Esa Erävalo: ”Jumalan luomassa maailmassa tiede on aina yhtä uskon kanssa”

Tapaan Lohjan Pusulassa asuvan Esa Erävalon Teams-yhteyden välityksellä. Eläköitynyt Erävalo elää koronapandemian vuoksi melko eristynyttä elämää monien muiden seurakuntalaisten tavoin. Hän kaipaa kirkon jumalanpalveluksia.

– Tämä on ollut vaikeaa aikaa, kun ei ole mahdollista järjestää edes ulkoilmaliturgioita. Yritän lukea hengellisiä teoksia ja sillä tavalla pitää yllä hengellisyyttä, sanoo Erävalo.

Erävalo on Lohjan pyhäkköyhteisön aktiiveja. Hän on muun muassa tehnyt Lohjan kirkon seinään mosaiikki-ikonin, ja ollut mukana järjestämässä Teetä ja teologiaa -iltoja, joissa keskustellaan teologisista aiheista teekupposen äärellä.

– Koronapandemia katkaisi niiden järjestämisen, hän harmittelee.

Maallistumisen pitkä varjo

Esa Erävalo on tehnyt pitkän uran kristillisdemokraattien riveissä. Hän toimi pitkään kristillisdemokraattien lehden toimittajana ja päätoimittajana, sekä Sari Essayahin avustajana Euroopan parlamentissa vuosina 2009–14, ja sen jälkeen kd-eduskuntaryhmän poliittisena sihteerinä.

Erävalon mielestä kristittyjen velvollisuus on osallistua politiikkaan vähintään äänestämällä. Kristittyjä on eri puolueissa, mikä on Erävalon mukaan hyvä asia. Hänelle on ollut tärkeää, että puolueen arvot ovat kirkkojen eettisten opetusten mukaisia.

– En usko, että jumalattomalta pohjalta voidaan johdonmukaisesti päästä samoihin arvoihin kuin kristinuskon pohjalta. Politiikassa pitää perustella asioita aivan maallisesti. Kirkkojen sanoma Kristuksen evankeliumista ja taivasten valtakunnasta ei kuulu puolueille tai politiikkaan. Työnjako on selvä.

Yhteiskunta maallistuu, ja se näkyy muun muassa kirkosta eroamisena ja kirkkojen jäsenmäärän vähentymisenä. Erävalo katsoo, että pohja maallistumiskehitykselle luotiin opiskelijaradikalismin myötä jo 1960-luvulla. Hän sanoo itse edesauttaneensa maallistumista kommunistina 1970-luvulla, kun sekä ateistinen että kristinuskolle vaihtoehtoinen New Age -ajattelu löivät läpi Suomessa.

– Maallistuminen on pitkän kehityksen tulosta. Jo 60-luvulla uskovainen oli luokallani outolintu. Maallistumisen kierre voimistuu muun muassa siten, että kirkkojen talous vaikeutuu, mikä vähentää niiden työn vaikuttavuutta. Kristityt kohtaavat vahvan kilpailevan aatteellisen hegemonian tilanteessa, jossa kristinuskon sanomaa ei enää tunneta, eikä sen älyllisiä perusteita ymmärretä.

Kristuksen mukainen elämä on paras vastaus maallistumiseen, uskoo Erävalo. Hän sanoo, että kulttuurimme läpitunkenut käsitys uskon ja tieteen ristiriidasta on virheellinen myytti, jonka purkamiseen hän haluaisi antaa oman panoksensa.

– Minulle on selvää, että Jumalan luomassa maailmassa tiede on aina yhtä uskon kanssa. Kristinusko on tiedemyönteinen. Välillä on väärinkäsityksiä, että kaikki kristityt olisivat samaa mieltä joistakin asioista. Osalla kristityistä on hyvin tiedevastaisia näkemyksiä, mutta heidän takiaan ei saisi leimata koko kristikuntaa tieteenvastaiseksi.

Erävalo väitteli tekniikan tohtoriksi Intiassa vuonna 1988. Hän tutki aurinkoenergian käyttöä teräksen pintakarkaisussa. Hän oli jo tuolloin huolissaan ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hälyttävä romahtaminen ovat ihmiskunnan aiheuttamia. Erävalon mukaan kristityt voivat toimia ilmastonmuutosta vastaan samoilla keinoin kuin muutkin kansalaiset.

– Ehkä kristityillä on sen lisäksi korostunut tarve hoitaa oma henkilökohtainen tonttinsa kuntoon. Perheemme on siirtynyt avotakasta varaavaan takkaan ja öljylämmityksestä maalämpöön, uusimme ikkunat, ja liikenteessä pyrin käyttämään Nesteen uusiutuvista raaka-aineista valmistettua dieseliä, joka pienentää päästöjä.

Perusteisiin porautumista

Erävalo on ollut luterilainen, kirkosta eronnut ateisti ja kommunisti, uskoon tullut helluntailainen ja katolisen kirkon jäsen. Nykyään hän on ortodoksi. Yhteistä kaikille vaiheille on Erävalon mukaan ollut se, että hän on halunnut porautua perusteisiin.

