Päivän sana 
Päivän pyhät 
Ortodoksisen kamarikuoron konsertti juhlistaa Suomen ortodoksisen kirkon autonomian 100-vuotisjuhlaa. Kirkon juhlavuoden tunnuksen (pyöreä muunnelma kirkon tutusta logosta) on suunnitellut graafinen suunnittelija Ulriikka Haahti.
Ortodoksinen kamarikuoro juhlistaa Suomen ortodoksisen kirkon sataa autonomista vuotta juhlaohjelmistolla, joka esitetään Kallion kirkossa lauantaina 9.9.2023 kello 19 alkavassa konsertissa.
Kamarikuoron Tomos100-konsertti on musiikillinen matka kirkkomme autonomian alkuvuosista nykypäivään. Ortodoksisen kirkon ja kirkkomusiikin juuret ovat perinteessä. Eri aikakausien säveltäjät ovat vuoroin ottaneet etäisyyttä slaavilaiseen ja bysanttilaiseen traditioon, vuoroin lähestyneet sitä. Konsertissa kuullaan jumalanpalvelusveisuja eri vuosikymmeniltä. Konsertin juonnon on laatinut professori Maria Takala-Roszczenko.
Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä Suomen ortodoksinen kirkko pyrki vakiinnuttamaan asemaansa ja kehittämään omaa musiikillista perinnettään. Ortodoksista kirkkomusiikkia käännettiin ja sovitettiin suomen kielelle kirkkoslaavinkielisistä veisuista. Myös uutta sävellettiin jonkin verran – pääasiassa venäläiseen tyyliin itäisen ortodoksisen musiikin perinteitä heijastaen. Merkittäviä tämän aikakauden säveltäjiä olivat Aleksei Krasnostovski (1880-1967), Peter Akimov (1885-1956), Boris Jakubov (1894-1923).
Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä oli Suomen evankelisluterilaisen kirkon käytännöillä jonkin verran vaikutusta: kansallisen yhtenäisyyden nimissä etsittiin jopa yhteistä sävelkieltä molemmille kansankirkoille. Valamon luostarissa oli käytössä rikas valamolainen sävelmistö. Slaavinkieliset veisut adoptoitiin suomennettuina osaksi Suomen kansallista kulttuuria. Monet valamolaiset veisut ovat edelleen aktiivikäytössä ja niitä voi kuulla missä tahansa ortodoksisessa pyhäkössä.
Arkkipiispa Paavali teki suuren työn (ennen piispaksi vihkimistään) sovittaessaan ja nuotintaessaan Valamon ja Venäjän kirkon veisuja suomen kielelle. Kaikkien kirkkokuorojen tuntema ”Homevigilia” vuodelta 1942 onkin melkoinen kokoelma juhlavia vigilian veisuja. Myöhemmin ap Paavali kallistui yksinkertaisemman ja arkaaisemman sävelilmaisun kannalle, joka haki innoitusta ennemmin Bysantista ja Kreikasta kuin Venäjältä.
Kirkkomusiikilla on aina ollut suhde myös taidemusiikkiin, toisinaan kompleksinen. Monet jumalanpalvelusveisut sisältävät musiikillisia ja esteettisiä arvoja ja sopivat esitettäviksi konserteissakin. Jotkin sävellykset on alun perinkin sävelletty vain konserttikäyttöön, vaikka niiden nimet ja tekstit liittyvätkin jumalanpalveluksiin. Einojuhani Rautavaaran (1928-2016) Vigilia lienee näistä tunnetuin. Peter Mirolybov (1918-2004) sävelsi sekä taiteellisesti kunnianhimoisia jumalanpalvelusveisuja että konserttikappaleita. Virpi Leppänen käytti taitavasti vanhoja melodia-aiheita sävellystensä pohjana.
Viime vuosikymmeninä ovat kirkkomme piirissä toimineet säveltäjät tuottaneet uusia ja tuoreita teoksia Suomen ortodoksisen kirkon käyttöön. Leonid Bashmakov (1927-2016), Timo Ruottinen, Mikko Sidoroff ja monet muut ovat rikastuttaneet käytössämme olevaa kirkkomusiikkia uutta luoden, mutta traditiota kunnioittaen.
Ortodoksinen kamarikuoro on pian 30-vuotisen taipaleensa aikana laulanut jumalanpalveluksissa ja konserteissa kaikkien edellä mainittujen säveltäjien teoksia. Tomos100-konsertissa teemme ajallisen matkan Suomen ortodoksisen kirkon autonomiseen sataan vuoteen. Konsertissa yhdistyvät sävelet ja pienet tarinat niiden takana.
Lisätietoa: Ortodoksinen kamarikuoro
Konsertin liput ovat ostettavissa verkossa 19.6. alkaen tästä linkistä.
Katso myös:
Patriarkka Bartolomeos Suomessa ja seurakuntamme vieraana 8.-12.9.
