Päivän sana 
Päivän pyhät 
Helsingin Liisankatu 29 A -kiinteistö on rakennettu lahjoitusvaroin vuonna 1905. Kotikirkko sijaitsee rakennuksen neljännessä kerroksessa. Kuva: Dimitri Tolonen
Pappilatalon Kotikirkossa Helsingissä vietetään seuraavaa temppelijuhlaa 24. marraskuuta. Pyhäkön kupoli loistaa ruskan keskellä Liisankadulla. Tarkkasilmäinen ohikulkija saattaa kuitenkin huomata 1900-luvun alussa rakennetun talon huonokuntoiset rappaukset.
Helsingin ortodoksinen seurakunta omistaa Liisankatu 29 ja Unioninkatu 39 -kiinteistökokonaisuuden ja on rakennuttanut molemmat talot. Näin myös niiden kunto on seurakunnan vastuulla. Kiinteistökokonaisuuteen on kertynyt noin 25 miljoonan korjausvelka.
Valtuusto on valtuuttanut seurakunnan ottamaan tänä vuonna 2,5 miljoonan lainan edellä mainittujen kiinteistöjen katto- ja julkisivuremontin toteuttamiseen. Korjauksien arvioidut kustannukset ovat kuitenkin ylittäneet annetun budjetin raamit, ja korjaukset ovat viivästyneet.
Viimeisinä vuosina ja vuosikymmenenä on keskusteltu useaan otteeseen erityisesti Liisankatu 29–Unioninkatu 39 -kiinteistökokonaisuuden korjauksista, mahdollisesta yhtiöittämisestä ja osittaisesta myynnistä.
Miksi asia nousee yhä uudelleen esille päätöksenteossa – eikä ratkaisua silti synny? Tässä jutussa pyritään valottamaan syitä, jotka ovat johtaneet outoon tilanteeseen.
Syyskuussa hylättiin aloite yhtiöittämisestä
Edellisen kerran seurakunnan Helsingin keskustan sijoituskiinteistöistä keskusteltiin Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuuston 26.9. kokouksessa. Valtuutettu Elise Tamminen oli tehnyt aloitteen Liisankatu 29 ja Unioninkatu 39 kiinteistökokonaisuuden yhtiöittämisestä. Valtuuston kokouksen esityslista ja aloite ovat luettavissa Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkosivuilla.
Aloitteessa ehdotettiin, että ”Unioninkatu 39 myytäisiin kiinteistökehittäjälle, jonka kanssa yhteistyössä seurakunta voisi kehittää omistukseensa jäävää Liisankatu 29 -asunto-osakeyhtiötä. Varoja Liisankatu 29:n korjauksiin ja kehittämiseen voitaisiin saada Unioninkatu 39:stä yhtiöittämisen jälkeen saadulla myyntivoitolla.”
Aloitteessa Tamminen katsoi tämän olevan ainoa ulospääsy taloudellisesti tukalasta tilanteesta:
”Seurakunnalla ei mielestäni ole tosiasiassa taloudellisia edellytyksiä selvitä Unioninkatu 39 – Liisankatu 29 tulevista eikä juuri nyt välttämättömistä ja mittavista peruskorjauksista ja remonteista, ja toimia käytännössä varoja kiinteistöihin sijoittajana ilman, että se näkyy seurakunnan toiminnoissa ja johtaa lopulta väistämättä seurakunnan nykyisten perustoimintojen karsimiseen. Kiinteistöistä ja niiden korjaustarpeesta tehdyt vuosikorjaus-, perus- ja muut askelmat osoittavat yhdessä taloudesta tehtyjen laskelmien kanssa, että valtuustolla ei ole vaihtoehtoja, jos se haluaa toimia vastuullisesti ja varmistaa seurakunnan talouden kestävyyttä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Seurakunta ei niin ikään voi tai saisi ottaa lainoja, joilla sidotaan vuosikymmeniksi tulevien sukupolvien mahdollisuudet selvitä perustoiminnoista ja kehittää seurakuntaa.”
Päätös siirrettiin seuraavalle valtuustolle – jonka valinta on avoin
Kiinteistöasia jumittaa vielä jatkossakin määrittelemättömän pituisen ajan, sillä seuraavan valtuuston valinnan ajankohta on täysin avoin.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan nykyisen valtuuston toimikauden oli määrä päättyä vuoden 2023 lopulla. Uutta valtuustoa ei voitu valita, sillä kirkollishallitus keskeytti valtuustovaalit 20.9.2023. Taustalla on kiista Helsingin ortodoksisen seurakunnan vaalialuejaosta. Nykyinen valtuusto jatkaa tehtävässään aina siihen saakka, kunnes uusi valtuusto valitaan.
