Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen joulutervehdys: ”Me kuulumme Kristukselle”

B A R T O L O M E O S
JUMALAN ARMOSTA KONSTANTINOPOLIN, UUDEN ROOMAN, ARKKIPIISPA
JA EKUMEENINEN PATRIARKKA
KOKO KIRKON TÄYTEYDELLE
ARMOA, LAUPEUTTA JA RAUHAA
BETLEHEMISSÄ SYNTYNEELTÄ VAPAHTAJA KRISTUKSELTA

Kunnioitettavat esipaimenveljet ja siunatut lapset Herrassa,

Ylhäältä tulevan armon kautta olemme jälleen tänä vuonna saapuneet Jumalan Sanan lihaksi tulemisen juhlapäivään. Hän tuli maailmaan ja asui keskuudessamme sanomattoman ihmisrakkautensa tähden. Kunnioitamme psalmein ja veisuin, sanomattomalla ilolla, suurta lihaksi tulemisen salaisuutta, joka on Johannes Damaskolaisen mukaan ”uutta uudempi, ainoa uusi asia auringon alla,”. Sen kautta meille avautuu armossa tie jumaloitumiseen ja sen kautta koko luomakunta uudistetaan. Joulussa ei ole kyse tunteista, jotka tulevat ja menevät, vaan eksistentiaalisesta, kokonaisvaltaisesta osallistumisesta itse jumalalliseen ekonomiaan ja huolenpitoon.

Evankelista Matteus (1:18–2:1–23) todistaa, että maailman johtajat pyrkivät alusta asti hävittämään jumalallisen lapsen. Me uskovat, kun julistamme ”Kristus on syntynyt” Isän Jumalan Pojan ja Sanan lihaksi tulemisen juhlan merkiksi, kuulemme samalla myös Hänen kärsimyksensä surulliset kellot sekä ylösnousemuksen voittohuudon ”Kristus on noussut kuolleista”. Kuulemme siinä viestin kuoleman kukistumisesta ja yhteisen ylösnousemuksen odotuksesta.

Sanat ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha” kaikuvat jälleen maailmassa, joka on täynnä väkivaltaa, sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisarvon murentumista. Tieteen ja teknologian hämmästyttävä kehitys ei ulotu ihmisen sielun syvyyteen, sillä ihminen on aina enemmän kuin mitä tiede voi ymmärtää tai mihin teknologinen kehitys tähtää. Ihmisolennossa oleva kuilu taivaan ja maan välillä ei ole ylitettävissä tieteen keinoin.

Nykyään puhutaan paljon ”metaihmisestä” ja ylistetään tekoälyä. Unelma ”yli-ihmisestä” ei toki ole mitään uutta. Käsite ”metaihminen” nousee teknologisen kehityksen viitekehyksestä ja ajatuksesta, että ihminen olisi varustettavissa sellaisilla välineillä, jotka olivat ennen mielikuvituksenkin ulottumattomissa ja joiden avulla ihmiskunta voisi ylittää nykyiset inhimilliset rajoitukset. Kirkko ei pelkää teknologiaa. Se näkee tieteellisen tiedon ”jumalallisena lahjana,” mutta ei kuitenkaan jätä huomiotta tai vähättele tieteisuskoon liittyviä vaaroja. Pyhä kirkolliskokous Kreetalla 2016 korosti kristinuskon roolia maallisen sivilisaation terveessä kehityksessä, sillä Jumala on asettanut ihmiset työtovereikseen sekä pyhän luomakunnan paimeniksi.

