on lähettänyt seurakunnan valtuustolle kutsun 6.6. ja kokouksen esityslistan 28.7. Miksi arkkipiispa on kutsunut valtuuston koolle ja määrännyt kokoukselle ulkopuolisen puheenjohtajan? 

Kirkkojärjestyksen mukaan hiippakunnan piispan ei tarvitse erikseen perustella syitä, miksi hän kutsuu valtuuston koolle tai määrää yksittäiselle kokoukselle erillisen puheenjohtajan. (Kirkkojärjestys 88§)

Arkkipiispa Leo on rohkaissut lukemaan seurakunnantarkastuksen pöytäkirjan, jossa hänen mukaansa on lueteltuna syyt, miksi hän on katsonut tarpeelliseksi kutsua valtuusto koolle.  Seurakunnantarkastus pidettiin 25.- 29.5.2022 eli isä Esipaimen lähetti kutsun pian tarkastuksen jälkeen.

Arkkipiispan koollekutsuman kokouksen asialistalla on kahden henkilövaalin lisäksi kiinteistöjen Liisankatu 29 –Unioninkatu 39 sekä Mannerheimintie 8 tulevaisuudesta päättäminen. Seurakunnantarkastuksen pöytäkirjassa todetaan, että seurakunnalla on mittava kiinteistöomaisuus, joka on ammattimaisen ylläpitämisen johdosta pysynyt toistaiseksi hyvässä kunnossa Unioninkatu 39 ja Liisankatu 29 kokonaisuutta lukuun ottamatta. Lisäksi pöytäkirjassa arkkipiispa nostaa esille päätöksenteossa olevat haasteet.

Seurakunnantarkastuksen pöytäkirjassa todetaan, että “kiinteistölautakunnan tekemät ehdotukset eivät mene luottamuselimissä läpi toivotulla tavalla, vaan palautuvat jatkotyöstämiseen. Tapa on hidas ja tulee seurakunnalle kalliiksi, kun on tehtävä joutuisia kiinteistöjen kuntoon liittyviä päätöksiä”.

Seurakunnantarkastuksen pöytäkirja on julkaistu kokonaisuudessaan seurakunnan sivuilla ja suosittelen jokaista tutustumaan siihen.

 

Valtuuston puheenjohtaja kutsui valtuuston myös koolle samalla asialistalla kuin arkkipiispa Leo, ja tämä 1.9. pidetty valtuuston kokous oli päätösvaltainen.  Millä perusteella neuvosto on 12.10. todennut valtuuston puheenjohtajan koollekutsuman 1.9. kokouksen päätökset laittomiksi?  

Valtuuston kokous 1.9. oli varmasti sinällään laillinen, mutta laillista ei ollut se, että se oli numeroitu samalla numerolla kuin arkkipiispan kutsuma kokous. Hallintojuristin lausuman mukaan valitulle puheenjohtajalle ei ole säädännössä annettu rinnakkaisvaltaa suhteessa hiippakunnan piispaan. Arkkipiispan esityslista tulee käsitellä arkkipiispan kutsumassa kokouksessa.  Valtuuston hyväksymän työjärjestyksen mukaan kirkkoherra ja muut esittelijä ovat sidotut neuvoston kantaan.  Toimeenpanokiellolla pyrittiin vain ja ainoastaan säädösten mukaiseen käsittelyjärjestykseen.

 

Miksi näit tarpeelliseksi viedä valtuuston 1.9. kokouksen kirkollishallituksen ja neuvoston käsiteltäväksi? 

Kirkkoherrana vastaan, että seurakunnassa päätökset syntyvät laillisessa järjestyksessä. Koin velvollisuudekseni selvittää rinnakkaisen valtuuston kokouksen laillisuus. Arkkipiispa Leo toimii hiippakuntansa kirkkoherrojen esimiehenä ja on kirkkomme hengellinen johtaja. Hänellä on täysi luottamukseni.

 

Arkkipiispan koollekutsuma kokous pidettiin ensimmäisen kerran 29.8. ja se ei ollut päätösvaltainen eli kokoukseen osallistui alle puolet valtuutetuista. Tämän jälkeen kokousta on jatkettu 7.9., 6.10. ja 27.10. Mitä luulet, miksi arkkipiispan koollekutsumat kokoukset eivät ole olleet päätösvaltaisia? 