Kun Erävalo oli ateisti, hän opiskeli vuoden DDR:ssä marxismi-leninismiä. Kun Erävalo tuli uskoon helluntailaisen ystävän myötävaikutuksella, hän kävi helluntaisaarnaajakoulutuksen. Kun hän etsi järjestelmällisempää teologiaa katolisesta kirkosta, hän suoritti etäopiskellen teologian kandidaatin tutkinnon.

– Voisin vapaasti siteerata sananlaskuja, että Jumalan tiet ovat suorat, mutta ihminen tyhmyyksissään kehittää monia turhia mutkia matkalleen. Ortodoksiseen kirkkoon liityin, kun avioeroni jälkeen 16 vuotta sitten avioiduin uudelleen, enkä olisi saanut enää ehtoollista ja muita sakramentteja katolisessa kirkossa.

Vaikka Erävalon hengellinen polku on ollut mutkikas, hänellä on hyvät välit kaikkiin aiempiin kirkkokuntiin, ja hän näkee niissä monia hyviä puolia.

– Olen kuitenkin tullut varovaiseksi. Haluan, että käsitykseni ovat johdonmukaisia ja perusteltuja, ja sopusoinnussa tieteen kanssa.

Erävalo oli jo aiemmin tutustunut paikkakuntansa ortodoksiseen pappiin ja diakoniin. Koska teologinen perusta oli hyvin samankaltainen, hänestä oli luontevaa liittyä ortodoksiseen kirkkoon.

– Yritin sittemmin pitkään väistää tarvetta perehtyä tarkemmin ortodoksiseen teologiaan, mutta lopulta eläkkeellä siihen vapautui aikaa.

Erävalo on etäopiskellut lukuvuonna 2019–20 ortodoksista teologiaa Englannin Cambridgessa sijaitsevassa instituutissa, jonka nimi on Institute for Orthodox Christian Studies (IOCS).

– Suoritin ”MA in Contemporary Faith and Belief” -kurssin. Se koostui neljästä jaksosta ja gradusta. Neljä jaksoa olivat ihmiskäsitys, sekularisaatio kristillisessä maailmassa, ortodoksinen spiritualiteetti ja filosofinen teologia. Muitakin jaksoja olisin voinut valita, mutta minusta nämä olivat kiinnostavimmat.

Erävalo sanoo, että opettajat ovat korkeasti oppineita. Nimeltä hän mainitsee Christoph Schneiderin ja Elisabeth Theokritoffin. IOCS:n johtokuntaan kuuluu muun muassa Diokleian metropoliitta Kallistos Ware.

– Enhän minä tutkintoa mihinkään urakehitykseen tarvitse, mutta saamani oppi oli opintomaksujen arvoista. Teologiaa voi opiskella oman uskonsa syventämiseksi. Sellaista opiskelua on jo Raamatun lukeminen, ja suomen kielellä on jo useita ortodoksisten teologien teoksia, esimerkiksi Vladimir Losskylta ja Kallistos Warelta.

Erävalo tunnustaa, että hänen pyrkimyksessään johdonmukaisuuteen on vaarana liiallinen teoretisointi ja uskon etäännyttäminen persoonasta. Hän pohtii, että ortodoksisuudessa korostetaan käytännön elämää.

Sitä, että usko läpäisee kaiken, ja todellinen arkinen ajattelu ja toiminta ovat rukouksen ja Kristuksen tuntemisen läpäisemää.

– Olen käynyt kolme kertaa Athosvuorella miesporukassa vaeltamassa, ja siellä erityisesti joidenkin vanhusten kirkkaat silmät ja olemus ovat puhutelleet.

Kristuksen ajatteleminen rauhoittaa

Näin paastoaikana Erävalo pyrkii parantamaan rukouselämäänsä lukemalla päivittäin rukouksia Orologionista. Hän sanoo, että Orologion siirtää ajatukset siihen, mikä on olennaista kristinuskossa. Lisäksi Erävalo aikoo paaston aikana lukea Eleonore Stumpin kirjan Atonement.

Paastoamisessa vaativinta Erävalolle on tuntemus omasta syntisyydestä. Hän sanoo, että Kristuksen ajatteleminen tuo rauhan.

– Jos alan liikaa tuijottaa itseäni ja muistella kaikkea, mitä häpeän, en siitä paljoa kostu. Sen sijaan Kristuksen ajatteleminen rauhoittaa ja ravitsee mieltä. Paaston aikana siihen annetaan mahdollisuus keskittyä normaalia paremmin.

Haastattelu lähenee loppuaan. Millaisia terveisiä Esa Erävalo haluaisi lähettää Ortodoksiviestin lukijoille?

– Olemme saaneet lukea erilaisista vaikeuksista ortodoksisen kirkon ja piispojen kesken niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Kokemukseni on, ettei kannata hötkyillä. Kaikissa kirkkokunnissa erehtyväiset ihmiset ovat remmissä, mutta lopulta Pyhä Henki kuitenkin johtaa kirkkoaan meistä vajavaisista ihmisistä huolimatta. Meitä koulutetaan kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen.

Teksti: Saara Kallio Kuva: Merja Eräpolku

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 2/21.