Marianna Flinckenberg-Gluschkoff: ”Minulla oli aina sellainen tunne, että Pyhä Nikolaos on minulle erityisen suopea”

Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin kodissa on kymmeniä ikoneita. Monet ovat vanhoja sukuikoneita Venäjältä, osa itse maalattuja, useammassa ikonissa on kuvattuna Pyhä Nikolaos, joka on Flinckenberg-Gluschkoffille yksi läheisimmistä pyhistä.

Helsingissä syntynyt Flinckenberg-Gluschkoff kävi alle kouluikäisenä isoäitinsä kanssa joka lauantai ja sunnuntai kirkossa. Perhe kuului Pyhän Nikolaoksen yksityiseen kreikkalaiskatoliseen seurakuntaan, jonka kirkossa Hietalahdessa oli oven yläpuolella Pyhän Nikolaoksen ikoni.

– Minulla oli aina sellainen tunne, että Pyhä Nikolaos on minulle erityisen suopea, Flinckenberg-Gluschkoff kertoo.

Toinen kirkko, jossa hän lapsena kävi ahkerasti, oli Seurasaaren kupeessa nykyisen Villa Angelican tiloissa toiminut Viipurissa perustetun Jumalanäidin suojeluksen, Pokrovan, seurakunnan kirkko. Siellä nuori tyttö ihaili puna-asuista Pyhää Nikolaosta isossa ikonissa.

– Katsoin ikonia ja ajattelin, että Pyhä Nikolaos kiinnittää minuun huomiota, Flinckenberg-Gluschkoff muistelee nyt yli 70 vuotta myöhemmin.

Lapsuuden muistot kirkkokäynneistä ovat lämpimiä.

– Sain lapsuudessa elämälleni vahvan ortodoksisen pohjan, hän sanoo.

Pyhät ja haltijat sovussa kodan seinällä

Marianna Flinckenberg-Gluschkoff, 80, teki päätyönsä Helsingin yliopiston venäjän kielen lehtorina. Opettajavuosia kertyi 38. Vanhempi polvi muistaa hänet myös television ensimmäisistä Venäjän kielen kursseista vuosilta 1969–1972.

Romaanista filologiaa pääaineena opiskellut Flinckenberg-Gluschkoff hyötyi elämänsä varrella paljon venäjän kielen taidostaan. Hänen aviomiehensä työskenteli muun muassa Suomen puutavarateollisuuden edustajana Moskovassa vuosina 1976–1978, jolloin pariskunta asui Moskovassa. Ulkomaalaisuudesta ja diplomaattiasemasta oli hyötyä yllättävissä asioissa.

– Pääsimme pääsiäisyön palvelukseen patriarkan kirkkoon Moskovassa. Kirkko oli ympäröity nuorilla miehillä, joiden tehtävänä oli estää kirkkoon pääsy.

Ihmismuurista päästettiin läpi paitsi ulkomaalaiset myös paikalliset vanhukset.

– Nuoret uskovat koettiin uhkana, ja heidän kirkkoon pääsynsä yritettiin estää.

Pariskunnalle avautui myöhemmin mahdollisuuksia, joiden toteutumiseen johtivat aito kiinnostus ja kunnioitus alkuperäiskansoja kohtaan. He tekivät useita matkoja Siperiaan.

– Yhdellä matkalla asuttiin eskimokylässä ja osallistuttiin mursunmetsästykseen mursunnahkaveneellä.

Metsästysretkestä ja muista matkoista on kertomuksia kuvien kera Flinckenberg-Gluschkoffin kirjassa Ilkikurinen kompassi Suunnistusta monen kulttuurin poluilla.

Tutuiksi tulivat niin hantit, mansit kuin nenetsitkin, joihin Flinckenberg-Gluschkoffilla on edelleen lämpimät välit.

– Hantien ja nenetsien kristinuskon ja luonnonuskonnon symbioosi on ihmeellinen. Kodan seinällä heillä oli sulassa sovussa ikoneita ja haltiankuvia.

Nämä kansat kastettiin 1700-luvun alkupuoliskolla.

­­– Kasteelle menijät saivat verohelpotuksia, ja osa kävi kasteella useammankin kerran.

Siperian matkoilla tuli vastaan myös alkuperäiskansojen kertomuksia Pyhästä Nikolaoksesta.