Vaalit päästään toimittamaan vasta sen jälkeen, kun hallinto-oikeus on antanut päätöksen siitä, toimiko kirkollishallitus 20.9.2023 laillisesti keskeyttäessään valtuustovaalit Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa.
Näin myös kiinteistökysymys jää määrittelemättömäksi ajaksi pöydälle odottamaan seuraavan valtuuston valintaa.
Kirkkoherra: ”Ei pitäisi lykätä vuottakaan”
Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen vaikuttaa turhautuneelta pitkään jatkuneeseen pattitilanteeseen.
– Päätöstä sijoituskiinteistöjen osalta ei pitäisi lykätä vuottakaan. Olisi aika luottaa useisiin asiantuntijaselvityksiin, jotka toki ovat jo joiltakin osin vanhentuneita, koska valtuuston enemmistö on toivonut selvityksistä toisenlaista lopputulemaa.
Salmisen henkilökohtainen kanta on, että Liisankatu 29 tulisi säilyttää kokonaan seurakunnalla samoin kuin seurakuntasali ja kerhotilat Unioinkadun puolella.
– Erikseen on ratkaistava, pitääkö seurakunta joitakin huoneistoja omistuksessaan edellä mainittujen lisäksi. Mielestäni yhtiöittäminen olisi järkevintä siten, että seurakunta voisi myymillään osuuksilla rahoittaa osuutensa tulevasta remontista. Päätös tulisi alistaa kirkollishallituksen käsittelyyn sen taloudellisen arvon takia.
Salminen muistuttaa, että valta ja vastuu kuuluvat aina yhteen.
– Toimiva johto johtaa seurakuntaa luottamuselinten päätösten perusteella. Niin tehdään myös tilanteissa, joissa toimivan johdon huoli seurakuntatyön tulevaisuuden rahoituksesta on suuri.
Aamun Koiton pyynnöstä kirkkoherra laskee myös sijoituskiinteistöihin liittyviin selvityksiin vuosikymmenen varrella uponneen summan: yli 100 000 euroa.
– Tämän lisäksi pitäisi varmaankin arvioida sisäisenä laskentana muun muassa kiinteistöpäällikön ja hallintopäällikön asianhoitoon käyttämä aika. Nyt valtuusto on päättänyt, että seuraava valtuusto tekee ratkaisun – ja samalla on edelleenkin täysin epäselvää, milloin seurakunnassa voidaan pitää seuraavat valtuustovaalit.
Myyntiä suositeltiin jo vuonna 2011 – haluttiin lisää selvityksiä
Valtuusto on jo 1.9.2022 pidetyssä kokouksessaan päättänyt rajata kiinteistöjen tulevaisuuden kahteen vaihtoehtoon: kiinteistöjen osittaiseen korjaamiseen tai osittaiseen yhtiöittämiseen.
Tuolloin valtuusto edellytti, että seurakunnanneuvosto valmistelee molempia vaihtoehtoja sekä tuo valtuustolle yksityiskohtaisen suunnitelman, mitkä kiinteistön osat jäisivät seurakunnalle ja mitkä voitaisiin yhtiöittää tai myydä.
Valtuusto käsitteli neuvoston esitystä 7.12.2023, jolloin äänestettiin neuvoston pohjaesityksen, yhtiöittämisen ja osamyynnin sekä valtuuston 1. varapuheenjohtaja Ritva Blyn vastaesityksen välillä. Vastaesitys voitti äänin 9–5, ja sen mukaan valtuusto päätti: ”Etenemme edellisessä valtuuston kokouksessa päätetyllä tavalla ja teemme pakolliset korjaukset näihin kiinteistöihin. Uusi valtuusto uudella kaudella tekee lopullisen ratkaisun kiinteistön tulevaisuudesta.” (Valtuuston 7.12.2023 kokouksen pöytäkirja)
Nykyinen valtuusto ei ole suinkaan ensimmäinen, joka jättää Helsingin keskustan sijoituskiinteistöjä koskevan asian pöydälle tai palauttaa sen takaisin valmisteluun.
