Tarina loppuu

Helsingin seurakunnan ensimmäinen oma suomenkielinen lehti ilmestyi joulun alla 1950 nimellä Uskon Viesti – Uudenmaan ortodoksilehti. Suomessa julkaistiin valtakunnallista ortodoksista Aamun Koittoa, mutta oman seurakunnan lehden ajateltiin olevan läheisempi.

”Toivomme, että tämä yhdysside seurakuntalaisten ja seurakunnan kesken muodostuu lujaksi, pysyväiseksi, rakentavaksi ja siunausta tuottavaksi.”

Lehti pyrki esittelemään seurakunnan jäseniä kiinnostavia asioita, hengellisiä kirjoituksia ja koti- ja ulkomaisia kirkollisia uutisia. Ensimmäisen lehden kokosivat päätoimittaja isä Johannes Suhola ja toimitussihteeri Onni Koivisto.

Vaatimaton A5:n kokoinen 20-sivuinen vihkonen ilmestyi toisen kerran 1951 pääsiäisen alla. Vasta vuonna 1961 Uskonviesti ilmestyi säännöllisesti viisi kertaa vuodessa.

Lehteä teki oman työnsä ohella silloinen diakoni Aleksander Korelin, josta tuli myöhemmin Helsingin seurakunnan kirkkoherra. Alan kokemusta ei ollut. Työ tekijäänsä opetti.

– Katselin muista lehdistä mallia, hän kertoi Ortodoksiviestin 50-vuotishaastattelussa.

Uskon viestillä oli venäjänkielinen edeltäjä, Gelsingforskij Prikodskij Listok. Sitä julkaisi sittemmin pyhäksi pappismartyyriksi julistettu Aleksander Hotovitski. Hän toimi Helsingin seurakunnan kirkkoherrana 1914–1917. Lehdessä oli Hotovitskin kirjoittamia saarnoja, runoja ja kuvauksia seurakunnan elämästä.

Enimmäkseen hengellistä

Uskon viestin ensimmäisissä numeroissa oli enimmäkseen hengellisiä kirjoituksia piispa Aleksanterilta ja papeilta Tapani Revolta ja Niilo Karjomaalta.

Lehdessä kuvastuu seurakunnan monikielisyys. Kirjailija Tito Colliander kirjoitti vuoden 1961 pääsiäisnumerossa jutun äidinkielellään ruotsiksi Påsknattens ­glädje, pääsiäisyön ilosta. Colliander avusti lehteä säännöllisesti pitkään.

Vuoden 1963 alusta lehteä alettiin painaa tabloidikokoisena sanomalehtipaperille. Ilmestymistahti vaihteli 1960-luvulla, seurakuntalaiset saivat vuosittain 5–9 lehteä.

Ulkoasultaan lehti oli enimmäkseen tekstiä, sisältö seurakunnan toimintoja, hengellisiä kirjoituksia sekä koti- ja ulkomaan kirkollisia uutisia.

Lehteä laajennettiin vuonna 1964 lasten- ja nuortensivuilla, joille pantiin seurakunnan lasten ja nuorten lehden Apostoli Andreaksen sisältö. Nuorisotyöntekijät kirjoittivat menneistä tapahtumista ja tiedottivat tulevasta toiminnasta. Ajan kuluessa lasten ja nuorten sivut vakiintuivat Ortodoksiviestissä aukeamaksi.

Aikakauslehdeksi 1968

1960-luvun loppupuolella lehdessä tehtiin useita muutoksia. 1968 tabloidimuoto vaihdettiin aikakauslehdeksi, kuvia lisättiin, ja lehti alkoi ilmestyä kymmenen kertaa vuodessa.

Kahdeksan vuotta Uskon viestistä vastannut Aleksander Korelin vihittiin papiksi, ja hän siirtyi papintöihin. Korelinin jälkeen pari numeroa teki Tapani Repo. Häntä seurasi ensimmäinen maallikko päätoimittajana, Irinja Nikkanen. Myöhemmin karjalaisen ja ortodoksisen kulttuurin edistäjänä tunnetuksi tullut Nikkanen toimi päätoimittajana vuosina 1969–1972.

Uskonviestissä kirjoitusten kielet lisääntyivät. Suomen ja ruotsin lisäksi tekstejä julkaistiin myös venäjäksi.

