Kadonnutta paratiisia etsimässä

Turun yliopiston uskontotieteen dosentti Tuija Hovi kierrättää täpötäyttä opastettavien ryhmää kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa keltaisten loisteputkien valossa. Ulkona tuivertaa hyytävä tuuli, mutta sisällä kasvihuoneessa tunnelma on lämmin, jopa trooppinen. Seisahdumme kanelipuun katveeseen.

– Kanelipuu on ainavihanta laakeripuihin kuuluva kasvi. Se on vanha ja tunnettu mauste. Kaneli mainitaan myös Vanhassa testamentissa, jossa sitä kuvaillaan kultaakin kalliimmaksi, kertoo Hovi.

Ruissalon kasvitieteellinen puutarha ja uskontotieteen oppiaine ovat suunnitelleet yhteistyönä Pyhiä kasveja -kierrokset. Kierroksia on järjestetty jo parin vuoden ajan ja ne ovat saaneet kävijöissä innostuneen vastaanoton. Esimerkiksi viime joulukuun kierrokset varattiin hetkessä täyteen. Alkujaan pyyntö kierrosten järjestämiseen tuli puutarhalta.

– Sieltä kysyttiin, voisiko joku uskontotieteiden laitokseltamme tulla kertomaan Raamatun kasveista.

Mikä ihmeen öljypuu?

Hovin vetämillä kierroksilla tutustutaan paitsi Raamatun kasveihin, myös muiden uskontojen pyhiin kasveihin. Kasvit ovat olleet kautta aikain hengellisen elämän kannalta tärkeitä. Niille on annettu erilaisia rooleja ja merkityksiä uskonnollisessa ajattelussa.

– Näillä kierroksilla pyhä kasvi tarkoittaa erityistä uskonnon kannalta. Kasvi voi olla uskonnollisessa ajattelussa palvottu, kunnioitettu ja rauhoitettu. Voidaan ajatella, että jos pyhää kasvia vahingoittaa, vahingoittaa samalla jotain jumalallista.

Kasvihuoneen nurkkauksessa seisoo puu, joka on monille tuttu Kreikan lomamatkoilta. Oliivipuu eli öljypuu tuo mieleen Raamatun tarinan Nooan arkista:

Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä. (1. Moos. 8:11)

Oliivinlehvä onkin toivon symboli. Öljypuu mainitaan Raamatussa useissa kohdissa. Monikäyttöisen puun öljyä tarvittiin muun muassa juutalaisissa temppelirituaaleissa.

Jatkamme kierrosta varsin vaatimattoman kokoisen nahkealehtisen puun luo. Kyseessä on johanneksenleipäpuu. Sitä ei mainita lainkaan Raamatussa, mutta puun arvellaan liittyvän erääseen Raamatusta tuttuun henkilöön, nimittäin Johannes Kastajaan. Kristilliseen kertomusperinteeseen kuuluu tarinoita puun nimen syntyperästä.

– Erään tulkinnan mukaan erakkosaarnaaja Johannes Kastaja, joka eli metsähunajalla ja heinäsirkoilla, nautti mahdollisesti johanneksenleipäpuun hedelmiä eli tällaisten palkojen sisältöä, sanoo Hovi vilauttaen kapeaa ja ruskeaa palkoa.

Ihana kamala granaattiomena

Kasvitieteellisen puutarhan kätköistä kohoaa ylös laakeripuu. Siitä tehty laakeriseppele on menestyksen symboli, mutta laakeripuu liittyy myös varhaiskristittyjen vaiheisiin. He ajattelivat, että laakeripuu on paratiisin elämän puu. Varhaiskristityillä oli tapana asetella vainajat lepäämään laakeripuun lehvien päälle. Tästä siis juontaa juurensa sanonta ”levätä laakereillaan”.

Pyhyys liittyy myös kasvitieteellisiin puutarhoihin. Niiden historia ulottuu löytöretkiaikaan. Eksoottiset kasvit muistuttivat löytöretkeilijöitä kadonneesta paratiisista, jonka ihmiset menettivät syntiinlankeemuksen yhteydessä.

Tämä paratiisi haluttiin luoda uudelleen ja kasvillisuutta yritettiin tuoda Eurooppaan, mutta kasvit kestivät matkantekoa kehnosti. Tekniikan kehittyessä kasvit saatiin säilymään hengissä vivariumeissa eli kannettavissa lasikoissa.

Luostarin puutarhan taas voidaan ajatella olevan pienoiskuva maailmasta sellaisena kuin Jumala sen loi. Luostarin puutarha on paikka, jossa ihminen voi hiljentyä, pyrkiä harmoniaan ja vaalia luomakuntaa.

