Piispa Sergei Pyhän Kolminaisuuden kirkon 195-vuotisjuhlassa: ”Meidät on kutsuttu olemaan valona maailmalle näinä pimeinä aikoina”

Piispa Sergein opetuspuhe Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, Helsingissä 28.8.2022 pyhäkön vihkimisen 195-vuotisjuhlaliturgiassa.

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen,

Tämän sunnuntain evankeliumiteksti kertoo meille rikkaan nuoren miehen ja Jeesuksen kohtaamisesta. Rikas nuorukainen tuli kysymäään Jeesukselta, mitä hyvää  hänen tulisi tehdä, että hän saisi iankaikkisen elämän. Jeesus kehotti häntä pitämään käskyt: ” älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Näitä kaikkia käskyjä mies sanoi noudattaneensa, mutta mitä vielä puuttuisi?

Jeesus sanoi hänelle: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” Tämän kuultuaan nuorukainen lähti murheellisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. (Matt. 19:16-22).

Tämän ohjeen Jeesus antoi erityisesti tälle nuorukaiselle, joka oli tullut omaisuutensa orjaksi.

Tätä käskyä aarteesta taivaissa ovat vapaaehtoisesti noudattaneet kaikki ne miehet ja naiset, jotka vuosisatojen varrella ovat valinneet luostarielämän tien. Raamattu kutsuu nuoren miehen heikkoutta ahneudeksi ja se rinnastetaan epäjumalanpalvelukseen. Nuorukaisen ongelmien avain oli hänen rahoissaan. Hän rakasti enemmän omaisuuttaan ja asemaansa kuin Kristusta, ja se sai hänet lähtemään pois murheellisena ilman etsimäänsä apua. Hän olisi kyllä sanut avun, mutta hän ei halunnut ottaa sitä vastaan.

Meidän itse kunkin on aika ajoin syytä pysähtyä tarkastelemaan itseämme ja elämäämme, ettemme tulisi tuon rikkaan miehen kaltaisiksi. Välttämättä rahanhimon ei tarvitse olla meidän epäjumalamme vaan se voi olla jokin muu asia tai viattomaltakin tuntuva harrastus, mikä saa osakseen kaiken huomiomme ja aikamme niin, että Jumala ja rukous Hänen puoleensa voi vähitellen unohtua kokonaan. Näin jostakin harrastuksestakin voi tulla meille epäjumala, jos emme tiedosta asiaa ajoissa.

Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.” (Matt. 6:19-20). Ja vielä ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”(Matt. 6:33).

Rikkaus ei sinänsä ole synti, mutta siitä voi tulla sielun pelastuksen este, jos rahasta ja omaisuudesta tulee epäjumala. Jos rikas ei tee auttamistyötä ja jaa rikkaudestaan vähempiosaisille, hän tekee syntiä. Kaikki omaisuus mitä meillä on, on viime kädessä Jumalan omaa ja se on meillä vain lainassa. Kuoleman jälkeen emme voi mitään viedä mukanamme hautaan.

Pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen sanoo: ”Kristus liikuttuu, kun rakastamme lähimmäistämme enemmän kuin itseämme, ja täyttää meidät jumalallisella riemulla. Hän itse ei rajoittunut ’rakastamaan lähimmäistään kuin itseään’, vaan uhrasi itsensä ihmisten edestä.” Ja ”Tulee oppia iloitsemaan antaessaan. Kun joku iloitsee antaessaan, hän on asennoitunut oikein. Hän on yhteydessä Kristuksen kanssa, hänellä on Jumalan armo.”

Pyhä Johannes Krysostomos sanoo, että ”Kaikkien on autettava lähimmäisiään, rikkaan enemmän, köyhän vähemmän, kunkin on annettava almuja kykyjensä mukaan.”

Vietämme tänään tämän pyhäkön vihkimisen ja samalla Helsingin ortodoksisen seurakunnan 195-vuotisjuhlaa. Tämä kirkko on Helsingin seurakunnan alkukoti. Monet sukupolvet vuosikymmenten saatossa ovat kantaneet rukouksensa Jumalan puoleen tällä paikalla. Ympärillämme olevat seinät ovat lähes kahdensadan vuoden ajan rukouksien kyllästämiä ja ikonien sekä sakraaliesineiden pyhyys on hyvin aistittavissa. Tämän kirkon rukoilevat seurakuntalaiset muodostavat yhteisön, joka kokoontuu säännöllisesti toimittamaan yhteistä palvelusta, liturgiaa, pääsääntöisesti kirkkoslaavin kielellä. Tästä pienestä pyhäköstä on kasvanut monta kirkkoa käsittävä, monikansallinen ja monikulttuurinen, suuri Helsingin ortodoksinen seurakunta.

Seurakunnassa meidän tulisi kokea ortodoksisen uskomme kautta ykseyden ja yhteisyyden tunnetta keskenämme. Mikä on se asia, josta meidät tunnistetaan Kristuksen seuraajiksi? Se on keskinäinen rakkaus. Jeesus antoi meille käskyn: ”Rakastakaa toisianne! Niinkuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34-35).

Onko tässä yhteisössä muistettu tätä Vapahtajamme käskyä – rakastakaa toisianne? Uutena piispana ja tämän seurakunnan jäsenenä olen surullisena havainnut, että keskinäinen rakkaus, rauha ja toinen toisensa kunnioittaminen ovat olleet välillä kadoksissa. Tässä meiltä vaaditaan rakkautta, mielenmuutosta ja parannusta tämän seurakunnan tulevaisuuden hyväksi, koko kirkkomme parhaaksi ja Jumalan kunniaksi.

Meidät on kutsuttu seurakunnan jäseninä rakastamaan toisiamme, rakentamaan yhteistä hyvää ja olemaan valona maailmalle näinä pimeinä aikoina. Kristus sanoo meille tänäänkin: ”Niin loistakoon teidän valonne ihmisille, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”(Matt. 5:16).

Eräänä ykseyden merkkinä koronatilanteen helpottaessa ja piispainkokouksemme yksimielisellä päätöksellä palaamme tästä liturgiasta lähtien yleisortodoksiseen käytäntöön ja perinteeseen jakamaan Pyhää Ehtoollista yhdellä lusikalla.

Suokoon Kaikkivaltias Jumala keskinäisen rakkauden ja rauhan hengen enentyä tässä pyhässä seurakunnassa nyt ja tulevaisuudessa!

Aamen.

Haminan piispa Sergei