Nikkasen kaudella lehdessä oli edelleen runsaasti hengellisiä kirjoituksia. Piispalla oli vakiopalsta, ja säännöllisesti kirjoittivat myös kirkkoherra Mikael Kasanko sekä isät Arvi Karpov ja Johannes Karhusaari.

Seurakuntalaisten kieli vaihtui vähitellen. Uskonviesti alkoi ilmestyä säännöllisesti 1960-luvulla. Kuva: Anu Miller

Ammattitoimittaja 1970-luvulla

Nikkasen jälkeen yhden lehden toimitti teologi ja kirjailija Merja Merras, minkä jälkeen pestiä jatkoi vuodesta 1972 ammattitoimittaja Eila-Maija (Saksa) Mirolybov.

Mirolybovista alkaen päävastuuta lehdestä ovat käytännössä kantaneet journalismin ammattilaiset.

Mirolybov toimitti lehteä oman työnsä ohella 10 kertaa vuodessa.

Hän muistelee, miten Uskonviesti taitettiin yhdessä yössä. Toinen työvuoro Ylen tv-reportterille alkoi iltakymmeneltä Liisankadun pappilatalossa. Pitkän pöydän ääressä apuna taitossa oli Ylen kuvaaja Mikko Nurmi. Painosta saadut kapeat palstaliuskat katkottiin saksilla ja liimattiin taittopohjille. Lehti valmistui aamuyön pikkutunteina.

1970-luvulla Uskonviestin sisältö muuttui uutismaisemmaksi reportteri Mirolybovin myötä. Hän seurasi aktiivisesti oman seurakunnan ja kirkon tapahtumia: pappilataloa remontoitiin, Uutta Valamoa rakennettiin ja patriarkka Pimen vieraili Suomessa.

Lehteen tuli kysymys-vastaus-juttutyyppi: Kuukauden kysymys, ja toisaalla lehdessä kirkkoherra Aleksander Korelin vastasi seurakuntalaisia askarruttaviin aiheisiin.

Mirolybovista myös tuli lehden ensimmäinen päätoimittaja, kun vuonna 1974 toimittaja-nimike vaihdettiin päätoimittajaksi. Lehteen saatiin vuonna 1978 myös ensimmäinen päätoiminen työntekijä. Uskonnonopettaja Tarja Lehmuskoski hoiti puolipäiväisenä toimitustyön rutiineja ja piti huolta muun muassa lehden ilmestymisaikatauluista.

Kun Mirolybov lopetti seitsenvuotisen oto-työnsä, Lehmuskoski vastasi Uskonviestistä siihen asti, kunnes  Hertta Rovio tuli päätoimittajaksi vuona 1979. Lehmuskoski sijaisti 1980-luvulla Roviota useasti tämän poissaoloaikoina.

Rovion aikana Uskonviestissä julkaistiin laajoja kuvareportaaseja. 1970-luvulla väri lisääntyi, ensiksi kannessa ja juhlanumeroissa.

UskonViestistä Ortodoksiviestiksi

Toimittaja Tertti Lappalaisesta tuli Uskonviestin ensimmäinen kokoaikainen päätoimittaja 1991. Lehdessä tehtiin muutoksia. Nimi vaihdettiin vuonna 1991 Uskonviestistä Ortodoksiviestiksi. Lehteen ilmestyivät päätoimittajan pääkirjoitukset, ja väri lisääntyi sisäsivuilla.

Ortodoksiviestissä seurattiin kotimaan yhteiskunnallisia kysymyksiä, ja mitä kirkko ja seurakunta voivat tehdä. Lappalaisen kanssa ja hänen sijaisenaan toimi useaan otteeseen Tapani Kärkkäinen, joka hoiti lehden taiton.

Tapani Kärkkäinen toimi päätoimittajana 1993–1995. Häntä kiinnostivat yhteiskunnalliset kysymykset ja niistä keskustelu.

Yhteiskunnallinen ja kantaaottava linja vahvistui seuraavan päätoimittajan, Jyrki Härkösen, kaudella (1995–1998). Hän teki Ortodoksiviestiä yhdessä Tapani Kärkkäisen ja Pasi Peiposen kanssa.

– Se (lehti) herätti keskustelua, ihastusta ja vihastusta, Härkönen muisteli ­päätoimittajakauttaan Ortodoksiviestin 60-vuotisjuhlanumerossa vuonna 2010.

