Päivän sana 
Päivän pyhät 
"Yhdessä me tähän jouduimme, ja yhdessä me tästä selviämme", sanoo Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo.
”Minne arkkipiispa Leo on kadonnut?”
Näin kuului seurakuntalaisen kysymys netissä – hän kun oli tottunut näkemään isä esipaimenen jalkautuvan mahdollisimman usein laumansa pariin.
Vastaus on yksinkertainen.
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo jakaa tällä hetkellä hyvin monen suomalaisen arkitodellisuuden: hän työskentelee etänä ja pysyttelee kotikaranteenissa viranomaisten ohjeiden mukaisesti. Ohjeistus koski ensin 70 vuotta täyttäneitä kansalaisia, mutta on sittemmin laajentunut koskemaan kaikkia niitä, joille kotona pysyttäytyminen on suinkin mahdollista.
Isä esipaimen on kiitollinen siitä, että sattui olemaan Helsingin residenssinsä sijasta Kuopiossa, kun Suomen hallituksen ohjeet julkaistiin. Ei siksi, etteikö Helsinki olisi hänelle tärkeä, vaan siksi, että nyt tyttärellä on mahdollisuus huolehtia ruokahuollosta – suositusten mukaan täytyy välttää kaupassakäyntiä ja kaikkia muitakin ihmiskontakteja.
Asioita on hyvä suhteuttaa
Vaikka arkkipiispa pysyttelee toistaiseksi kotikaranteenissa, hän ei suinkaan ole uutispimennossa. Tieto Uudenmaan eristämisestä on tavoittanut hänet – kuten moni muukin uutinen, pyyntö ja tiedustelu. Isä esipaimen suhtautuu niin Uudenmaan eristämistoimiin, omaan kotikaranteeniinsa ja koronaviruskriisiin rauhallisesti ja Jumalan kaitselmukseen luottaen.
”Toki yhden maakunnan eristäminen on meille kokemuksena aivan uusi, mutta muualla maailmassa on turvauduttu sekä paljon tiukempiin, että toisaalta väljempiin keinoihin. Sitä paitsi kyseessä ei ole Uudenmaan täydellinen eristäminen muusta Suomesta, vaan ne, joilla on perusteltu syy liikkua sinne ja takaisin, pääsevät kyllä kulkemaan.”
Muutenkin isä esipaimen perää suhteellisuudentajua.
”Mietin joka ilta lapsia al-Holin leirillä ja ihmisiä Turkin ja Kreikan rajalla sijaitsevilla pakolaisleireillä. Heihin verrattuna meillä ei ole Suomessa mitään hätää. Totta kai koronavirus on maailmanlaajuinen koettelemus ja kriisi, ja ymmärrän täysin, että arjen hankaloituminen ja sen ongelmat rasittavat meitä – puhumattakaan siitä huolesta ja surusta, jota monet tuntevat esimerkiksi sairastuneen tai menehtyneen läheisensä takia. Tämä kaikki on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää. Mutta siitä huolimatta on hyvä suhteuttaa asioita. Sitä paitsi tämä kriisi tarjoaa meille mahdollisuuden analysoida tapahtunutta ja oppia siitä jotakin – ellei juuri tällä hetkellä, niin myöhemmin”, arkkipiispa sanoo.
”Meillä Suomessa ei ole ollut pitkään aikaan suuria koettelemuksia, vaan olemme saaneet elää helppoa elämää. Niin että koetetaan nyt vain kestää ja olla lähimmäistemme apuna ja tukena. Yhdessä me olemme tähän joutuneet, ja yhdessä me tästä selviämme.”
Elämme iankaikkisuutta varten
Isä esipaimen muistuttaa, että me elämme viime kädessä tulevan maailman elämää varten. Sitä kohti pyrkiessä kärsimykselläkin on oma tärkeä tehtävänsä. Se kutsuu meitä hengelliseen kasvuun; katumukseen ja synnintuntoon – mutta lopulta myös ylösnousemuksen riemuun.
Arkkipiispa haluaa lohduttaa niitä, jotka murehtivat tänä vuonna kirkkojumalanpalveluksista, synnintunnustuksesta, ehtoollisesta ja pääsiäisyön palveluksesta paitsi jäämisen takia.
”Ymmärrän hyvin tämän murheen. Mutta rukous ei tarvitse rekvisiittaa. Monilta ortodokseilta varmasti löytyy kotialttari tai edes yksi ikoni, jonka edessä voi rukoilla. Suhtautukaamme tähän poikkeustilaan siten, että nyt meillä on kerrankin kirjaimellisesti mahdollisuus ´elää rauhassa ja hiljaisuudessa Jumalan kunniaksi´.”
Jos jostakin tekisi mieli ihmisiä nuhdella, niin tottelemattomuudesta sekä toimimisesta vastoin esivallan ohjeita ja vetoomuksia. Tottelemattomuutta ja nöyryyden puutetta saattaa ilmetä Kirkon sisälläkin.
”Kaikkien täytyy nyt ymmärtää, että viranomaisten antamien ohjeiden ja rajoitusten noudattaminen tai noudattamatta jättäminen on monille lähimmäisillemme kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys.”
Lopuksi isä esipaimen haluaa vielä kiittää kirkon tiedotusta ja kriisityöryhmää sekä papistoa, jotka kaikki ovat työskennelleet ahkerasti ja harkitusti tässä poikkeustilanteessa.
Susanna Somppi