En voi vastata kysymykseen yksittäisten valtuutettujen puolesta. Kokouksiin on osallistunut jokaisella kerralla noin 6- 9 valtuutettua 21 valtuutetusta. Erityisesti Helsingin alueen edustajat ovat jääneet pois kokouksista. Monet ovat ilmoittaneet syyn jäädä pois kokouksesta vasta kokouspäivänä, muutamat eivät lainkaan.

Ainoa syy, mitä minulle on kerrottu kokouksesta pois jäämiselle, on, että kokoukselle erikseen määrätty tekninen puheenjohtaja ei miellytä. Osa valtuutetuista ei siis näe perusteltuna, että valtuuston nykyinen puheenjohtaja ei johda kokousta.

Nähdäkseni kyse on kuitenkin vain yhdestä kokouksesta ja arkkipiispalla on laissa määritelty oikeus määrätä tietyn asian käsittelyyn ulkopuolinen puheenjohtaja.

Oma luottamukseni kokoukselle määrättyyn puheenjohtajaan ei ole horjunut: hänet on kutsuttu huolehtimaan, että päätös asiassa tehdään ja että keskustelu on asiallista. Kokoukselle määrätty puheenjohtaja ei käytä äänioikeutta, eikä näin ollen vaikuta päätöksentekoon.

 

Minkä lain mukaan arkkipiispan koollekutsumaa valtuuston kokousta on jatkettava? Kuinka kokousta, joka ei ole päätösvaltainen, voidaan jatkaa? 

Tässä sekoitetaan yksittäisen kokouksen jatkaminen ja se seikka, että kirkkojärjestyksen 88§ mukaan hiippakunnan piispan määräämän kokouksen esityslista tulee käsitellä nimenomaisesti kyseessä olevassa kokouksessa. Jos toisin menetellään, niin valtuusto voisi esimerkiksi boikotoinnilla estää aina kirkkojärjestyksen 88§:n käyttämisen eli hiippakunnan piispa ei voisi kutsua valtuustoa koolle.

 

Kirkkoherrana olet valtuuston jäsen ja neuvoston puheenjohtaja. Onko arkkipiispalla puheoikeutta valtuuston kokouksissa? 

Arkkipiispalla ei ole erikseen puheoikeutta valtuustossa. Valtuuston puheenjohtaja voi harkintansa mukaan jakaa puheenvuoroja. Muistan tilanteita, että valtuustolle on saanut puhua lehtireillä ollut henkilö, jolta haluttiin kysyä jotakin asiaa.

 

Arkkipiispa Leo ei ole itse osallistunut kokouksiin, vaan paikalla on ollut Haminan piispa Sergei. Keskustelussa on esitetty väitteitä siitä, että arkkipiispa ja seurakuntamme kirkkoherra pyrkivät painostamaan valtuuston jäseniä päätöksenteossa. Mitä vastaat tähän?

Arkkipiispa ei ole kertaakaan ilmaissut tahtotilaansa muuhun, kuin että ratkaisu tehtäisiin. Ketään ei ole pyydetty muuta kuin lukemaan materiaalit ja huomioida myös rahoitustilanne. Kirkkoherra on sidottu työjärjestyksen mukaan neuvoston pohjaesitykseen, kunnes keskustelu valtuustossa on aloitettu. Neuvosto on jo keväällä, maaliskuussa, tehnyt päätösesityksen valtuustolle.

 

Miksi kiinteistöjen tulevaisuudesta päättäminen on nyt asialistalla? 

Seurakunta omistaa asuin- ja liikehuoneistot. Valtuusto vastaa näin Liisankatu 29 ja Unioninkatu 39 sekä Mannerheimintie 8 kiinteistöjen taloudesta.

Kiinteistökysymyksen käsittely on edennyt vuosikaudet valtuuston ja neuvoston päätöksin. Viimeksi tehty kiinteistöselvitys on vuoden 2020 neuvoston päättämä: tuo neuvosto tarkasti huolella sekä muutti selvitykseen liittyvää tarjouspyyntöä ja päätti yksityiskohtaisesti, keneltä tarjouksia pyydetään, ja mikä tarjous valitaan. Asia pyöri selvityksen valmistumisen jälkeen jonkin aikaa kiinteistölautakunnan ja neuvosto välillä, kunnes vihdoin tehtiin päätösesitys valtuustolle maaliskuussa 2022.