Räväkkä linja ei miellyttänyt seurakunnan päättäjiä. Seurakunnanneuvosto lopetti Härkösen työsuhteen päätoimittajana 1998. Härkönen sai luvan jatkaa toimittajana ja toimitussihteerinä. Hän vaihtoi toisiin tehtäviin. Vastaavana päätoimittajana seurasi kirkkoherra Veikko Purmonen.

Purmosen lisäksi kaksi muuta kirkkoherraa, Leo Huurinainen ja Markku Salminen, toimi vastaavana päätoimittajana vuosina 1999–2010. Käytännön toimitustyön hoitivat toimittajat Hellevi Matihalti, Pauliina Happo ja Mari Vainio.

Vasta vuonna 2010 lehdelle valittiin taas journalisti-päätoimittaja, Tiina Makkonen (2010–2015).

Uuvuttava tahti yhdelle

Makkosen alkuaikana lehti ilmestyi peräti 11 kertaa vuodessa. Sittemmin ilmestymistahti vakiintui kahdeksaan numeroon vuodessa. Päätoimittaja teki 40-sivuista lehteä ensimmäiset neljä vuotta yksin, ja työhön kuului myös lehden taitto.

– Päällimmäisenä ovat jääneet mieleen valtava työmäärä ja paljon mukavia ja kannustavia ihmisiä ympärillä, Makkonen kertoo sähköpostihaastattelussa.

Hän vei läpi Ortodoksiviestin ulkoasu-uudistuksen, jonka jälki näkyy yhä muun muassa kannessa, palstojen värityksessä, kirjaintyypeissä ja seurakunnan tapahtumasivujen rakenteessa.

Ortodoksiviesti liitettiin Aikakauslehtien liittoon ja sitoutui alan vapaaehtoiseen itsesäätelyelimeen Julkisen sanan neuvostoon ja sen eettisiin periaatteisiin, journalistin ohjeisiin.

Makkosen aikana Ortodoksiviesti laajeni seitsemän seurakunnan lehdeksi 2014. Helsingin lisäksi lehti jaettiin Haminan, Kotkan, Lappeenrannan, Lahden, Tampereen ja Turun seurakuntalaisille. Turku irtaantui yhteistyöstä kolmen numeron jälkeen.

Sivumäärä vakiintui 56:een. Päätoimittajan työtaakkaa tuli jakamaan 2014 osa-aikainen toimitussihteeri Laura Karlin. Taitto ulkoistettiin lopullisesti Aste Helsingin taittajille vuodesta 2015.

– Pidin tärkeänä, että lehti luo yhteisöllisyyttä ja motivoi seurakuntalaisia kokemaan kirkkoon kuulumisen mielekkääksi, Makkonen kertoo linjastaan.

– Koin lehden tehtäväksi levittää yleistä kristillisyyden sanomaa kuin kirkossa olevia toisistaan poikkeavia näkemyksiä erilaisista asioista. Etsin lehdestä mieluummin tarinoita ja pohdintoja, jotka ohjaavat minua kristittynä ja seurakuntalaisena.

Riippumaton ja lukijalähtöinen

Tiina Makkosta seurasi vuonna 2015 päätoimittajana toimittaja Mirva Brola. Hän uudisti lehden rakennetta. Jutut ryhmiteltiin aiheen mukaan Arkena, Pyhänä ja Huomenna-osastoon.

Brolan aikana korostui lukijalähtöisyys ja journalistinen riippumattomuus.

Tehtiin lehden ensimmäinen laaja lukijatutkimus, ja lukijapalautetta alettiin kerätä säännöllisesti joka lehdestä.

– Lehti on tärkeä yhteydenpitäjä tavallisille ortodokseille. Se saattaa olla ainoa linkki kirkkoon tai seurakuntaan. Lehdestä lukijat saavat myös kuvaa, mitä kirkossa tehdään, mihin verovaroja käytetään ja millaisia palveluja ja toimintaa niillä saa.

Ortodoksiviesti laajeni vuonna 2017, kun Hämeenlinnan seurakunta liittyi mukaan. Ortodoksiviestistä tuli taas seitsemän seurakunnan lehti.

Työtä jakoi päätoimittajan kanssa toimitussihteeri toimittaja Saara Kallio vuodesta 2017 osa-aikaisena ja 2018 kokoaikaisena. Saara Kallio on vastannut erityisesti lehden tapahtumakalenterista, kulttuuriosastosta ja kirjoittanut lukuisia henkilöhaastatteluja.