Seurakunnan sijoituskiinteistöjen tulevaisuus nousi ensimmäisen kerran valtuuston asialistalle vuonna 2011 kiinteistöselvityksen myötä. Jo tuolloin seurakunnalle suositeltiin sijoituskiinteistöjen myyntiä tai yhtiöittämistä.
13 vuoden aikana seurakunnalle on tehty useita selvityksiä. Viimeisin ja nyt tulevan valtuuston pöydälle jäänyt selvitys on tilattu vuonna 2019. Tuolloin neuvosto oli pyytänyt valtuustoa tekemään yksityiskohtaisia selvityksiä Unioninkatu 39 -kiinteistön myymistä varten. Valtuusto oli palauttanut asian neuvostolle perusteellisen selvityksen tilaamista varten. Neuvosto sai käsiteltyä tämän perusteellisen selvityksen vuoden 2022 alussa ja päätyi esittämään valtuustolle kiinteistöjen yhtiöittämistä ja osittaista myyntiä. (Neuvoston 10.3.2022 kokouksen pöytäkirja)
Lisäksi kaikki selvityksen vaihtoehdot toimitettiin valtuustolle. Valtuusto käsitteli juuri tätä esitystä ja selvitystä kokousessaan 1.9.2022, minkä jälkeen asia on jäänyt pöydälle seuraavan valtuuston päätettäväksi.
Kiinteistöpäällikkö Kaj Rosenberg kuvattuna Uspenskin katedraalin edustalla Suomen ortodoksisen kirkon autonomian 100-vuotisjuhlan yhteydessä. Kuva: Vlada Wahlstén
Kiinteistöjen korjausvelka kasvanut liian suureksi
Vääjäämättä nousee esiin kysymys, miksi kiinteistöasiassa ei edistytä?
– Ratkaisu on mittasuhteiltaan suuri, kirkkoherra Markku Salminen myöntää.
– Päätöksentekoa ovat estäneet asiaan liittyvät tunteet ja epäluottamus ammatilliseen valmisteluun. Kun ulkopuolisen selvityksen jälkeen asia on edennyt kiinteistölautakunnan ja neuvoston kautta valtuustoon on tulos ollut, ettei valmistelu riitä päätöksentekoon. (On kertynyt) satoja ja satoja sivuja taustamateriaalia, mutta silti on ollut vaikea tehdä päätöksiä, jotka olisivat seurakunnan rahoitussuunnitelman kannalta realistisia.
Kirkkoherra Salmisen mukaan on todennäköistä, että ratkaistaanpa asia suuntaan tai toiseen, tämän mittaluokan päätös alistetaan lopulta kirkollishallituksen ratkaistavaksi.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan kiinteistöpäällikkö Kaj Rosenberg katsoo selityksen olevan yksinkertainen: keskustan sijoituskiinteistöjen korjausvelka on kasvanut liian suureksi.
– Seurakunnalla ei ole tällä hetkellä varoja Liisankadun ja Unioninkadun kiinteistökokonaisuuden ylläpitämiseen. Selvityksien mukaan Unioninkadun ja Liisankadun kiinteistöillä on noin 25 miljoonan korjausvelka. Nyt meneillään olevat ja suunnitellut korjaukset tulevat kuitenkin käyttämään kaikki seurakunnan kassavarat ja edellyttämään lainanottoa. Seurakunnan tulisi siis ottaa 25 miljoonan euron laina ja sitoutua neljännesvuosisadaksi käyttämään kaikki tuottonsa lainanlyhennyksiin. Pankit edellyttäisivät lainan saamisen ehtona huomattavia sopeuttamistoimia eli seurakunnan toimintojen supistamista.
Laki ortodoksisesta kirkosta 79 § linjaa, että ”seurakunnan tuloja saa käyttää ainoastaan seurakunnan tehtävien toteuttamiseen.”
Seurakunnan sijoituskiinteistöjä ylläpidetään Mannerheimintie 8 -kiinteistöistä saatavilla tuloilla.
– Helsingin keskustan Mannerheimintie 8 -kiinteistö on tällä hetkellä ainoa kiinteistö, joka tuottaa voittoa. Mannerheimintie 8:n tuotot eivät kuitenkaan riittäisi 25 miljoonan lainan vuosittaisiin lyhennyksiin, Rosenberg sanoo.