– Luostarit ovat omavaraisia ja ne olivat ennen vanhaan myös terveyskeskuksia, sillä niissä oli lääkeyrttituotantoa.

Raamatun tunnetuin hedelmä lienee eittämättä se kuuluisa omena, jonka Eeva tarjosi Aadamille. Raamatuntutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että syntiinlankeemuskertomuksen hedelmä on luultavasti ollut granaattiomena, koska kertomuksen syntysijoilla se on ollut todennäköinen vaihtoehto.

Granaattiomena mainitaan myös muualla Raamatussa, esimerkiksi Korkeassa veisussa eli Laulujen laulussa, jossa kuvaillaan, kuinka morsian on yhtä ihana kuin granaattiomena.

– Olemme oppineet, että Eeva antoi Aatamille omenan. Meidän kulttuuripiirissämme hyvän ja pahan tiedon puun hedelmä on omena, mutta muissa kulttuureissa se saattaa olla myös jokin muu hedelmä, joka tunnetaan paremmin niissä kulttuureissa, huomauttaa Hovi.

Hän muistuttaa, että Raamattu on käännetty moneen kertaan ja käännös heijastaa aina omaa aikaansa.

– Raamattu on pyritty kääntämään niin, että ihmiset kulloisenakin aikana ymmärtävät sitä.

Kultaa, suitsuketta ja mirhaa

Eräässä kasvihuoneessa viheriöi monille tuttu huonekasvi apostolinmiekka. Se on esimerkki kasvista, johon liittyy uskonnollinen mielikuva kasvutavan takia.

– Apostolinmiekka tekee kaksitoista lehteä, ikään kuin kaksitoista apostolia. Sen jälkeen se kasvattaa rönsyn, jonka avulla se voi istuttaa itsensä uuteen kasvupaikkaan. Kasvi siis rönsyilee eli levittää sanomaansa, evankelioi.

Saman kasvihuoneen lammessa kasvaa papyruskaisla. Se vie ajatukset Moosekseen. Mooses syntyi israelilaisten ollessa Egyptissä orjuudessa ja faarao oli huolestunut, että israelilaiset liittoutuisivat vihollisheimojen kanssa. Niinpä faarao määräsi kaikki poikalapset tapettavaksi. Mooses-vauva laitettiin papyruskaislasta punotussa korissa Niilin rantakaislikkoon, josta hänet pelasti faaraon tytär, ja niin Mooses säästyi julmalta kohtalolta.

Mehikasvien huoneessa voi nähdä hieman kuivettuneen näköisen pensaan, joka on alkanut vetäytyä talvilevolle. Kyseessä on mirhapuu. Raamatusta muistamme kolme itämaan tietäjää, jotka toivat Jeesus-lapselle sen aikaisia ylellisyystuotteita lahjaksi, siis muun muassa juuri mirhaa.

Kun mirhapuun kuorta raaputtaa, se tihkuu pihkaa, jota käytetään tuoksuraaka-aineena. Mirhaa käytetään pyhän öljyn tuoksuaineena ja öljy sekoitetaan Konstantinopolissa eli Istanbulissa. Tämä kirkoissamme mm. mirhavoitelun sakramentissa käytettävä öljy valmistetaan ja siunataan käyttöön patriarkka Bartolomeoksen johdolla.

– Mirha viihtyy vaatimattomissa olosuhteissa kuivillakin paikoilla, kertoo Hovi.

Kierros lähestyy loppuaan. Vielä pitää kysyä Hovilta kuuluisasta palavasta pensaasta, jonka Mooses näki Siinain erämaassa. Siitä, josta Raamatussa kerrotaan:

Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta vaikka se oli liekeissä. (2 Moos. 3:2)

Käy ilmi, että kasvitieteellisen puutarhan pihalla kasvaa pensas, joka voi syttyä tuleen. Näin talviaikaan pensas ei juuri ole katsomisen väärti, joten se ei kuulu kierrokseemme.

– Mooseksenpalavapensas on kasvi, joka kasvaa ulkona Suomessakin. Se sisältää eteerisiä öljyjä ja mitä kuumempi ilma on, sitä enemmän siitä haihtuu öljyjä. Siksi kyseinen pensas voi syttyä itsestään palamaan, jos sen ympärillä oleva ilma lämpenee tarpeeksi. Tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei sitä olisi aikoinaan kasvanut Siinain erämaassa.

Kevään Pyhiä kasveja -opastuskierroksista tiedotetaan Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan Facebook- ja internetsivuilla.

Teksti ja kuva: Saara Kallio

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 1/19. Löydät lehden täältä.