Päivän sana 
Päivän pyhät 
Järvenpään pyhäkköyhteisöstä kertova teos "Hän antaa hyvyyttään kaikille" julkistettiin juhlavasti kirkossa temppelijuhlana 22. lokakuuta. Itse kirjan tekijä ei kuitenkaan voinut osallistua tilaisuuteen. Petteri Lalun tervehdys luettiin tilaisuudessa.
Järvenpään ortodoksisen kirkon syyspraasniekan yhteydessä 22.10. julkistettiin Järvenpään Ystävästäväpiirin kustantama pyhäköstä kertovan historiikki ”Hän antaa hyvyyttään kaikille”.
Teoksen kirjoittanut erikoistutkija Petteri Lalua joutui jäämään pois tilaisuudesta korona-altistumisen vuoksi. Tilaisuudessa luettiin Lalun tervehdys, joka on luettavissa kokonaisuudessaan tämän uutisen lopulla.
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo on myöntänyt siunauskirjan Petteri Lalulle tekemästään työstä ja osoittamastaan rakkaudesta kirkon hyväksi. Lalu saa siunauskirjan myöhemmin sopivassa yhteydessä.
Kirjanjulkistamistilaisuudessa kuultiin puheenvuoro niin alueen papilta isä Kimmo Kalliselta kuin kustantajan edustajalta, Järvenpään Ystäväpiirin puheenjohtajalta Anja Lindströmiltä sekä lyhyt kirjanesittely seurakunnan tiedottaja Vlada Wahlsténilta. Puheessaan Anja korosti, kuinka Ystäväpiiri on mahdollistanut paljon. Nyt kirjan myyntituotoilla yhdistys hankkii vielä kaksi uutta ulko-ovea.
Temppelijuhlan yhteydessä vietettiin myös Järvenpään alueella vuosikymmenen toimineen kanttori Minna Jokisen läksiäisiä. Minna Jokinen sai liturgian päätteeksi piispallisen siunauskirjan.
Kanttori Minna herkistyi: ”Tämä on vuosikymmenen ollut kuin toinen kotini, ja sitä se aina tulee olemaan, sydämessäni”.
Jokinen myös pyysi muistamaan häntä esirukouksissa. ”Menen 10. marraskuuta äänihuulileikkaukseen. Odotan, että pääsen palaamaan sen ja kuntoutuksen jälkeen takaisin töihin uuteen tehtävääni Hämeenlinnan kanttorina.”
Petteri Lalun tervehdys: ”Kuvateos kertoo Järvenpään pyhäkköyhteisön monivaiheisesta ristisaatosta Terijoelta tähän päivään asti”
”Kristuksessa rakkaat veljet ja sisaret, arvoisat julkistustilaisuuteen osallistujat,
Joudun läsnäolon sijasta tervehtimään teitä viestin välityksellä.Mahdollisuus pyhäkköyhteisön historiikin kirjoittamiseen on ollut minulle suuri ilo, koska tunsin että tälle työlle oli tilausta. Oli kutkuttavaa päästä tutkimaan eri lähteistä sitä, mitä Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin kirkosta ja sen yhteisön vaiheista kerrottiin.
Käytännöllisenä sysäyksenä tutkimuksen aloittamiseen oli kirkon isännöitsijän Jyrki Vaaran pyyntö elementeistä nykyisen kirkkorakennuksen 40-vuotisjuhliin syksyllä 2020. Tuolloin syntyi ajatus kerätyn materiaalin julkaisusta pienen kirjasen muodossa.
Nyt käsillä oleva kovakantinen kuvateos kertoo Järvenpään pyhäkköyhteisön monivaiheisesta ristisaatosta Terijoelta tähän päivään asti. Matkan varrella on koettu evakkojunat, jumalanpalvelukset lainatiloissa, vaivat ja riemut kahden pyhäkön rakentamisessa ja kaunistamisessa sekä surua siitä, että koronavirusepidemia esti kokoontumisen yhteiseen rukoukseen monien kuukausien ajan.