– Asia on ollut käsittelyssä pitkään, osin valtuusto ei aina ole saanut korjausesityksiä: niitä on kiinteistölautakunnassa tai viimeistään neuvostossa siirretty eteenpäin investointisuunnitelmassa. Toki remonttivelan kertyminen on aina ollut valtuuston nähtävissä jokaisessa II lakisääteisessä kokouksessa vuosittain.
Pitkä laina sitoisi kädet tulevaisuudessa
Kiinteistöpäällikkö Kaj Rosenberg näkee seurakunnan tulevaisuuden haastavana, mikäli se sitoutuu pitkällä lainalla Unioninkadun ja Liisankadun kiinteistöjen kunnostamiseen.
– Jos sitoudumme niiden peruskorjaamiseen, tulee se merkitsemään sopeuttamistoimia muualla. Seurakunnan toimintaa jouduttaisiin supistamaan ja vähentämään henkilöstön määrää arviolta jopa kolmanneksella, noin 20 henkilötyövuodella. Mikäli henkilökuntaa vähennettäisiin näin paljon, jäisi väistämättä eri alueilla pyhäkköjä tai rakennuksia tyhjilleen. Pidemmällä tähtäimellä seurakunta ei pystyisi huolehtimaan kaikista, etenkään yllättävistä korjauksista – tai vaikkapa Mannerheimintie 8:n ylläpidosta. Mannerheimintie 8:n tuotto on tällä hetkellä vuositasolla vajaa miljoona. Se ei riittäisi edes mahdolliseen Liisankatu–Unioninkatu -peruskorjauslainan vuosilyhennykseen.
Jo nyt seurakunnassa ollaan taloudellisesti tiukilla pyhäkköjen ja kiinteistöjen nykyisten korjauksien kanssa. Valtuusto on pyytänyt kiinteistölautakunnalta selvitystä kiinteistöjen tilanteesta ja suunniteltujen remonttien toteutumisesta. Kiinteistölautakunnassa on perustettu työryhmä laatimaan seurakunnan sijoituskiinteistöjä koskien esityksiä neuvostolle ja valtuustolle jo esitettyjen vaihtoehtojen lisäksi.
– Hintojen nousu on aiheuttanut sen, että seurakunta joutuu käyttämään kaikki kassavarat Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkon peruskorjauksen sekä Lahden Pyhän Kolminaisuuden kirkon kirkontornin ja seurakuntasalin korjaukseen, kunhan Lahden remontti saadaan sopeutettua valtuuston myöntämään budjettiin.
Uspenskin katedraalin kiireellinen muurin korjaus on jo tällä hetkellä viivästynyt.
Kaj Rosenberg summaa tilanteen kahteen lauseeseen.
– Sijoituskiinteistöt vaikuttavat koko seurakunnan remonttien toteutukseen. Ja nyt tehdyt päätökset vaikuttavat koko seurakunnan tulevaisuuteen.
Valtuusto lykkää toimikauden lopulla isoja päätöksiä
Helsingin ortodoksisen seurakunnanvaltuuston puheenjohtaja Jefim Brodkinkatsoo yhden syyn nykyiseen tilanteeseen olevan se, että kiinteistöjen vuokratuotoista ei ole rahastoitu ylijäämää tulevia korjauksia varten.
– Ongelmallista on myös se, että vuokratuloista maksetaan keskusrahastomaksuja täysmääräisenä, eikä järjestelmä ota huomioon korjausvelkaan varautumista.
Brodkinin mukaan tässä tilanteessa kiinteistöjen myyminen ei tunnu ”kovin järkevältä” vaihtoehdolta. Hän valottaa päätöksenteon venymistä seuraavasti:
– Helsingin seurakunnanvaltuustossa on ollut useiden vaalikausien ajan käytäntö, että seuraavan valtuuston käsiä ei sidota tekemällä mitään suuria periaatteellisia päätöksiä juuri edellisen valtuustokauden päättyessä.
Kuten edellä todettiin, seurakunnan nykyisen valtuuston toimikauden oli määrä päättyä vuoden 2023 lopulla.
– Niinpä joulukuussa 2023 valtuusto päätti siirtää päätöksenteon seuraavalla valtuustolle, koska sen toimikausi oli päättymässä. Tämän jälkeen kirkon palvelukeskukselta tuli ohjeistus, jonka mukaan valtuusto jatkoi toimikauttaan, joskin samalla ohjattiin edelleen pidättäytymään tämänkaltaisista suurista päätöksistä.
