Elielille (vas.) parasta pääsiäisen ajassa ovat juhlinta perheen kanssa ja yökirkossa käynti.

23.3.2018

Kryptan täyttää hälinä ja broilerikastikkeen tuoksu. Kirkkaan viikon koululaisliturgiasta on lampsittu Uspenkin katedraalin holviin nälkäisin vatsoin.

Alkaa jokavuotinen rituaali, josta on tullut erottamaton osa pääsiäisen aikaa: oppivelvollisuuttaan suorittavien ortodoksinuorten ravitseminen. Tänä vuonna ruokitaan 1 500 oppilasta.

Palkattu keittäjä Marina Boubentchik on aloittanut ahkeroimisen jo aamukuudelta. Kahdeksalta eineet on paketoitu lämpölaatikoihin ja lähetetty kohti Katajanokkaa.

Päivän menu on kotiruokien aatelia: broilerikastike riisillä, kylkeen salaatti. Jälkiruoaksi tietenkin kulitsaa ja pashaa.

– Lopuksi voi olla myös pieni yllätys, ruokailuja vapaaehtoisena järjestävä Ulla Pesola vihjaa.

Lapset hymyilevät. Kyllähän me tiedämme mikä se on!

Juhlakauden avajaiset

Koululaisten ruokailun järjestäminen on jo perinteeksi muodostunut osa kirkasta viikkoa, seitsemän päivän jaksoa, joka aloittaa pääsiäisen juhlakauden.

Ortodoksisessa kirkossa koko juhlakausi kestää 40 päivää. Sen päättää helatorstai, Kristuksen taivaanastumisen juhla.

Pääsiäispalvelukset kirkkaalla viikolla vedetään yhtä riemullisesti kuin pääsiäisyönä. Alttarin ovet pidetään koko viikon ajan auki ja papeilla on yllään valkoiset jumalanpalveluspuvut.

Liturgioissa veisataan ylösnousemuksen riemua. Koko seurakunta kutsutaan juhlimaan, mutta erityisesti lapsiperheet ja koululaiset.

Kirkkaan viikon nimi on itsensä selittävä: ylösnousemuksen juhla on niin kirkas.

Buffet on auki

Hälinä keskeytyy, kun pastori Juha Hirvonen ottaa komennon. Hän kertaa käyttäytymissäännöt ja jakaa pöydät ruoanhakuvuoroihin.

– Muistakaa viedä roskat roskikseen, kuuluu isä Juhan valistus.

Jono kiemurtelee kohti keittiötä. Jokainen nuori vaikuttaisi ottavan salaattia lautaselleen. Se annostellaan itse, jotta ruokaa ei menisi hukkaan. Kastiketta annetaan kuitenkin reilu kauhallinen.

– Ruokailujen järjestämisellä on tarkoitus näyttää, että lapset ja nuoret ovat seurakunnalle tärkeitä, Pesola muistuttaa.

Tarjoiluissa on otettu huomioon allergiat ja erityisruokavaliot: perusversion lisäksi vaihtoehtoina on kasvis, maidoton, vegaani ja gluteeniton.

Pesola kertoo ruokailun ympäristöpolitiikan olevan pakon sanelemaa. Lautaset ovat kertakäyttöisiä, koska tilat ja resurssit eivät mahdollista kestoastioiden käyttöä.

– Mutta lautaset ovat kierrätysmateriaalista tehtyjä ja aterimet puiset.

Suu makeaksi

Lautaset alkavat tyhjentyä ja aterimia asetetaan kello viiteen. Musta jätesäkki syö vuorostaan ruokailuvälineet sisäänsä ja alkaa sulatella saalistaan.

Ruokailun kohokohta lähestyy: pajukori nousee papin olalle kuin säkki pukin selkään. Viimeiset vedot on aika kirjata nyt, sillä paljastus tulee 1, 2, 3…

Kyllä! Suklaamunia!

– Ylösnousemus-muna, isä Juha täsmentää. Niitä on tilattu koko viikkoa varten kuusisataa kappaletta.

Papit kulkevat lasten keskellä kuin paimenet karjalaumassa. Toinen käsi pajukorissa, toinen ylösnousemuksen munia ojentaen. Sen sijasta voi ottaa myös kettukarkin.

Läheisessä pöydässä munat on jo kuorittu. Eliel tuumaa, että herkkujen lisäksi pääsiäisessä parasta ovat yökirkko ja perheen kanssa vietetyt juhlat.

Benjamin Nguyenille pääsiäisajassa parasta on kevät, kun tulee lämmin. Yökirkossakin on käyty.

Siru Juuri-Ojalle kohokohtia ovat olleet vihtojen tekeminen ja siskon kanssa virpominen. Juuri ennen pääsiäistä on myös Juuri-Ojan synttärit, joten syitä juhlamielelle riittää.

Mieluisimmasta pääsiäisherkusta nuoret eivät pääse yksimielisyyteen. Pasha, mämmi ja suklaamunat saavat tasaisesti kannatusta.

Pyhän melua

Pääsiäisenä kirkko täyttyy lapsista.

– Ja se siinä on parasta, toteaa ortodoksisen uskonnonopettaja Leena Nikkilä-Hyttinen. Hän on käynyt ruokailuissa vuodesta 1992 lähtien.

Isä Juhallakin on opiskelijoita mukanaan. Hän toimii rehtorina Hetaniityn ala-asteella. Koulussa on parisenkymmentä ortodoksisen uskonnon opiskelijaa, joista suurin osa on tullut liturgiaan ja ruokailuun.

– Aloitin uskonnon opettajana vuonna 1985 enkä ole yhtään kertaa jättänyt tätä välistä, isä Juha muistelee.

– Joka pääsiäinen tänne on päästävä. Kaikki ne lasten äänet kirkossa, pyhän melua!

Tähän aikaan vuodesta papit todella näkevät, kuinka paljon kirkossa onkaan lapsia. Isä Juhan katse kiertää kammiossa.

– Olemme yhteistä perhettä.

Teksti ja kuva: Teemu Perhiö

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 2/18. Lue lehti: https://www.lukusali.fi/index.html?p=Ortodoksiviesti&i=b7cab5ba-2918-11e8-9959-00155d64030a

Kategoriat Ortodoksiviesti
Jaa juttu