– Poromiehet kunnioittivat vanhaa valkopartaista Pyhää, teurastivat poron ja sivelivät Pyhän Nikolaoksen ikonin poron verellä.

Vieraaseen kulttuuriin tutustuminen avaa ajattelua

Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin aviomies Kirill Gluschkoff (1937–2006) työskenteli liike-elämässä, mutta oli kiinnostunut etnisistä, kulttuurisista ja uskonnollisista vähemmistöistä, joiden oikeuksien puolestapuhujana hänet tunnettiin.

Kirjassaan Ilkikurinen kompassi Flinckenberg-Gluschkoff kuvaa miestään sillanrakentajaksi ihmisten, ihmisryhmien, kansojen ja kulttuurien välillä.

– Hän rakensi siltansa vaatimattomin elein, mutta antaumuksella. Hänellä oli ilmiömäinen kyky tutustua ihmisiin ja solmia suhteita. Hän ei arastellut tehdä nopeita ja omaperäisiä ratkaisuja. Ilman häntä en olisi koskaan kyennyt löytämään tietäni Siperiaan.

Siperian matkoillaan Flinckenberg-Gluschkoff sai tutustua myös Koillis-Siperian alkuperäiskansaan, Tšuktšien niemimaalla eläviin tšuktšeihin.

– Tšuktšeilla on perinteessään eutanasia, jonka perheen poika saattaa edelleenkin vanhempansa pyynnöstä suorittaa. Tämä on tietenkin laitonta, ja tämä rakkauden teko vie vankilaan, Flinckenberg-Gluschkoff kertoo.

Tämän äärimmäiseltä kuulostavan esimerkin hän nostaa esille puhuessaan vieraaseen kulttuuriin tutustumisen ajattelua avaavasta voimasta.

­– Kristinuskossa ei aina nähdä, mikä on rakkauden ilmentymää. Yleensä oman tulkinnan kapea-alaisuutta ei huomaa ennen kuin menee toiseen kulttuuriin.

Ikonimaalausoppia 1960-luvulla

Nuorena Marianna Flinckenberg-Gluschkoff haaveili arkkitehdin tai ammattitaiteilijan urasta. Hänestä tuli opettaja ja tietokirjailija, joita hän kuvailee sydämen valinnoikseen.

– Näissä töissä olen saanut suuremman tyydytyksen kuin keskinkertaisena tekijänä taideammatissa. Kuvataide on kuitenkin ollut elämässäni läsnä aina, yhtä välttämättömänä kuin hengitys.

Ikonimaalauksen opiskelun hän aloitti vuonna 1962 Suomen ortodoksien ensimmäisessä ikonimaalauspiirissä, jonka puuhamiehenä oli hänen tuleva aviomiehensä. Hän opiskeli ikonimaalausta myös Pariisissa tunnetun ja arvostetun ikonimaalarin Leonid Uspenskin ohjauksessa.

1960-ja 1970-luvuilla Flinckenberg-Gluschkoff pääsi tutustumaan myös Neuvostoliiton ikoniaarteisiin. Erityisen järisyttävänä kokemuksena mieleen on jäänyt muun muassa Novgorodissa Teofanes Kreikkalaisen freskojen muotokieli tai Kižin saaren kirkon ikonostaasin 1700-luvulla maalatut kansanomaisen juurevat hahmot.

– Neuvostoliitossa maaseudulla katsoin aina mihin istun, koska tummuneita ikoneita oli aikoinaan käytetty penkkeinä tai vaikkapa navetan ovina.

Kirkkauden sanansaattajat

Flinckenberg-Gluschkoff on kirjoittanut seitsemän kirjaa. Ikonien sisällöllisistä merkityksistä hän on kirjoittanut Ikoni puhuu -kirjan. (Maahenki, 2015). Uusin kirja Kirkkauden sanansaattajat Enkelit ortodoksisessa ikonissa ilmestyi lokakuussa (Valamo Kustannus).

­– Kauhistuin ensin, kun kustannustoimittaja ja yhteistyökumppanini Liisa Heikkilä-Palo ehdotti enkeliaiheista ikonikirjaa, koska en kovin hyvin tuntenut enkeliteemaa ikoneissa, Flinckenberg-Gluschkoff kertoo.

Kirjan perustekstin hän sai valmiiksi jo kaksi vuotta sitten. Kirjan runsasta kuvitusta hankittiin etenkin Venäjältä ja työ oli hidasta.

– Upeinta prosessissa oli se, että opin valtavasti uutta.