Käytännössä kuitenkin sama valtuusto jatkaa yhä seuraaviin vaaleihin saakka – joiden ajankohta on yhä avoin.
Kun valtuustovaalit keskeytettiin, Helsingin ortodoksinen seurakunta sai kirkollishallitukselta toimintaohjeet. Lausunnon ja ohjeet on laatinut kirkon lakimies Jouni Heino. Lausunnossa todetaan: ”Helsingin ortodoksisen seurakunnanvaltuuston jäsenet pysyvät toimessaan siihen saakka, kunnes toimeen on valittu toinen henkilö. Vallitsevassa poikkeustilanteessa valtuuston ja muiden toimielinten on kuitenkin syytä rajoittaa toimintansa sellaisiin asioihin, jotka eivät siedä lykkäystä. Kun valtuuston toimikausi jatkuu, myös sen valitsemien toimielinten toimikausi jatkuu (OrtKL 50.2 §, 58.1 §:n kohta 3 ja KJ 99.1 §).
– Valtuusto päätti viime vuonna, että Unioninkatu–Liisankatu -kiinteistöön tehdään kiireelliset julkisivu- ja kattoremontit.
Brodkin huomauttaa, että kyseisiä remontteja ei ole toistaiseksi käynnistetty.
Budjetista päätetään marraskuussa – seuraa kokousta suorana
Helsingin ortodoksisen seurakunnan toiminta pyritään turvaamaan nykyisessä laajuudessaan, ja seurakunta on sitoutunut huolehtimaan kiinteistöstään ja hoitamaan kiireelliset korjaukset. Seurakunnan vuoden 2025 budjetista päätetään valtuuston kokouksessa 14. marraskuuta 2024.
Valtuuston kokoukset ovat julkisia tilaisuuksia, ja Helsingin seurakuntasalilla 14.11. kello 17.30 alkavaa kokousta voi tulla seuraamaan paikan päälle tai suoratoiston välityksellä Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavalla.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan omistuksessa on maantieteellisesti laajalla alueella kaikkiaan 21 pyhäkköä, leirikeskus, hautausmaa sekä Helsingin keskustan sijoituskiinteistöt
Seurakunnan kiinteistösijoitukset koostuvat Liisankatu 29- ja Unioninkatu 39 -kiinteistöistä, jotka ovat hallinnollisesti ja teknisesti yhtä kiinteistöä, sekä Mannerheimintie 8 -kiinteistöstä. Lisäksi seurakunnan kiinteistömassaan kuuluu Helsingin Lapinlahden hautausmaa ja Kaunisniemen leirikeskus, jossa on yhteensä yhdeksän rakennusta sekä hautausmaan historialliset hautamuistomerkit.
Liisankatu 29
Seurakunnan omistamat kiinteistöt kaipaavat kunnostusta. Kuva: Vlada Wahlstén
Seurakunta on saanut lahjoituksena Liisankadun kiinteistön vuonna 1905 alun perin työntekijöiden, erityisesti papiston asuintaloksi. Tuolloin laki edellytti, että seurakunnan tuli järjestää työntekijöille asunnot.
Seurakunnan papisto, Pyhän Kolminaisuuden kirkon isännöitsijä ja seurakuntalaiset hankkivat Liisankadulla olevan talon tontteineen jo vuonna 1834 seurakunnan työntekijöiden asuintaloksi. Tontin silloinen puinen rakennus kuitenkin purettiin ja tilalle rakennettiin uusi talo vuosisadanvaihteessa.
Vaikka Liisankatua kutsutaan edellään myös Pappilataloksi, ei kiinteistössä ole enää juurikaan papiston asuntoja.
Liisankadun kiinteistön neljännessä kerroksessa on Pappilatalon Kotikirkko eli pyhien Herran veljen apostoli Jaakobin ja suurmarttyyri Katariinan muistolle pyhitetty kirkko.
Lisäksi Liisankadulla on ensimmäisessä kerroksessa seurakunnan asiakaspalvelu, toisessa kerroksessa kirjasto, kolmannessa kerroksessa Helsingin hiippakunnan tilat sekä neljännessä kerroksessa arkkipiispan residenssi. Helsingin hiippakunta on vuokrannut tilat seurakunnalta. Liisankadulla on myös useita seurakunnan henkilöstön työtiloja. Asuintiloja on enää jäljellä muutama.
Liisankatu on peruskorjattu vuonna 1975.