– Päällimmäisenä on jäänyt mieleen työnkuvan monipuolisuus. Olen suhtautunut työhöni palvelutehtävänä. Lehti ja sen tekijät palvelevat seurakuntalaisia ja kirkkoa. Lehdessä olen halunnut nostaa esille erilaisia vähemmistön vähemmistöjä, esimerkiksi kolttasaamelaiset. Erilaisuus on yksi kirkkomme rikkauksista.

Mirva Brola siirtyi toukokuussa 2021 Kiinteistölehden toimituspäälliköksi vanhempainvapaaltaan. Häntä sijaisti vanhempainvapaiden aikana 2020­–21 toimittaja Anne Kärkkäinen, kuten myös 2017–2018.

Anne Kärkkäinen (oik.) ja Saara Kallio juttukeikalla Imatralla vuonna 2020. Kuva: Jorma Liesma

Pitkäaikaisia avustajia

Ortodoksiviestillä on ollut erinomaisia avustajia. Heistä mainittakoon toimittaja-valokuvaaja Päivi Arvonen, joka on vastannut ulkomaanjutuista. Kirjailija Riikka Juvonen on tulkinnut muun muassa Raamatun hahmoja ja kuvittanut juttunsa piirroksin. Ortodoksiseen teologiaan perehtynyt FL Matti P. Pulkkinen on kirjoittanut teologisia juttusarjoja, ja sotahistoriaan erikoistunut vapaa kirjoittaja Seppo Simola on valottanut ortodoksien ja kirkon sodanaikaisia tapahtumia. Isät Jarmo Hakkarainen ja Raimo Sissonen ovat kirjoittaneet hengellisiä tekstejä.

Myös Esipaimenet, seurakuntien kirkkoherrat ja papit ovat avustaneet Ortodoksiviestiä.

Vaalilehtiä ja koronaa

Vuodet 2019–21 ovat olleet poikkeuksellisia kirkon hallinnonuudistuksen ja koronavirusepidemian vuoksi.

Vaalilehdet tehtiin peräkkäisinä vuosina, ensin normaalisti 2019 ja seurakuntien yhdistymisten vuoksi vuonna 2020. Ortodoksiviestistä tuli kolmen seurakunnan eli Helsingin, Kaakkois-Suomen ja Tampereen seurakunnan lehti vuoden 2021 alusta, kun yhteen liittyivät Helsingin, Lahden ja Hämeenlinnan seurakunnat. Kaakossa Hamina, Kotka ja Lappeenranta yhdistyivät Kaakkois-Suomen seurakunnaksi, ja Vaasan kappeliseurakunta liittyi Tampereen seurakuntaan.

Koronavirusepidemia vaikeutti lehden tekoa 2020–21. Sisältöä ja rakennetta piti muokata useasti ja yllättäen, kun kokoontumisrajoitukset vaihtuivat kahden viikon välein. Seurakunnan toimintoja suljetiin, mikä aiheutti epävarmuutta lehden tapahtumatietojen julkaisussa. Kalenterisivuja oli vähemmän kahdessa lehdessä, jolloin Ortodoksiviesti ilmestyi 52-sivuisena 56:n asemesta.

Koronaepävarmuudessa myös Ortodoksiviestin 70. ilmestymisvuosi jäi huomaamatta vuonna 2020. Lehteä toimitettiin etätyönä maaliskuusta 2020 elokuuhun 2021.  Päätoimittajan kotitoimitus oli Tampereella ja toimitussihteerin Turussa.

Käsissäsi on nyt historian viimeinen Ortodoksiviesti. 71 vuoden ympyrä sulkeutuu. Suomessa on jälleen yksi valtakunnallinen ortodoksinen julkaisu, koko kirkon yhteinen Aamunkoitto. Sen nettilehti alkoi ilmestyä maaliskuussa ja painettu lehti juhannuksen alla 2021.

Ortodoksiviestin viimeinen numero 5/2021 ilmestyi 26.8.2021.

Lähteet

Hellevi Matihalti, 2002: Uskon Viestistä Ortodoksiviestiin, seurakuntalehden vaiheita teoksessa Ortodoksisuutta eilen ja tänään, ­Helsingin ortodoksinen seurakunta 1827–2002 (toim. Petri Piiroinen)

Ortodoksiviestin vuosikerrat 2010–2021.

Haastattelut: Mirva Brola, Saara Kallio, Laura Karlin, Tiina Makkonen, Eila-Maija Mirolybov, Veikko Purmonen ja Mari Vainio.

Teksti: Anne Kärkkäinen

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 5/21.