Yleisesti voin todeta, että jos taloutta halutaan tasapainottaa, niin pitää osata lukea talouden tunnuslukuja. Esimerkiksi ei riitä, että katsoo vuokratuotot, vaan on katsottava myös kyseessä olevaan kiinteistöön kohdistuvat kulut. Tilikauden tulos ei ole sama asia kuin kassaan jäänyt voitto tai tappio.

Toimiva johto tulee noudattamaan valtuuston kiinteistöjä koskevia päätöksiä, kuten se tähän astikin on tehnyt. Julkishallinon erityspiirre on, että valtuustotasolla tehdään ratkaisut ja vastuu niiden toteuttamisesta jää johdolle. Valtuuston tulee noudattaa lakia ortodoksisesta kirkosta 79§, joka sanoo, että “Seurakunnan tuloja saa käyttää vain seurakunnan tehtävien toteuttamiseen.”

Seurakunnan etu on hoitaa hyvin kiinteistöt, mutta jos siihen keskitytään, niin tulee huomioida sen vaikutukset toimintaan. Kukaan ei hyödy ratkaisujen pitkittymisestä, varsinkaan korjausvelan takia huonokuntoiset kiinteistöt. Seurakunta on käyttänyt vuosien varrella huomattavan rahamäärän selvityksiin, joiden tulokset ovat olleet valtuuston käytössä kuukausien ajan. Sille emme voi mitään, jos eri selvitykset tulevat samankaltaiseen lopputulemaan. Olennaista on mielestäni taata seurakuntalaisille kirkon tavoite- toimintasuunnitelman mukaisesti korkeatasoinen jumalanpalveluselämä seurakunnassa. Meillä se tarkoittaa laajaa aluetta ja yli 22 000 jäsentä. Useiden tutkimusten mukaan kirkkoon kuulumista vahvistaa luottamus kirkon diakonia- ja kasvatustyöhön. Eli valtuuston keskeinen tehtävä on Kirkkojärjestyksessäkin valtuuston tehtävistä ensimmäisenä mainittu hengellisen elämän edistäminen.

 

Keskustelussa on esitetty arvailuja, että osa valtuutetuista vastustaa kokouksesta poisjäämällä kiinteistöjen myyntiä. Voiko arkkipiispan koollekutsumasta kokouksesta pois jäämällä jollakin tavalla vastustaa tai estää kiinteistöjen myyntiä? 

Valtuusto käyttää seurakunnassa ylintä päätösvaltaa. Vaaleilla valittujen valtuuston jäsenten tulisi tehdä päätöksiä ja heillä on virkavastuu osallistua kokouksiin. Kokouksesta pois jääminen voi tietysti olla protestin merkki, mutta pois jääminen ilman pätevää syytä on myös virkavelvollisuuden rikkomista. Jos haluaa vaikuttaa kiinteistöjen tulevaisuutta koskevaan päätöksentekoon, tulisi osallistua kokouksiin, äänestää ja tehdä päätöksiä. Kokouksesta pois jääminen ei voi olla ratkaisu, kuten nyt huomaamme.  Valtuusto on kokoontunut arkkipiispan koollekutsumana jo neljästi.

1.9. pidetyn kokouksen pöytäkirjasta voimme myös huomata, että kokouksesta pois jääneet eivät ole olleet keskenään kiinteistökysymyksestä samaa mieltä. Nähdäkseni nyt kyse ei ole kokouksen sisällöstä ja kiinteistöjen myynnistä, vaan siitä, että arkkipiispa on kutsunut valtuuston koolle seurakunnantarkastuksen jälkeen ja määrännyt kokoukselle erillisen puheenjohtajan.

Lopuksi haluaisin vielä todeta, että ymmärrän seurakuntalaisten huolen siitä, että seurakunnan kiinteistöistä huolehditaan hyvin ja tunnetaan oma vastuu.  Seurakunta on julkisoikeudellinen yhteisö ja kaikessa päätöksenteossa on noudatettava lakeja.

 

Haluaisitko vielä kysyä jotakin tilanteeseen liittyen? Voit lähettää palautteesi ja kysymyksesi seurakunnan tiedotukselle: tiedotus.helsinki@ort.fi  

 

Teksti: Vlada Wahlstén

Julkaisu aiemmin seurakunnan sivuilla: 

Seurakunnan tarkastuksen pöytäkirja antaa suuntaviivoja tulevaan – arkkipiispa Leo nostaa keskiöön luottamuksen merkityksen