Kohtuus käyttöön

Ortodoksina ei ole aina helppo kulkea rinta rottingilla ympäristöasioiden huomioimisen suhteen. Taitamme matkaa yhteiseen palvelukseen usein yksin pitkienkin matkojen päästä. Kirkon lämmetessä pakkasella jopa epämukavan kuumaksi energiankulutus on valtava. Kierrätyksen perusteidenkin kanssa on välillä vähän niin ja näin.

Samaan aikaan ortodoksinen traditio askeesin, paaston sekä luonnon vesien äärellä toimitettavien vedenpyhitysten ja ristisaattojen kohdalla antaa hyvät eväät aikamme suurimman ympäristöongelman, ilmastonmuutoksen, torjumiselle. Asian tärkeyttä on alleviivattu vuosikymmenten ajan viettämällä kirkkovuoden ensimmäistä päivää luomakunnan päivänä.

Ortodoksiviesti kävi kysymässä kirkon keskushallinnolta, aktiiviselta seurakuntalaiselta sekä Kuopion ortodoksisten kierrättävien nuorten ryhmältä, miten me ortodoksit voimme vastata ilmaston lämpenemisen asettamaan haasteeseen.

Käsien ristiminen ei riitä

Arjen tekoihin koko kirkkokuntaa on patistanut korkein mahdollinen taho, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos. Hän on nostanut ilmastonmuutoksen suurimmaksi maapalloon kohdistuvista uhkista. Kädet ristissä ei tavan seurakuntalaistenkaan auta tilannetta taivastella.

Hyvinkääläinen seurakunta-aktiivi Aki Korpela kertaa ilmastopäästöjen aiheutuvan pääasiassa syömisestä, asumisesta ja liikkumisesta.

– Seurakuntalaisina voimme vähentää lihan syöntiä. Kirkon perinnekin ohjaa siihen, että liha olisi juhlaruoka.

– Voimme myös katsoa, ettemme lämmitä liikaa. 20 astetta on oikein mukava sisälämpötila talvella ja siihen tottuu nopeasti, vaikka aiemmin koti olisikin lämmitetty kesälämpöiseksi, tuumii Hyvinkään Karjalan valistajien kirkossa diakonina palveleva Korpela.

Kirkon palvelukeskuksen johtaja Sirpa Koriala korostaa myös paastoaikojen merkitystä.

– Seurakunnissa varsinkin pidemmät paastoajat tarjoavat hienon tilaisuuden tuoda kirkon opetusta lähemmäs arkielämää. Voimme pohtia yhdessä, mitä kirkon askeettisen perinnön käytäntöön soveltaminen voisi tarkoittaa yksilön ja yhteisöjen tasolla juuri nyt, kannustaa Koriala.

Kirkon vaikutusmahdollisuudet yksittäisen seurakuntalaisen arjen toimintaan ovat rajalliset. Koriala korostaakin, että merkittävimmät ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävät toimenpiteet liittyvät kirkon omien toimintojen kehittämiseen.

– Päätöksenteossa pitäisi kaikilla tasoilla seurakunnissa ja keskushallinnossa kyetä pohtimaan, mitä vaikutuksia asioiden toimeenpanolla on suhteessa ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi meneillään oleva seurakuntaselvitys ja näky suuremmista seurakunnista on aivan oikeutetusti herättänyt kysymyksen, luoko se enemmän tarvetta ilmastoa rasittavalle matkustamiselle.

Koriala näkee kirkon tehtävänä olla ilmaston ja luomakunnan puolella valtakunnallisesti ja paikallisesti.

Kuopiossa pantiin toimeksi

Sosiaalisessa mediassa aktiiviset ortodoksit ovat jo todennäköisesti törmänneet Kuopion ortodoksisten kierrättävien nuorten Facebook-ryhmään. Sivulla jaetaan ortodoksisuuteen, kierrättämiseen ja nuorten maailmaan liittyviä sisältöjä. Lukion kurssia suorittavat ryhmäläiset ovat tehneet kaksi ympäristöaiheista videota, joista ensimmäistä on jaettu jo yli 17 000 kertaa.

Koko maassa ainutlaatuista, ortodoksisuuden ja uskonnot mediassa yhdistävää kurssia vetää lehtori Heli Nupponen.

– Nuorten tavoitteena on herättää yhteisöjä ja yksilöitä suojelemaan luontoa ja pitämään ympäristöstä huolta. He toivovat, että kierrätys lisääntyisi niin kouluissa, työpaikoilla kuin kotonakin. Ja että kaikki miettisivät valintojaan ruokakaupassa, vaatekaupassa ja muita hankintoja tehdessään, kertoo Nupponen ryhmän tavoitteista.

Nuoria on kiitetty rohkeudesta yhdistää kaksi tärkeää asiaa: luonnonsuojelu ja usko. Ryhmäläiset kannustavat seurakuntia ilmastotyöhön kierrätyksen, kimppakyytien sekä hankintojen puolella. Esimerkiksi kirkkokahveille kannattaa valita lähellä tuotettuja vaihtoehtoja.

Moraalinen selkäranka käytännön teoiksi

Kirkkokunnilla on pitkät perinteet ihmisten valintoihin vaikuttamisessa. Moraalinen selkäranka on kääntynyt sujuvasti käytännön teoiksi luterilaisen sisarkirkkomme toiminnassa.

Seurakunnat ovat voineet ottaa käyttöön ympäristödiplomin, nuorille on ollut tarjolla vihreitä kripareita sekä pääsiäisen alla kohtuutta korostava suosittu ekopaasto-kampanja.

Myös sanat ovat tekoja. Ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön voimme kirkossa kannustaa niin jumalanpalveluksissa, opetuksessa kuin julkisessa keskustelussakin.

– Olisi hyvä, jos piispat ja papit ottaisivat useamminkin kantaa näihin asioihin. Vuoden 2009 kirkolliskokouksen pohjalta on ortodoksisen kirkon sivuilla laadittu aika hyvä ympäristöohjeisto, joka suurelta osalta on yhä ajankohtainen, summaa Korpela.

– Siitä olisi helppo ammentaa aineksia erilaisiin kirjoituksiin, saarnoihin ja opetuspuheisiin. Loppujen lopuksi kyse on pienistä, arkipäivän asioista, joissa voi – aivan kuten uskossa – edetä askel kerrallaan.

Ilmastonmuutos on voimistumisestaan huolimatta edelleen vaikeasti hahmotettava ympäristöongelma. Ongelmien tullessa lähemmäs arkea asiassa on helpompi aktivoitua. Näin on käynyt Heinävedelle suunnitellussa kaivoshankkeessa. Tilanteen kriittisyys on kirvoittanut selkeät kannanotot aina arkkipiispasta lähtien.

Ensi vuonna kirkossa ollaan viettämässä valtakunnallista ristisaattojen vuotta. Samassa yhteydessä nostetaan ilmastoon liittyvää tietoisuutta kirkon yhteistyöjärjestöjen suunnittelupöydällä olevassa Ristisaattohankkeessa.

– Ristisaattovuoden punaisena lankana on käytännön ympäristötekojen esiin nostaminen. Tarkoitus on osoittaa, miten jokainen voi vaikuttaa oman hiilijalanjäljen pienentämiseen. Ristisaattovuosi alleviivaa Jumalan luomakunnan sopusointuisen tilan ylläpitämisen keskeistä merkitystä elämän jatkumiselle, tiivistää Koriala.

Teksti: Anu Heikkilä

Kuva: Ortodoksiviestin arkisto

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 2/19. Lue lehti täältä.