Järvenpään pyhäkköyhteisön juuret ovat pietarilaisten kesäviettokohteessa Terijoella. Komean kivikirkon nouseminen vuonna 1900-luvun alussa korosti myös voimistuvaa venäläisyyttä. Venäjän vallankumoukset ja Suomen itsenäistyminen katkaisivat Pietarin kesäasukkaiden ja Terijoen yhteyden. Jumalansynnyttäjän kirkko ja sen pyhäkköyhteisö jatkoivat omaa elämäänsä kuin saarekkeena.
Talvisota ajoi terijokelaiset evakkomatkalle. Pyhäkköyhteisö sekä jumalanpalveluksien toimittamiselle välttämätön esineistö löysivät tiensä Tuusulan pitäjän Järvenpään kylään. Vaihtelevissa lainatiloissa kokoontunut yhteisö tunsi pakottavaa tarvetta oman pyhäkön saamiseen. Järvenpäähän nousi vuonna 1948 ensimmäinen sodan jälkeisen ajan ortodoksinen pyhäkkö. Kirkon keskushallinnon mielestä olisi pitänyt odottaa jälleenrakennuslain mukaista ratkaisua – se olisi voinut johtaa yhteisön hajautumiseen.
Uuden kivikirkon rakentaminen ja vihkiminen 1980-luvun alussa kokosi pyhäkköyhteisön uutta rakentavaan ja tulevaisuudenuskon täyttämään yhteistyöhön. Kirkon jatkuva kaunistaminen on jumalanpalvelusten ohella tärkeä pyhäkköyhteisön elämää kohottava ja ylläpitävä tekijä. Järvenpäähän on saatu pyhäinjäännösten, seinämaalauksien, ikonien ja kirkollisen esineistön osalta ainutlaatuinen kirkko.
Terijoen ja muiden karjalaisevakkojen sopeutumista Järvenpäähän pehmensi se, että täällä oli jo totuttu Venäjältä aiemmin tulleeseen tataariyhteisöön. Tämä herättää ajatuksen siitä, että monikulttuurisuus ei ole maassamme mikään uusi, eikä varmasti myöskään poistuva ilmiö. Ajan mittaan venäläistaustaisen siirtoväen ja heidän jälkeläistensä määrä ja suhteellinen osuus on vähentynyt. Tähän valmistauduttiin jo hyvissä ajoin lisäämällä suomenkielisten palvelusten ja kirkkolaulun osuutta. Onneksi kirkkoslaavia ei ole aivan kokonaan hylätty. Tänään Ukrainasta sotaa pakenevien ihmisten palveleva kohtaaminen on järvenpäälaisille uusi kutsu lähimmäisenrakkauden osoittamiseen.
Kiitän historiikin laatimista tukeneita Järvenpään Ystäväpiiriä, Helsingin Metropoliittakunnan säätiötä, Venäläinen Hyväntekeväisyysyhdistys Suomessa ry. Veljekset Ivan, Andrei ja Vladimir Kudrjavzewin rahastoa, pienkeräykseen osallistuneita yksityisiä henkilöitä ja Suomen Tietokirjailijat ry:ä sekä kaikkia haastateltuja, tietoja ja valokuvia luovuttaneita.Tekstin tarkistamisessa tukivat isät Lars Ahlbäck ja Kimmo Kallinen. Kirjastonhoitaja Christina Kontkanen ammensi tietoa arkistoista. Seurakunnanvaltuuston puheenjohtajan Jefim Brodkinin hyvä ehdotus johti siihen, että kirjan taitto annettiin ammattilaisen Pia Hytösen tehtäväksi. Perheeni rakkaus ja kärsivällisyys ovat jatkuneen tämänkin kirjoitustyön aikana. Kiitos teille kaikille.
Ystäväpiirin pitkäaikaisen puheenjohtajan ja aktiivijäsenen Anja Lindströmin tuki ja kannustus on ollut minulle ensiarvoisen tärkeätä – ilman sinua tästä hankkeesta olisi tuskin tullut yhtään mitään.Tuusulan pitäjässä syyskasanskajan päivänä 22. lokakuuta 2022.
Petteri Lalu”
Kuva: Vlada Wahlstén