Lopullinen vastaus keskeiseen kysymykseen on annettu lopullisesti jumalihmisyyden mysteerissä. Tämä kysymys on kysymys siitä, miten säilytämme ”persoonan kulttuurin”, sen pyhyyden kunnioituksen sekä arvostamme sen kauneutta teknologisen kulttuurin keskellä. Miten pystymme tähän oman aikamme teknologisen kaikkivoipaisuuden ja ylivertaisuuden edessä, miten pystymme tähän inhimillisen kulttuurin muutoksissa ja kehityksessä sekä ihmisjumalan palvonnan ja ihmiskunnan ylilyöntien pyörteessä? Vastauksena on, että Jumalan Sana tuli lihaksi, totuus on tullut ja varjo on väistynyt. Meille ihmisille tämän totuuden julistaminen liittyy suoraan heidän suhteeseensa Jumalaan, vastauksena Jumalan omalle laskeutumiselle ihmisten pariin ja myös Jumalan toisen tulemisen odotukseen ja kohtaamiseen. Tämä elävä usko tukee inhimillistä kamppailua kohdata maallisen elämän ristiriidat ja haasteet. Usko tukee maallista elämää, joka saa elämänsä ”leivästä” (Matt. 4:4), siis yhteiskunnallista ja kulttuurista kehitystä. Kuitenkaan mikään elämässämme ei voi kukoistaa ilman viittausta Jumalaan, ilman hänen valtakuntansa elämän, ilon ja totuuden täyteyden horisonttia.

Joulu on tilaisuus tiedostaa jumalallisen vapauden mysteeri ja ihmisen vapauden suuri ihme. Kristus kolkuttaa ihmisen sydämen oveen, mutta tuon oven voi avata vain se ihminen, joka on päässyt tuosta vapaudesta osalliseksi. Kuten isä Georges Florovosky on kirjoittanut: ”On selvää, että ilman Häntä, ilman Kristusta, ihminen ei voi saavuttaa mitään. Mutta on jotain mihin yksin ihminen pystyy: vastaamaan Jumalan kutsuun ja toivottamaan Kristus tervetulleeksi.”

Vastamaalla myönteisesti ylhäältä tulevaan kutsuun, Kristus ilmestyy meille ”todellisena valona” (Joh. 1:9), ”tienä, totuutena ja elämänä” (Joh. 14:6), vastauksena perimmäisiin kysymyksiin ja ihmisälyn pyrkimyksiin, sydämen kaipaukseen ja ihmiskunnan toiveisiin. Samalla Kristus on vastaus luomakuntamme elämän alkuperään ja tarkoitukseen. Me kuulumme Kristukselle, jossa kaikki olevainen yhdistyy. Kristus on ”alfa ja omega, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” (Ilm. 22:13) Hänen vapaaehtoisen lihaksitulemisensa kautta, ihmisten ja heidän pelastuksensa tähden, Jumalan Sana ”ei asunut vain yksittäisessä ihmisessä, vaan kattoi persoonassaan koko ihmissuvun”, kuten Nikolaos Kabasilas kirjoittaa. Näin hän loi ihmiskunnalle yhteisen ikuisen päämäärän ja yhteyden. Hän ei vapauta yhtä kansaa, vaan koko ihmissuvun. Hän ei ole pelastava vedenjakaja vain historiassa, vaan uudistaa myös koko luomakunnan. Aivan kuten historiassakin, koko universumissa asiat ovat toisin ennen Kristusta ja hänen jälkeensä. Kirkko, joka ei ole tästä maailmasta, todistaa totuudesta ja tekee pyhittävää hengellistä työtään maailman elämän edestä läpi tuon historian, aina tuonpuoleiseen asti, jossa aurinko ei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen valtakunnassa laske milloinkaan.

Rakkaat veljet ja lapset Herrassa,

Polvistumme hartaudella Jumalanäidin edessä, joka kantaa sylissään Lasta, ja palvomme nöyrästi ”alussa ollutta Sanaa,” joka otti meidän hahmomme. Toivotamme teille kaikille siunattua ja pyhää joulunaikaa sekä armollista, terveellistä, rauhallista ja hyviä tekoja täynnä olevaa uutta Herran vuotta. Olkoon tuleva vuosi, jolloin koko kristikunta viettää ja kunnioittaa ensimmäisen Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlaa, täynnä hengellistä iloa ja jumalallisia lahjoja.

Jouluna 2024
+Konstantinopolin Bartolomeos
Harras esirukoilija kaikkien puolesta Jumalan edessä