Seitsemään ylienkeliin Flinckenberg-Gluschkoff tutustui paremmin vasta kirjaa kirjoittaessaan.

Tutuimpia ylienkeleistä monille lienevät Mikael, joka on Ilmestyskirjan sotaisa pahaa vastaan taisteleva taivaallisten voimien ylipäällikkö ja Gabriel armon enkelinä ja Neitseen Marian ilosanoman tuojana.

– Rafael oli jäänyt minulle vieraammaksi, muut ylienkelit Jehudiel, Barakiel, Uriel ja Sealtiel olivat minulle uusia.

Enkeliluokat

Ylienkelit on voitu kuvata Venäjällä Uuden testamentin Pyhäksi Kolminaisuudeksi tai Isyydeksi nimetyssä sommitelmassa, jossa Isä ja Poika istuvat sylikkäin tai vierekkäin ja heidän ympärillään on serafien ja kerubien lisäksi ylienkeleitä.

Isän kuva perustuu Danielin kirjan näkyyn ”vanhaikäisestä, jonka vaatteet olivat kuin valkea lumi ja hiukset kuin puhdas villa”. Danielin näyssä ”tuhannen tuhatta palveli häntä ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessään”

Serafit ovat enkeliluokituksen ylimmällä asteella. Kuusisiipiset serafit mainitaan Raamatussa vain kerran, profeetta Jesajan näyssä (Jes. 6: 1–7).

– Serafi tarkoittaa hepreaksi ’palava liekki’, ’polttaja’, ’sytyttäjä’, mikä viittaa Herran välittömässä läheisyydessä olevien serafien hehkuvaan rakkauteen, joka polttaa pois kaiken sen, mikä estää ihmistä kohtaamasta Jumalaa, Flinckenberg-Gluschkoff kertoo.

Serafit esitetään ikonitaiteessa varsin usein tulta kuvaavan punaisina tai taivaan ja hengellisyyden symbolina käytetyllä sinisellä. Kerubit ovat serafien veroisia mutta toimivat eri tehtävissä.

– Kerubeille tunnusomaista on monisilmäisyys, minkä ajatellaan kuvaavan hengellistä valppautta ja kykyä katsoa jumalallista valoa. Kerubien täydellisen ymmärryksen innoittamina ihmiset voivat lähestyä Jumalan viisautta. Kerubien väri ikonitaiteessa oli aluksi sininen, myöhemmin varsin usein punainen.

Muita ylempiä enkeliluokkia ovat valtaistuimet, herruudet, voimat, vallat, valtiaat ja ylienkelit.

Enkeliolentojen perustasoa edustaa enkeliluokka enkelit, mikä on myös yleisnimitys kaikille taivaallisille henkiolennoille arvoasteikosta riippumatta.

Suojelusenkelin maalaaminen ikoniin tuli ikonikuvastoon 1600-luvulla Venäjällä. Suojelusenkelit on maalattu yleensä perheikoneihin omien henkilökohtaisten pyhien joukkoon.

– Suojelusenkelin kuvaaminen ikonissa on ongelmallista, koska ikonin tulisi olla yleispätevä, ajasta ja paikasta riippumaton ja suojelusenkeli on aina henkilökohtainen, Flinckenberg-Gluschkoff sanoo.

Vanhuuden ylistys

Ikonimaalauksen Flinckenberg-Gluschkoff on joutunut jo jättämään.

– Uutta kirjaa tuskin enää tulee, mutta lasken leikkiä, että kirjoitan seuraavaksi Vanhuuden ylistys -manifestin. Olen vapautunut lapsuuden peloista, nuoruuden ahdistuksista, työelämän stressistä ja pystyn löytämään uusia iloja pienistä asioista.

Matkoistakin Flinckenberg-Gluschkoff vielä haaveilee, kun korona hellittää ja terveydentilanne sallii matkat.

– Haluaisin käydä Egyptissä katsomassa ystäväni Helena Nikkasen johtaman työryhmän Anaforan kirkon seinämaalauksia.

Elämäänsä Flinckenberg-Gluschkoff muistelee tyytyväisenä.

– Kun nyt näen kaiken, mitä olen saanut, mietin, miten olenkaan voinut olla näin onnekas. Mitään en jättäisi pois, mitään en kaipaa saavutettavaksi.

Teksti ja kuva: Päivi Arvonen

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 8/20.