Rovasti Heikki Huttusen opetuspuhe Jumalansynnyttäjän ilmestyksen juhlassa: ”Otammeko ilosanoman vastaan?”

Juhlan evankeliumi
(Luuk. 1:24–38)

Siihen aikaan 24 Sakariaan vaimo Elisabet tuli raskaaksi. Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä. Hän ajatteli: 25 ”Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta.” 26 Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan 27 neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. 28 Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” 29 Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. 30 Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. 31 Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. 32 Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. 33 Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” 34 Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” 35 Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. 36 Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella — hän, jota on pidetty hedelmättömänä! 37 Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” 38 Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

+ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Tänään vietämme Jumalansynnyttäjän ilmestyksen juhlaa. Se on evankeliumin, hyvän
sanoman julistamisen juhla. Se kuuluu kirkkovuoden 12 suuren juhlan joukkoon. Sitä
kutsutaan myös ”pikku pääsäiseksi” – juhlan sanoman merkityksen vuoksi ja sen vuoksi,
että se sattuu aina suuren paaston aikaan, ja on ikään kuin lupaus kaikesta siitä, mikä
toteutuu Herran pääsiäisenä.

Hyvän sanoman julistavat tänään meille sekä ylienkeli Gabriel että nuori neitsyt Maria.

Juhlan ainutlaatuisuutta korostaa se, että tänä vuonna juhla sattuu suuren paaston
arkipäiväksi. Juhla ei katkaise suurta paastoa, ei unohda mitä aikaa kirkko elää.
Jumalansynnyttäjän ilosanoma tulee paaston sisälle. Paaston jumalanpalveluskirjan
Triodionin sääntöjen mukaisesti vietämme tätä juhlaa illalla: päivän mittaan
valmistaudumme ja odotamme, ja illalla paaston arkipäivän ehtoopalvelus muuttuu
vaikuttavalla tavalla juhlan liturgiaksi.

Tämä ei ole pelkästään ”liturginen erikoisuus”, vaan se korostaa Jumalansynnyttäjän
ilosanoman juhlan ensimmäistä ulottuvuutta: enkeli tulee sisälle Neitseen kotiin,
evankeliumin sanoin astuu sisään hänen luokseen. Jumalan sanansaattaja tuo ilosanoman sinne missä
ihminen on, siihen todellisuuteen, jossa elämme. Jumala ei kutsu meitä ulos omasta
elämästämme, toiseen ulottuvuuteen tai mielikuvituksen tasolle. Ilosanoma tulee sisälle,
meidän luoksemme, meille asti.

Juhlan toinen tärkeä ulottuvuus on enkelin sanoma Neitseelle. Enkelin ensimmäinen sana
on ”iloitse”. Se ei ole ”pelkää” tai ”kuuntele” eikä ”tottele”. Neitsyt Maria on vilpitön ja
puhdas. Hän on valmis kuulemaan Jumalan tahdon ja luottamaan siihen. Taivaan Jumala
näki, että nuori tyttö Nasaretista on valmis ottamaan vastaan sanoman Jumalan
tarjoamasta pelastuksesta – ja vapaasta tahdostaan vastaamaan siihen.

Juhlan kolmas olennainen ulottuvuus on Neitseen vastaus enkelin tuomaan viestiin. Maria
vastasi koko ihmiskunnan puolesta. Hän vastaa käskysanalla: tapahtukoon. Hän on valmis palvelemaan Herraa; tapahtukoon niin.
Marian käskysana on sama, minkä Jumala sanoi, kun
Hän kaiken alussa loi maailmat. Nyt alkaa uusi luominen, kun Jumala tahtoo pelastaa
langenneen ihmiskunnan. Pojassaan Hän tulee sisälle luomakuntaansa, ja samastuu
luomansa ihmisen elämään ja kuolemaan. Tämä voi tapahtua vain ihmisen
myötävaikutuksella. Nasaretin tuntemattoman nuoren naisen käskysana tekee Jumalan
pelastusteot mahdollisiksi. Ihmisen vapaa tahto yhtyy Jumalan tahtoon. Tämä on
paradoksaalinen ja epätasainen dialogi Luojan ja luodun välillä. Tämä kysymys ja vastaus
on uskomme ytimessä.

Jumalan viesti ja aloite tulevat myös sisälle meidän elämäämme. Myös meille enkeli
huudahtaa: Iloitse! Neitseen käskysana johti Jumalan lihaksitulemiseen ja Kristuksen
pelastustekoihin – ristille ja ylösnousemukseen, Herran pääsiäiseen. Enkeli kutsuu
meitäkin tämän maailman varjoista ja levottomuudesta – valoon ja olennaiseen. Puhtain
Neitsyt vastasi meidänkin puolestamme, ja siksi meilläkin on vapaus lähteä mukaan
pelastuksen tielle, ilon ja elämän dialogiin.

Niin kuin paaston illan hämäryyteen ja katumuksen tunnelmaan tulee juhla sisälle ja
valaisee sen, koko suuri ja pyhä paasto on valmistautumista Herran pääsiäiseen ja sen
odotusta. Olemmeko valmiit vastaamaan enkelin viestiin? Otammeko ilosanoman
vastaan? Voimmeko yhtyä pyhän Neitseen uskoon ja luottamukseen: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Rovasti Heikki Huttunen
Keskiviikko 25. maaliskuuta 2026
Pyhän Kolminaisuuden kirkko