Päivän sana 
Päivän pyhät 
”Olen oppinut, että ihmeitä tapahtuu koko ajan.”
MEIKÄLÄISIÄ
Nimi: Mari Heino
Ikä: 48 vuotta
Asuu: Kuusankosken Kettumäellä
Ammatti: kuvataidekoulun opetteja
Harrastukset: metsässä samoilu, käsityöt podcasteja kuunnellen ja puutarhanhoito
”Alle kouluikäisenä ilmoitin äidilleni, että minulla on väärä nimi ja olen väärässä kirkossa. Minulla on hämärä muistikuva, että näin pienenä dokumentin ortodoksien pääsiäisestä. Sen on täytynyt tehdä suunnattoman vaikutuksen pieneen tyttöön. Oltuani kuukausitolkulla 11-vuotiaana sairaalassa, juuri parantumiseni aikoihin koitti pääsiäinen ja se tuntui todella elämän juhlalta. Liittyminen kirkkoon tapahtui kuitenkin vasta aikuisena. Kun isäni kuoli, se sai minut ryntäämään kirkkoon. Isä Leo Huurinainen liitti minut vuonna 2001 kirkkoon Kouvolassa Pyhän Ristin kirkossa. Se oli kuin kotiintulo!
Ortodoksisuudessa puhuttelee absoluuttinen kauneus, joka läpäisee kaikki aistit. Suitsukkeen tuoksu, kuorolaulu, ikonit tuohusten valossa, lasimaalaukset ja ehtoollinen. Ajattomuus ja ikiaikaisuus ovat läsnä, samoin tuttuus, joka käy läpi vuosituhansien. Katumuksen sakramentin mysteeri on puhdistava ja vapauttava. Lisäksi minua puhuttelee maiden rajat ylittävä yhteys ja toivo, joka luotaa rikkinäisiä ihmisiä läpi tämän maailman. Yksi kauneimpia ortodoksisuuteen liittyviä muistojani on, kun olin ulkomailla liturgiassa. En osannut kunnolla sanoja, mutta rukouksen rytmi kertoi tuttuuden tunteesta sydämessä, ja pääsin ehtoolliselle valtavan ihmisvirran mukana. Se ykseyden tunne koko maailmankaikkeuteen oli musertavan kaunis.
Teen sekä tekstiilitaidetta että maalaan. Ortodoksisuus näkyy vahvasti teoksissani monella tapaa. Koko lähtökohta taiteen tekemiselleni liittyy kauneuteen. Haluaisin, että työni tuovat iloa ja voimaa ihmisille samalla kun ne kertovat tarinaa. Koen tekeväni jollain tapaa oikein, kun teen taidetta. Tekeväni sitä, mihin minut on tarkoitettu. Se tuntuu kuin lauluna sydämessä. Ammennan paljon kristitystä taiteesta, bysanttilaisesta muotokielestä ja symboleista. Koptilaiset tekstiilit ja armenialaiset evankeliumikirjojen kuvitukset saavat mielikuvitukseni liikkeelle. Saan ideoita musiikista, teksteistä, inspiroivista kohtaamisista, elokuvista, radio-ohjelmista ja tuoksuista.
Se, että teos liikuttaa ja aiheuttaa tunnereaktion kokijassa, on upeaa. Joskus tuskan kokeminen teoksen kautta sysää liikkeelle prosessin, joka vie ihmistä eteenpäin. Huipputaiteilija ammantaa asioita kuin ilmasta. Hän pystyy ottamaan kiinni maailman tapahtumista ja tekemään ne jollain lailla näkyväksi. Hyvä taiteilija antaa kuin äänen tunteelle, jonka on tultava esille. Huipputaide ei ole tästä maailmasta, vaan se on pilkahdus tuonpuoleisesta.
Ilman tietoisuutta Jumalasta en kestäisi tätä maailmaa, jossa on julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Olen oppinut, että ihmeitä tapahtuu koko ajan. On kuin enkelit odottaisivat ihmisten rukouksien kautta tulevaa vihreää valoa päästäkseen tositoimiin täällä keskuudessamme. Kirkko merkitsee valoa tässä pimeydessä. Se on toivon, kauneuden ja ikuisuuden ankkuri. Kristittynä on kuin astunut tietokonepeliin, jossa selvittyään yhdestä tehtävästä tulee toinen taso, joka on vaikeampi. Välillä sitä tippuu tasoissa alemmas ja on yritettävä uudestaan. Ortodoksisuus on ihmisyyttä, inhimillisyyttä ja yrittämistä Jumalan luo.
Tänä vuonna pääsiäinen on erityinen, koska mieheni liitetään kirkkomme jäseneksi ja toivon poikani pääsevän palveluksiin ponomariksi. Leivomme etukäteen kulitsan ja teemme pashan. Pääsiäisyön liturgia aloittaa juhlan. Hetki, jolloin pimeästä alttarista kajastaa tuohuksen valo ja papit aloittavat laulun, on kaiken alku. Perheen ja ystävien kanssa ilon ja riemun jakaminen on parasta.”
Teksti: Saara Kallio Kuva: Jan-Erik Heino