Valtuusto on vuonna 2023 edellyttänyt seurakuntaa määrittelemään, mitkä tilat seurakunta pitäisi mahdollisen yhtiöittämisen jälkeen omassa käytössä. Lähtökohtaisesti seurakunta on sitoutunut pitämään ainakin toimintansa kannalta tärkeät tilat eli Kotikirkon, seurakuntasalin, kirjaston, asiakaspalvelun sekä Helsingin hiippakunnan tilat.
Unioninkatu 39
Helsingin ortodoksinen seurakunta on rakennuttanut Unioninkadun kiinteistön vuonna 1937 vuokratulojen lähteeksi. Kiinteistö on rakennettu teknisesti ja hallinnollisesti osaksi Liisankadun kiinteistöä.
Yhdeksänkerroksisessa talossa on runsaasti vuokratiloja. Lisäksi kiinteistöissä on seurakunnan kasvatustoimen kerhotilat sekä muun muassa ikonimaalauskurssien tilat.
Helsingin keskustan seurakuntasali sijaitsee Unioninkadun puolella sisäpihalla.
Unioninkadun kiinteistö on saneerattu vuonna 1990. Korjausvelka on syönyt kiinteistön tuottavuuden. Kiinteistössä joudutaan usein tekemään paikallisia korjauksia ja tekemään vuokrahyvityksiä. Lisäksi kiinteistössä on paljon suuria vuokratiloja ja vuokrahuoneistoja, jotka suhteellisesti tuottavat neliötä kohti vähemmän vuokratuloja. Tuottavuutta rasittaa näin kiinteistöjen huono kunto ja vuokrattavien huoneistojen suuri koko.
Mannerheimintie 8
Seurakunta on rakennuttanut Mannerheimintie 8 -kiinteistön vuonna 1960 vanhan Tabunovin koulutalon tilalle. Kiinteistö on rakennettu vuokraukseen perustuvaksi sijoituskiinteistöksi. Se on edelleenkin ainoa voittoa tuottava kiinteistö, vaikkakin voitto on vuosien mittaan pienentynyt.
Mannerheimintien kiinteistö on peruskorjattu vuosina 2002–2003.
Kiinteistön tuottavuutta rasittavat kiinteistön vuokrattavuuden ikääntyminen ja Helsingin keskustan kiinteistömarkkinoiden muutokset. Lisäksi kiinteistöön on kertymässä korjausvelkaa, joka koostuu kiinteistön kehittämistarpeesta ja kiinteistön ikääntymisestä. Mannerheimintie 8 -kiinteistön kehittäminen edellyttäisi tulevaisuudessa arviolta 20 miljoonaa euroa.
Kiinteistöjen omistamisen periaatteita – tuleviin korjauksiin varautumista
Seurakunnan rakennuksiin kohdistuvista investoineista tehdään vuosittaiset niin kutsutut ”poistot”. Tämä tarkoittaa, että rakennuksien kirjanpidollinen arvo pienenee käytön ja kulutuksen seurauksena. Rakennuksista tehdään poistoja kirjanpidossa, jotta kulumisprosessi saadaan heijastumaan yrityksen taloudellisiin raportteihin.
Rakennuksiin kertyy korjaustarvetta; korjausvelkaa, johon kannattaa varautua joko säästämällä poistojen arvon mukaan tai pitämällä lainanottokyky kunnossa. Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa on vuosikymmenten kuluessa tehty mittavia kiinteistöinvestointeja ja laajennettu toimintaa ilman, että olemassa olevien kiinteistöjen korjausvelka olisi otettu huomioon. Seurakunnan kiinteistöpäällikkö Kaj Rosenberg näkeekin seurakunnan epäonnistuneen omistamiensa suurien kiinteistökokonaisuuksien tuleviin korjauksiin varautumisessa.
Kirkkoherra Markku Salminen huomauttaa, että remonttivelan kertyminen on ollut valtuuston nähtävissä jokaisessa II lakisääteisessä kokouksessa vuosittain.
– Seurakunnantarkastuksessa kiinteistölautakunta sai paljon kiitosta hyvästä työstä. Arvostan heidän vastuullisuuttaan tässä seurakunnan toimintojen kannalta haastavassa tilanteessa.
Teksti: Vlada Wahlstén ja Susanna Somppi
Teksti julkaistu ensimmäiseksi Aamun Koiton sivuilla.
